31.1.14

Keskeneräisiä

"Keskeneräisiä ei pitäisi näyttää, ei hulluille eikä herroille" - moinen (äitini käyttämä) sanonta nousee mieleen, kun aion esitellä keskeneräisiä tekeleitä :-D

Mutta kun oon taas vaihteeksi aivan liekeissä!
Pyrin yleensä tekemään yhtä korua kerralla valmiiksi, mutta nyt sitten, näköjään, teinkin alkajaisiksi monta riipusta (pari vielä kuvan ulkopuolella...).  Ajattelin  tosin jatkaa niitä nyt vähän rauhallisemmin, yhden kerrallaan. Esille laitan, jos joku vaikka innostuu esittämään toiveita tietyn värisen mökkeröisen suhteen.





Keramiikkamökit ovat kotimaisia niin kuin ennenkin, Elukan käsistä. Muina helminä lasia ja keramiikkaa, vähän ketjua, puuta, merisiilin piikki. Ei-mökillinen riipus on pituudeltaan 11cm ja sininen mökkiriipus 7cm. Oikein sormet mulla syyhyää saada näiden kokonaisuudet valmiiksi, ketjuja, helmiä, ynnä muita palasia ;-) Siinä ne ovat olleet tyrkyllä jo päiväkausia, mökit jo hmm... pidempään...

****

- Huomatkaa arvonta tuossa edellisessä postauksessa! -

****

Arvonta!

Ai miksikö arvonta? Onko joku juhla? Ei, ei mitään erityistä syytä :-)
Ajattelin vaan, että mielen piristykseksi, oman ja muittenkin.


Arvon kaksi palkintoa:

A) mixed media -satsi, jossa nimensä mukaisesti eri materiaaleja, kiveä, lasia, keramiikkaa, metallia ym.

B) korukivet -satsi, jossa korukiviä (valtamerijaspis, larimar, turritella, savukvartsi, karneoli ym.) ja makeanvedenhelmiä


Voit osallistua kommentoimalla,
saat kaksi arpaa, jos olet lukija tai ilmoittaudut lukijaksi.
Kommentissa kerro, mikä allaolevien kuvien koruista on suosikkisi ja miksi! (myytyjä koruja)
Muista mainita, kumman tarvikesatsin arvontaan osallistut. Arvonta 9.2. sunnuntaina, illasta.

1.' Pöllön viisaus'

2.'Sonata'

3. 'Salaperäinen lähde'



29.1.14

Luontopolulla :)


Minervan pöllöä (Athene noctua) pidetään viisauden vertauskuvana. Suomen luonnossa sitä ei esiinny, mutta Jyväskylässä yliopiston tiedemuseon kokoelmista moinen harvinaisuus löytyy, vuodelta 1901. Sitä luultiin alkujaan helmipöllöksi, niin harvinainen se oli ja on. Se on muuten tosi pieni, pikkuisen mun kämmentä pidempi.
Kuulkaahan, luontopolkua voi siis kulkea myös museoissa! Minulla on muutenkin museokäyntejä suunnitelmissa, paljon kivoja näyttelyitä tiedossa niin taide- kuin käsityöpuolella. Seurailkaahan kotikaupunkienne tarjontaa, voitte vaikka yllättyä!




Tuo 'Minerva' nyt sitten halusi korunnimeksi, kyllähän ametistia sanotaan joskus viisaaksi 'neuvon antajaksi'. Pyöreiden ja kolikonmallisten ametistien ohella helminä tässä korussa on vuorikidettä, obsidiaania ja violettiin sihtaavia kristalleja. Olin erityisen iloinen, kun tuo vuorikidesuikuloiden kanssa samanmallinen hopeahelmi putkahti esille, sopii tähän seuraan vallan mainiosti.




Kauppa- ja postireissulta eilen palatessa oli olo kuin maaliskuisen hiihtolenkin jälkeen; raikas ja lämmin samanaikaisesti -bongasin silmäkulmaan jopa keväisiä pajunkissoja! Aurinkoiset pakkaspäivät ovat ihania, nautitaan!




