Mags -koruja

Tunnelmissa

2012-02-01T11:41:00.001+02:00

Pakkaspäivien tunnelmissa...

Muutama ihana läpikuultava suosikki-akaatti pääsi kaulakoruun, kun sain samanlajin isomman kiven! Kolmion muotoa piti jonkin aikaa kesytellä. Ensin se oli korussa riipuksena, mutta ei miellyttänyt silmää siinä kohdassa. Korun sivulle asettuneena se onkin varsinainen pehmo, ihanat sinivalkoharmaat sävyt ja kaunis sileä viimeistely molemmin puolin kiveä.

Muina korun osina on herkkää pienistä kristalleista valmistettua korumetalliketjua (valmiina ostettu) ja tummaksi patinoituun hopealankaan linkitettyjä akaatteja sekä pronssinsävyllä kehystettyjä sinisiä tsekkihelmiä. Niskaosuudessa korumetallinen ketju, jonka kyllä voisi vaihtaa patinoituun hopeaan, hintaeroahan siitä tulee jokunen euro.

Aarteiden vaihtoa

2012-01-29T11:54:00.001+02:00

Kamun kanssa vaihdettiin pussillinen helmiä; niitä, jotka ei itselle niin haastelleet, lähetettiin toiveikkaina toiselle kuiskimaan. Eihän ne kaikki hurjasti huudelleet, mutta kyllä pieniä hihkaisuja purkautui ilmoille!

Nämä käsintehdyt kaunottaret, ihanaiset lamppuhelmet, olivat kyllä aivan suosikkini!
Lamppuhelmien kuviot ja värit olivat kuin suoraan tästä aiemmin tekemästäni riipuksesta, sen japanittaren kimonosta. Lisäsin vielä laatan alareunaan mustaa onyksia tehosteeksi kera lankakiekuran.

Haeskelin ensin seuraksi vihreäsävyisiä helmiä, mutta mustahan tähän kuului. Tammenterhon malliset (oikeastaanhan ne ovat tuon japanittaren hiusnutturan mallisia?) lasihelmet ovat odotelleet tätä korua ja niskaosuuden helmet ovat ihanan 'pehmeitä' Miyukin mattapintaisia pisaroita. Patinoitua hopeaa lukossa ja renkaissa.

Omia suosikkejani

2012-01-27T12:57:00.008+02:00

Vaikka bad hair day yllättäisi (minulle tapahtuu usein), niin joka päivä käytän korvakoruja. Ikiaikaisista suosikeistani esittelen tässä vain kahdet.

Ensimmäiset ovat mahtavat, raskaat ja arvokkaatkin prasioliitti-pisarat. Voisi luulla, että pidän näitä ylltiönaisellisia hopeakoruja vain juhlapäivinä, mutta ei. Ne ovat korvissani varmasti parikin kertaa viikossa, kesät talvet. Ja kohottavat itsetuntoa mukavasti ;-)
Tehty kesäkuussa -08!

Toinen suosikkiparini on hintahaarukan ja helmikoon toiselta laidalta; lasihelmet, korumetalliosat, paitsi koukut ovat sinisävyistä niobiumia. Nämä korvikset käyvät asuun kuin asuun, ovat pienehköt ja neutraalit, kevyet kuin unelma. Parasta niissä ovat koukut, sillä niobium-metalli on taatusti allergisoimaton, näin ovat vahvistaneet muutkin käyttäjät.
Valmistettu kesällä -10

Ja uusia korvakorukoukkuja varastoon haeskellessani taas sattuikin silmiin niobium; sitä sävytellään lähes kaikkiin väreihin ja kun niin moni on allerginen sekä korumetalleille että myöskin kuparille, niin jatkossa käytän näitä erinomaisiksi koettuja kirkkaan hopean rinnalla. Ja yksi lisäbonus niobiumissa on tosiaankin sen keveys.

Miltäs siis näyttää pinkki niobium yhdistettynä Swarovskin uuteen väriin, amethyst blend

tai sininen niobium ja swarot suosikkisävyssä air blue opal?

Ja näissä nyt ei saa koukuista selvää, mutta ne ovat kuparinsävyyn värjättyä niobiumia, helminä tsekkiläisiä herkkuja.