26.1.14

Hutista hurmaavaksi, kierros 2

Korukoplalla jatketaan - viime sunnuntaina esiteltiin ensimmäisiä ja tänään sitten lisää koruja ajatuksella 'hutista hurmaavaksi' - tilatut helmet tai osaset eivät kotiutuessaan olleetkaan sitä mitä odotin ja jäivät varaston unohduksiin...

Koko kuluneen viikon olin sen kumihimon kourissa... Eilen päätin tehdä jotakin muuta.

Tunnustan tässä, että korulehtiä on tullut tilatuksi paljon, mutta en osaa mallin mukaan tehdä, aina pitää saada omaa otetta koruihini. Onko lehdet siis huteja? En ole varma.
Makeanvedenhelmistä pidän todella paljon, mutta niiden saaminen koruiksi, oh no! Ja johonkin aikaan tilasin myös paljon ohutta hopealankaa kieputuksia varten, joo, suurin osa siitä on myyty eteenpäin, mutta pari pätkää vielä oli ;-)
Kuvan makeanvedenhelmet ovat mielettömän ihania ja kiiltäviä lehdykäis-keishejä. Niiden ylläri oli se, että reiät olivat vielä pienemmät kuin tavallisesti ja myös tuo reiän sijainti oli ei-niin-kätevä.


Uusimmassa Wire jewellery -lehdessä oli jälleen kerran eräs korvakorukoukkujen kaunistusohje ja päätin nyt sitten saada myös viimeiset ohuen hopealangan pätkät ja nuo lehtikeishit käyttöön.
Tällaiset tuli... Koukut ovat violettia niobiumia.




Toisessa parissa vähän hillitympi versio, jossa ei varsinaisia huteja olekaan muuten kuin tuo lanka.



Mukavaa sunnuntaita, iloisia ulkoiluhetkiä!

*

23.1.14

Uuudelleenmietintää

Aivan kaikkiin koruihinsa ei aina voi olla tyytyväinen. Ne korut sitten uinuvat laatikoissa ja odottavat parempaa päivää. Tänään oli sellainen :-)

Eka kuvassa tuo koru, joka ei sitten valmiina napannutkaan.


Riipuksen olin jo tehnyt uudelleen, hopealangalla, mutta ei se silti ollut paikkaansa löytänyt. Perhonenkin oli lentänyt toiseen koruun. No nythän minä punoin nyörejä :-D Tottakai yksi niistä halusi juurikin ihanan tsaroiitti-riipuksen luokseen.



Lisäsin muutaman pikkuhelmen samaa lajia ja nyt tykkään tästä korusta juuri tällaisena. Nuo isot tsaroiittikivet ovat niin mielettömän hienoja, kiiltäviksi hiottuina, täynnä salaperäisiä ja mielikuvitusta houkuttavia kuvioita. Ovathan ne tietysti arvokkaitakin, mutta mielestäni hintansa väärtejä kauneudessaan.
Nyörissä on ohuempien nauhojen mukana kulkemassa yksi paksumpi, se antaa mukavaa elävyyttä nyöriin.


........... osa tekstiä poistettu myöhemmin ..........................




J.k. Korutytöt, hoi, käykää ottamassa kantaa koplan uusimpaan haaste-ehdotukseen!

22.1.14

Helmeilevän aurinkoinen päivä


Tilasin ennen joulua joitakin mielenpiristys-riipuksia kuten tämän päivän korun Mary Hardingin kuparisaviriipus. Se löysikin helposti paikkansa pikku sitriinien ja kaiverrettujen kultakivi-helmien rinnalle, muutama kaunis savukvartsikin mukaan.
Yksilöllisessä, käsintehdyssä riipuksessa on kuvattuna ihana kesäinen kukkanen, kuparia kullalla silattuna. Kyllä tuli hyvä mieli tätä korua tehdessä, taas niitä sitriinien iloisuus-energioita :-) ja savukvartsihan tasapainottaa levotonta mieltä.


Iloista päivää kamuset!