J.k.
Wikipedian selostus niobiumista -klik- Kuriositeettina kerrottakoon, että niobiumia käytetään mm. sydämen tahdistimissa!
Lisähuomiona kommentteihinne: lankanakin varmasti jossakin niobiumia myydään, itse olen nähnyt vain näitä valmiita osia ja materiaali onkin lujuudeltaan kovan hopealangan luokkaa, joten en välitä lankahommista ;-)
*

Ovatko ne ihania?

2012-01-24T13:21:00.003+02:00

Siis kuka tykkää makeanvedenhelmistä, käsi ylös! Täällä nousi kaksi kättä, vasen ja oikea ;-D
Olen jo vuosia sitten menettänyt sydämeni kauniille, oikeille helmille, anteeksi vaan kaikki pinnoitettujen lasihelmien ystävät.

Ja taas kaunokaiset hihkaisivat laatikostaan, että oisko välillä meidän vuoro. No ois! Onhan näitäkin helmiä pihtattu laatikon pohjalla jo ainakin vuosi, mitä nyt pari hassua on koruihin päässyt.

Väittääkö joku, ettei helmet ole ihania - katsokaa näiden kiiltoa! Siunattu aurinko, että edes hetkeksi ilmaantui, mulle tuli kyllä hirmuinen kiire napata kuvat ennen sen katoamista taivaanrantaan.
Kaulakorussa on näitä ISOJA helmiä, keskimäärin koko on n.12-13mm ja sitten näitä pikkuruisia, 2-3mm, ihan ovat sulassa sovussa.

En missään nimessä ollut tekemässä perinteistä helminauhaa, vaan halusin koruun hiukan uudenlaista ilmettä ja särmääkin. Biwa-tikut olivat samaa huikaisevan kiiltävää laatua kuin muutkin helmet, joten mukaan vain. Hmm, tuo metallisiipi on valkoiseksi pinnoitettua messinkiä, vaikka kaikki muut metalliosat korussa ovat tietenkin hopeaa. Päätin tässä hiukan poiketa periaatteistani, etten yhdistäisi arvokkaisiin makeanvedenhelmiin mitään vähempiarvoista. Omasta mielestäni siipi on tuossa aivan paikallaan.

***

Osaan bloggerin blogeista ei onnistu kommentointi! Olen huomannut, että muillakin samaa ongelmaa. Käyn kuitenkin entiseen malliin, kamut, korujanne katselemassa ja ihailemassa :-)
Esimerkiksi Ninni, olen yrittänyt titaanilanka-korua kommentoidan ainakin viisi kertaa, ei onnistu!

Söpöstellen

2012-01-23T17:42:00.005+02:00

Vaikka mieluusti käytän vahvoja värejä ja pidän erityisesti rouheistakin kivistä ja helmistä, niin varastossani on runsaasti myös romantiikkaa ;-D

Muusanikin kuiski tänään jo aamusta vienosti! Niinpä olikin niin ihana tehdä aiempaan hempeän hoivaavaan kaulakoruun kaveriksi rannekoru ja korvakorut, suloisista ja hempeistä kivihelmistä, hennon naisellisista sävyistä.

Rannekorussa sädehtii ja loistaa ruusukvartsia, akvamariinia, vuorikristallia, sitriiniä ja ametistia; osa viistehiottuina ja osa sileinä kaunottarina. Tähän koruun piti ehdottomasti saada mukaan sydän, enkeli ja hiukan naisellista jujua, siis tuo tupsu :-) Tupsu asettuu hauskasti kämmenselälle pienine ruusukvartseineen ja akvamariineineen.

Korvakorut ovat pienet ja kevyet, vaikka kuva saa ne näyttämään niin isoilta. Helmet ovat niissä kuitenkin vain 2-3mm:n kokoisia.

Korukamut ovat varmaan jo siinä 101 korvakorut -projektissa loppusuoralla, minä taidan olla nippanappa puolivälissä...

Niin hiljaista

2012-01-21T13:46:00.001+02:00

Tekis mieli kiljaista! Hih, ei nyt sentään.
Eilenillalla hämärässä metsämaisemassa - eipä ollut muita samalla polunpätkällä liikkeellä - muutamia lumihiutaleita leijaili ja vallitsi ihana hiljaisuus. Muistin nämä helmet.

Läpikuultavissa akaateissa on mielestäni hienoja lumisen maiseman sävyjä. Toisaalta niissä on myös syyskesän illan souturetken kaislikon väritystä :-D Valkoista, hentoja siniharmaita, vaaleaa hiekkaa, aavistus mustia, ruskeita.

Kuvassa helmet ovat vielä nauhassaan, kun en osannut päättää, laitanko koruun mitään muita helmiä. Siis vielä harkinnassa.

Jotenkin viime viikkoina on koruilutahti niin hidastunut, että välillä pelottaa, onko 'muusani' minut kokonaan jättänyt... Olen kyllä huomannut, että monilla muilla on samanlaiset olot. Taidamme odottaa auringon pilkahduksia!

***

Allaolevat rannekoru ja korvakorut lähtivät setin kaulakorun kanssa tilaajalleen. Korviksiin tosin muutettiin tappikiinnitys patinoidusta hopeasta. Helmet ovat niitä ihastus-jaspiksia, minit turkoosia ja isommat turkoosinsävyiset helmet ovat amatsoniittia.

Tuiskuttaa

2012-01-17T13:28:00.000+02:00

Ulkona tuiskuaa lunta. Se jotenkin rauhoittaa, kuumeinen olo lievittyy pelkästä lumihiutaleiden katselemisesta ja kuvitelmasta miltä ne tuntuisivat iholla.

Makuuhuoneeni ikkunasta näkyy upeaa mäntymetsää ja aivan hakematta tämän kaulakorun riipuksesta tulee mieleen männynneulaset ja jokin japanilainen lakkamaalaus, rasia tai tarjotin jonka joskus olen nähnyt.

Sekä kiviriipus että tuo etsattu kuparilaatta (sana 'fly') antoivat värimaailman korulle, helminä pieniä tsekkiläisiä lasihelmiä ja isompia kuultavia, viistehiottuja akaatteja. Metalliosat ovat kaikki kuparia.

Jumppaa

2012-01-13T12:14:00.002+02:00

Hui! Aloitetaanpa nyt sillä, että jouduin äskeisellä kävelylenkillä tahattomasti harjoittamaan jumppaliikkeitä, joihin ei ole edes selkeitä ohjeita! Ja toinen hui! Spagaatit ja ukemit eivät todellakaan kuulu harjoitusohjelmaani, mutta liukkailla jalankulkuteillä niitä joutui kokeilemaan! Peffalleni kaaduin heti kotipihalta kääntyessä ja polvilleni kauppakeskuksen pihassa. Välimatkat sujuivat noissa venyttelyharjoituksissa. Hui vielä kertaalleen; en ollut ainoa kaatuilija.

***

Toisenlaista jumppaa, sorminäppäryyttä vaati eilen korunteko. Tykkään silti hurjasti tehdä noita pikkuisia korupiikki-viritelmiä ja helmilinkkejä :-)

Sain eilenaamulla puhelun, uskollinen korutilaaja oli ostanut uudet aika erikoisenväriset (violetti+turkoosi) pokat ja toivoi niihin sointuvaa korusettiä.
Kuin olisin aavistanut toivomuksen, pöydälläni oli jo muutama upea impression jaspis -kolikko ja myös noita pienenpieniä turkooseja. Loput jaspikset löytyivät äkkiä seuraan ja päädyin käyttämään korumetallisia osasia, vintaj-lankaa pronssinsävyisinä. Ja löysipä paikkansa korun riipukseen myös kaunis käsintehty lamppuhelmi, siinä on hauskasti aavistus turkoosia violettien sävyjen keskellä.

Pyöritään edelleen

2012-01-10T11:56:00.001+02:00

Elikäs elämänpyörää rannekorussa, tietenkin kyaniitteja niin kuin kaulakorussakin on. Ja hopealenkeistä hiukan rataskuviota yrittelin, mutta ihanat siniset hopeakimmelteiset helmet kuitenkin ovat pääosassa.
Vaikka käytin jokaiseen 'helmi-yksikköön' monenmonta hopeista välihelmeä ja hattua, niin omasta mielestä ne eivät näytä liioitellun runsailta. Ja kun se patinointi ilmeisesti tekee tuloaan, niin laitoin tähän muutaman kevyesti patinoidun hopealenkin liikaa hohtoa rikkomaan. Balinhopeisissa osasissahan tuo tumma patina on valmiina.