19.1.14

Hutista hurmaavaksi

Korukoplan haasteessa meidän piti kaivella 'arkiston kätköistä' hutiostoksiamme ja tehdä niistä, viimeinkin, koruja! Halusin korostaa sitä, että nyt eivät huteja ole mitkään kökkö-luokattomat-helmet, vaan sellaiset tilatut helmet, mitkä ovat kotiutuessaan yllättäneet koollaan, värillään tai muuten vaan. Minä olen vuosien saatossa useinkin yllättynyt, mutta toisaalta ajattelen, että kyllä kaikki ajallaan löytää paikkansa.

Esittelin tuolla aiemmin ne ohuet lirut nauhat, jotka eivät olisi millään yksinkertaisina kestäneet keveimpiäkään helmiä. Mutta niin kuin tiedetään, voimat yhdistämällä tapahtuu! Monesta ohuesta nauhasta punoin napakkaa nyöriä! 
Tuo toinenhan meni ametisti-koruun aiemmin ja toinen lyhyt pätkä, jossa on juurikin ne silkkinauhat, sai seurakseen suloisia makeanvedenhelmiä ja ihanaisen sinikello-riipuksen, kvartsia, sekin on paikkaansa hakenut moneen kertaan. Riipusta voi siirtää nauhaosuuden tai helmiosuuden keskelle, miten nyt vain huvittaa.






Tässähän iski varsinainen himo meikäläiseen!
Kumihimo on nimittäin nimeltään tuo levy, alkujaan japanilainen keksintö, jolla nyörin punominen sujuu kuin tanssi. Paitsi että kyllä siihen menee tuntikausia ennen kuin reilu 40 senttiä nauhaa on valmiina. No tarkalleen kahdeksan nauhaa ja yhteispituus kymmenen metrin luokkaa :-D tässä seuraavassa korussa, ja tunteja, en taida kertoa. Tässä punoksen läpimitta n.5-6mm.


Kashmir-helmet ovat niin hurmaavia! Ajatelkaas, mikä työ päällystää pienikin massahelmi lukuisilla (ehkä sadoilla?) pikkuruisilla lasihelmillä! Jokuhan nekin on tehnyt, tarkkasilmäinen ja tarkkakätinen. Välihelmet, nauhanpäät ja lukko ovat hopeiset, luulen että kashmir-helmien reunukset ovat vain hopeoituja, ei ole tallessa tietoja.

Ja vielä vaan piti kumihimottaa!
Kun olin seuraavan nyörin tehnyt, tuli heti mieleen mukahuti-riipus, hieno hopeaan istutettu jaspis, joka ei ollut asettunut mihinkään ketjuun tai koruun kokeiluista huolimatta. Tämä nyöri oli sen kadoksissa ollut, vastaansanomaton pari. Jaspiskivessä on taaskin niin kiehtovia kuvioita, kuin avaruudesta katsoisi tellusta?




Kiitos kaikille viime aikoina kommentteja jättäneille! Olen joissakin blogeissa huomannut, että kommentit kaikkoavat bittiavaruuteen, ja myönnän, että kahta kertaa enempää en jaksa kokeilla - mulla on pitkä lukulista ja vierailen kyllä ahkerasti ihastelemassa kuvianne ja töitänne! Iloa sunnuntaihin ja tulevaan viikkoon!

17.1.14

Kurkistusta

Korukoplassa on meneillään uusi haaste, kurkistakaahan, vielä ehtii mukaankin!

Tammikuun teemani mukaisesti olen kaivellut varastoja! Esimerkeiksi hutiostoista kelpaavat nämä ohuenohuet silkkinauhat, ostettu ainakin kaksi vuotta sitten. (Hutilla minä tarkoitan aivan laadukkaita tuotteita, jotka vaan ovat yllättäneet tullessaan joko koon/värin tms. puolesta ja jääneet siksi käyttämättä.)



Kuvassa on noiden ohuiden nauhojen rinnalla sarisilkkinauhaa, jotta tuo kokoero selviäisi. Sarisilkithän syrjäyttivät hetkohta nuo lirunauhat, mutta täytyyhän nekin saada käyttöön! Suunnitelmaa on ja jotakin valmista myös.



Ja toisessa kuvassa joku ammoin alekorista napattu kerä, materiaali keinokuitua ja metallia. Hmm...