***

Vaikka olisin suonut helppojen pyöräilykelien jatkuvan, niin kylläpäs lumi ja pakkanen tuntuvat ihanilta!!

***

Hei koruilija-kamuset!
Ottakaapas korukopla-blogissa kantaa uuteen haasteeseen! Saa ehdottaa myös muita aiheita, ja, erityisen mielellään saa ilmoittautua vetäjäksi ;-D

Elämän pyörä

2012-01-08T13:00:00.007+02:00

Vuoden vaihtuessa sitä väistämättä miettii menneitä ja tulevia; mitä merkittävää on tapahtunut, mitä toivoo ja unelmoi, mihin suuntaan elämän pyöräänsä kääntää... Muistakaa, että ei se pyörä itsekseen valitse suuntaa, jokainen meistä on oman elämänsä herra ja pienilläkin valinnoilla voi olla suuria vaikutuksia!

***

Minulle kyanitti, siniset sävyt yleensäkin, siivittää ajatuksia tulevaisuuteen. Siispä vanhoista varastoista kaivelin erilaiset kyaniittihelmet esille ja halusin ehdottomasti käyttää niiden kanssa tuon upean keramiikka-pyörän, jonka viime keväänä jo hamusin. Keramiikkaosat eivät aivan helposti ole löytäneet paikkaansa koruissani. Toki tuo rengas on isokin, 5cm halkaisijaltaan, mutta sydämenmalliset reiät keventävät sen suloisesti.

Koru on linkitetty hopeaan ja tasaista rytmiä rikkoo kaksi erilaista ketjunpätkää, joihin kiinnitin pikkurondelleja. Kyaniitin lisäksi korussa on muutama pieni akvamariini.

Riipusosassa on yksi tynnyrihelmi - muistan kuinka valtavan isoilta ne tuntuivat, kun niitä porukalla toisten helmeilijöiden kanssa tilasimme, kait ainakin kaksi vuotta sitten? Maku on koruja tehdessä muuttunut kovasti, harva helmi tuntuu liian isolta ja ne alkuun ihastusta herättäneet 4- ja 6-milliset ovat auttamattoman pieniä :-D

Hiukan oli kiusausta patinoida tämä koru, mutta ehkä jätän näin.

Jihuu, uusi vuosi siis!

2012-01-04T21:57:00.003+02:00

Tulipas hurjan pitkä blogi-tauko! Tahtomattani, mutta toivottavasti teki hyvää :-D

Sairastin jouluna, mutta eipäs sitten tullut ylensyötyä; hiukan otin uunna vuonna takaisin, kun sisko miehineen kestitsi meitä aivan mainiolla herkkupöydällä! Sisko rakas laittoi jouluhalko-kakunkin, kun tietää miten perso olen sille, njam!

***

Ensimmäinen tämän vuoden korutarvikelähetys tuli maanantaina ja olin aivan hurmaantunut etsattuihin kupariosiin; valtameren takaa tulivat nämä hevonen ja liljankuvat.

Sen verran tutkin tuota lilja-symbolin (fleur de lys tai Ranskan lilja) taustaa, että selvisi, että sitä on käytetty niin eri monarkioiden kuin erilaisten järjestöjenkin (esim. partio-) tunnuksissa kuin myös kristillisenä symbolina kuvaamaan mm. neitsyt Mariaa. Viimeksimainittu yhteys on tuonut liljan myös mm. Turun vaakunaan.

Minä nyt ajattelen, että onpas kaunis ornamentti ja sopii hyvin tuon herkän naisenkuvan seuralaiseksi. Tähän koruun laitoin taas noita 'jämä'-swarovskeja, koska niitä oli puolivalmiiksi linkitettyinä tyrkyllä, mokkaa ja kirkasta. Kun vielä keksis mitä tehdä kymmenistä/sadoista 4mm:n pikku-swaroista...

Heppa-riipus (salaisesti villi ;-D) sai myöskin seuraksi swarovskeja, hillittyjä farkunsinistä ja antiikinpunaista. Mainiot ikkunalliset lasihelmet menikin tähän koruun melkein kaikki. Iso rengas on vintage-osa. Olin hurjan tyytyväinen tuon patinoimani hopeisen sulan värisävyyn - taisin nostaa sen juuri oikealla hetkellä pois liemestä, niin että siihen jäi hyvin kupariseen laattaan sopivat sävyt.

Vimppakuvassa vielä molemmat korut, pienempi laatta on kooltaan n.2x3cm ja isompi n.3,5x6,5cm. Näistä tuli kivat arkikorut, kupari käy monenlaisiin asuihin hienosti.

Hyvää joulua!

2011-12-23T12:17:00.003+02:00

Jokaiselle piipahtajalle toivottelen
Oikein Hyvää Joulunaikaa!

***

Tämän voi katsella kuunnella ja virittäytyä tunnelmaan ;-D

***
Wattching this clip makes one feel very 'christmasy' ;-)

Merry Christmas!

Punaisia ripsahduksia

2011-12-19T19:40:00.000+02:00

Mitä-mitä rapsahduksia, tonttujako nurkissa kurkkimassa?

Istuin sohvalla kirjoittamassa muistiin 'tärkeitä juttuja', kun kuulin... sellaisen... ripsahduksen, hyvin pienen äänen. Ensimmäisen annoin mennä kuvitelman piiriin, mutta kun kuulin parin minuutin välein toisen ja kolmannenkin, nousin katselemaan ympärilleni. En millään löytänyt äänen aiheuttajaa. Istuin takaisin kirjoitusten ääreen. Mutta taas se kuului, sellainen 'tsip' tai 'naps'. Kiertelin ja katselin.

Ja sitten hoksasin. Oravan mulle heittämä käpy, jonka toin sisälle ja unohdin kokonaan, alkoi kuivuessaan avata tiiviisti kiinni olleita suomujaan ja jokaisen niistä avautuessa kuului tuo pienenpieni ripsahdus. Selvisipäs mysteeri.

Mutta toki tonttujakin on liikkeellä, onhan?

***

Niitä oikean punaisia helmiä oli vielä pöydällä ja oli jo odottamassa jonossa tuo upea hopeinen avainkin, joka on istutettu täyteen kuutiollisia zirkonia-kiviä. Mukana hiukan vielä vuorikristallia ja kevyttä hopeaketjua.

Hämärätä ja harmaata

2011-12-16T15:21:00.006+02:00

Juu ei. En valita, totean vain. Sen, että päivät ovat taas niin harmaita ja hämäriä, että valokuvista ei tule mitään.
Sen sijaan eilen ja tänään nautin pyöräilyn ilosta raikkaassa sateessa ;-D Joo, jos nauttii siis siitä, että ehtii vauhdissa hypätä pois pyörän selästä, kun huomaakin, että polkaistessa rengas ei pyöri vaan liukuu... hui! Onneksi oli hyväpohjaiset kengät. Mutta kun toisissa paikoissa ei kuitenkaan ole sitä luntajäätä, niin nappasin pyörän kauppareissulle, kevyempi sillä on raahata muutama kilo vihanneksiahedelmiäjauhojayms kuin apostolinkyydillä. Autoni nimittäin ihmettelee talvea hiljaisena. Ja joo, en harrasta talvipyöräilyä, joten ei ole nastoja alla :-)

***

Tämäkin koru, sydänsurua lievittämään, uusia ovia aukomaan ja iloa antamaan, lähti tilaajalleen. Helminä on ruusukvartsia, akvamariinia ja vuorikristallia, muutama Swarovskin kristalli myös ja hopeisia osasia. Koru ON hennon värinen, mutta voih, jotensakin heleämpi luonnossa.

Luulen, että tilaaja siis kuoren avattuaan yllättyy hiukkasen korun sädehdintää, minkä kuvasta vain aavistaa! - Usein silti ihmettelen, miten kukaan uskaltaa kummallisten kuvieni perusteella luottaa saavansa sievän, toisinaan aivan kauniinkin, korun. Mutta kun saan niin upeaa palautetta korujen uusilta omistajilta (suurkiitos kaikista kauniista sanoista!!), niin aina vaan käyn korutarvikkeisiin kiinni, kuuntelen niitä pieniä supatuksia, joita korupöytäni ääressä leijailee. Sellaisesta inspiraatiosta tuokin koru syntyi ja sai parantavan nimen, Healing.