Sitten muutama helmi, jotka myös aivan hurmiossa aikoinaan tilattuja, mutta niinpä vaan ovat pitkään odotelleet paikkaansa. Eikä niille kaikille vieläkään ole sitä omaa korua löytynyt, mutta ehkä koplan haasteen julkaisupäiväksi, sunnuntaiksi, saan jotakin valmista :-)


15.1.14

Kuka kaipaa etelään!

Oijoi, pakkanen ja lumi ihastuttaa, samoin öinen täysikuu. Aurinko on tällä viikolla hellinyt valollaan! Taidan usein aloittaa postaukset säätiedotteella ;-D Sitä tulee tarkkailtua.
Aika moni näihin aikoihin lähtee lämpimille reissuille, minulle tällä kertaa riittää trooppinen väriyhdistelmä, larimar + karneoli! Helmet ovat tietenkin ostosvapaan tammikuun ansiosta varastoni aarteita ;-)


Kaulakorussa on pitkä riipusosa ja kaikki helmet hopeaan linkitettyinä.
Karneoli kuvastaa elämäniloa ja larimar sellaista kypsää elämänviisautta, tukevat hyvin toisiaan. 





Toisessa korussa on ametistia, mahtavan iso riipus punotussa nyörissä ja vain pari pientä rondellia lisänä. Korun ketju on korumetallia, koska hopeiset olivat liian hentoja. Ei tuo tumma ketju ole paha, se jotenkin rimmaa ison kiven sulkeumiin. Ametisti on kooltaan noin kaks kertaa kuus senttiä.
Riipus tuli viimeisessä tilauksessa, mutta kun olin niin sopivan nyörin saanut aikaiseksi, niin pääsikin hetipaikalla koruksi!
Ametistia pidetään tietäjien syvällisenä neuvonantajana ja kyllä tämä suuri kivi huokuu salaperäistä viisautta! 


10.1.14

Kevyt lumi, hempeitä hetkiä

Hurjan usein korupöydälläni on tyrkyllä ruskeasävyisiä, violetteja ja keltaisiakin helmiä. Tänäänkin, esimerkiksi nauhat hypersteeniä, tsaroiittia ja sitriiniä.

Oikein hakemalla täytyy hakea esille myös sinisiä ja jopa vaaleanpunaisia helmiä, muuten ei kovin hempeitä koruja syntyisi. Vaikka siis tykkäänkin kaikista väreistä, ainakin kivihelmissä :-) Ja vaikka lopulta teen mielelläni yhtä lailla krouvimpia kuin eteerisempiäkin virityksiä. Ja kivihelmethän ne inspiroivat kyllä kaikenvärisinä.

Tähän valitsin ihanaa luonnollista vaaleansinistä pitsiakaattia. Riipus, aivan kertakaikkisen upean sileä ja kaunis pisaranmuotoinen kivi, on ollut minulla reilut kaksi vuotta ja nuo lisähelmet vielä pidempään! Korkea aika siis päätyä koruksi.

Riipuspisara on kiinnitetty isoon hopealangasta juotettuun ja taottuun renkaaseen napakasti hopealangoilla. Mielestäni vaaleansininen pitsiakaatti on niin hienostunut ja tyylikäs kivi, että se vaatii aidon hopean seurakseen. Niinpä myös pyöreät ja kolikkohelmet on linkitetty hopealangalla ja ketjuna figaro-valmisketjua, se ja pieni lukko niinikään hopeiset.


Koruiluani seuranneet tietävät, etten ole hurjan innostunut kristalleista ja blingistä. Toki ne pieninä annoksina ovat hyvin usein paikallaan, mutta niinpähän vain esimerkiksi Swarovskin kristalleja löytyy laatikoistani jos sun minkä värisinä; hankittu vuosia sitten jossain ihme huumassa? Nyt aion niitäkin rohkeasti käyttää.

Rannekorun keskimmäinen linkki jännittävine lamppuhelmineen olikin valmiina, nyt etsin loput samansävyiset kristallit siihen rinnalle sekä pari yhtä hempeää uusijade-helmeä. Nämä on linkitetty hopeoidulla langalla, ketju on korumetallia. Swarovskin kristallit ovat sävyä 'rose water opal', suloisia.





3.1.14

Hämärissä olosuhteissa

Ehkä tuo 'hämärissä olosuhteissa' yleensä tarkoittaa epämääräisiä ja arveluttavia olosuhteita, mutta meillä se nyt koskee valokuvaamista päivänvalon ulottumattomissa. Ei riitä valo, tulee tällaisia kuvia, siniharmaita, epämääräisiä...


Sähkövalon alla saa sentään jotenkuten siedettäviä kuvia, mutta niissä on aina ylimääräisiä heijastuksia.


Otin tammikuun teemoikseni: lisää valoa ja käytä varastosta, käytä nerikit :-) Rannekorussa toteutuu valonkaipuuni: ihanat, ihanat kultarutiilikvartsit nerikeistä ja, varastosta myös kullatut osat käyttöön!


 ***

'Löysin' viime vuonna museoreissulla ostetun keramiikkariipuksen eräästä laatikosta, kun kerran varastoja tässä inventoin. Tai ehkäpä tuo käsityömuseon myymälästä hankittu kissa onkin nappi? No, riipuksen virassa kuitenkin tässä hauskassa kaulakorussa, jossa helminä mainioita ikkunallisia lasiriisejä ja namusia beigejä fossiilijaspiksia.





Mukava, yksinkertainen arkikoru :-)


*
Korukoplaan tulee viikonlopun aikana uusi haaste, olkaahan kuulolla!


1.1.14

Uusi, vuosi

No hello! Uusi vuosi, armahaiset :-D

En tee tänäkään vuonna lupauksia, vaan jälleen kerran koitan teroittaa itselleni, miten tärkeää on toivomisen sijaan tehdä! Ei siis passiivisesti odotella, että jokin suurempi voima korjaa virheeni ja laiminlyöntini, vaan aktiivisesti pyrkiä muuttumaan paremmaksi. Se, mitä kukin paremmalla itsellä tarkoittaa, jääköön omaan harkintaan. Minulle osa-alueita  on niin monta, että ehkä teen listan ja otan asian kerrallaan. Ei kai kannata itseään vallan uuvuttaa? ;-)

Yksi asia, mihin aion tehdä parannuksen, on tässä korupuolella helmien tilaaminen, yritän pärjätä varastossa olevilla. Hei, ihan tosi, tarkoitan tätä! Joulukuussakaan tilasin tuskin mitään ja jotkin marraskuussa tilatut helmet tulivat iloisesti joulun jälkeen. Hopeapuolella on ehkä tilattava lukkoja ja lankoja, mutta on niitäkin hiukkasen varastossa.

Joulukuussa jo aloittelin ostolakkoa, mutta tilasin silti erästä suosikkikiveäni, kun vuosien hakemisen jälkeen löysin kohtuuhintaisia ja monenmallisia helmiä. Kyseessä on fossiiliakaateista turritella.
Tein siitä nyt aivan tällaisen rauhallisen kaulakorun hopeoiduin osasin. Riipus ja viistehiotut rondellit ovat juurikin turritellaa, pienemmät vaaleat helmet howliittia ja isommat pyöreät omatekoisia, polymeerisavea.







On lähes mahdotonta selittää, mitä tuntemuksia tämä kivi minussa herättää. Siitä tulee tunne, kuin tämän laulun (-klik-) 'joku' olisi jo tullut, lohduttamaan, olemaan rakastavasti läsnä.

"Kom, trösta mig en smula, för nu är jag ganska trött och med ens så förfärligt allena."

Turritella-akaatteja hivellessä ei ole väsynyt, ei lohduton, ei yksinäinen eikä surullinen. On kosketuksissa menneisyyteensä, kaikkien ikävienkin asioiden verhon lävitse, tavoittaa ilon, kauneuden ja hyvät hetket, hymy nousee huulille. Ollapa aina niin sinut itsensä kanssa.

No niinpä, tein syyskorun, kun ei kerran luntakaan näy. Valoa, auringon säteitä kaipailen!


Oikein, oikein hyvää alkanutta vuotta jokaiselle blogiini piipahtavalle!