Toinen hämäränhyssyssä kuvattu tilaus, mustista akaateista ja hematiitista hopealankaan punottu rukousnauha, Vakaa kallio.

J.k. Myönnän auliisti, että kuvaustaidoissani on iso aukko enkä uskalla luvata siihen parannusta ;-D

Pienenpientä

2011-12-12T11:55:00.001+02:00

Korvakoruja, pieniä enkeleitä Swarovskin kristalleista. Nämä ovatkin sitten viimeisiä tätä lajia.
Kuvaan halusin tuon vanhan hopealusikan; se kavereineen kiillotetaan kohta juhlakuntoon. Näette siitä ajalleen tyypillisen lusikan pesän kiinnityksen, ketä se sitten kiinnostaakin ja vuosileima on G2 tarkoittaen vuosilukua 1840. (Vuosileima-avain, Tukes) Muut leimat: Helsingin leima, kruunuleima, nimileima RM

Ja siskonkin kaulakoru sai seurakseen pikkuruiset korvikset.

***

J.k.Posti ei vielä tuonut odotettuja hopeaosasia; näin joulun alla tuo odottavan aika tuntuu pitkältä, kun toivoo ettei iskisi se kiirus ;-)

Vakavaa vai ei

2011-12-09T15:56:00.001+02:00

Välillä korujen tekeminen on erittäin 'vakavaa', kun yrittää vastata toiveisiin. Silloin ei yleensä synnykään yhtään mitään. Mutta, jos antaa itselleen luvan olla edes hiukan leikkimielellä, niin syntyy vaikka (pikku)joululahjan tapaista pikkusiskolle. Hän nimittäin syssymmällä toivoi punaiseen työpaitaansa sointuvaa korua "ei liian suurta, pikemminkin kevyttä ja huomaamatonta, mutta silti jotakin, johon huomio kiinnittyy kun katse osuu" - eiks oo ihania toiveita ;-)Lyhyehkö kaulakoru on kokonaan erilaisista lasihelmistä (japanilaisia pisaroita, tsekkiläisiä kulmikkaampia). Katseenkiinnittäjänä on käsintehty lamppuhelmi, hiirulaisen korvat, johon sitten koristeellisten helmihattujen kera tein vartalon isosta hehkuvanpunaisesta sileästä lasihelmestä. On kevyt ja punaiseen paitikseen sulautuva koru, mutta läheltä katsottuna toivottavasti saa hymyn huulille.
Kuvissa varsinkin pikkuhelmet aivan liian heleitä, luonnossa tummempia.

Alla olevat korvakorut ovat samoista isoista punaisista lasihelmistä kuin Minnihiiren helmus, mutta nyt tuo tavallinen lasihelmi on puettu juhla-asuun moninkertaisilla hopeisilla hatuilla ja upealla Balin hopeisella korvanapilla. Siis juhlakorvikset, mutta yllättävän keveät nämäkin,
ilmestyvät kauppaan illan kuluessa.

Ja joulunpunaista valmistunee lisääkin viikonlopun aikana. Myös viimeiset tilauskorut jouluksi ovat työpöydällä. Ajattelin kylläkin leipoa pipareita huomenna, kun myrsky tuivertaa...

Salaperäisiin maailmoihin...

2011-12-03T14:11:00.003+02:00

Tontut ja menninkäiset, haltijat ja keijut, maahiset ja merenneidot - ihanat satujen ja tarujen olennot. Minä hupsu aikuinen, minua mielikuvitusmaailmat kiehtovat ja niinpä tilaus keijukaiskorusta, avaimineen salaperäisiin maailmoihin, oli todella mieluinen :-D

En nyt selittele puhki symboleja, joita koruun käytin, antakoon tuleva omistaja niille omat merkitykset. Koska toiveena oli erilaiset avaimet ja täyshopeisia ei hurjan paljon ole tarjolla, niin lisäsin avaimiin lisäriipukset niitä personoimaan - yhdessä on pieni filigraanisydän, toisessa enkelinsiivet ja kolmannessa on kaksi aitoa !! pikkuruista timanttia! Kuvassa ne näkyvät tuon alimman avaimen kohdalla, pienet muruset :-) Kuvassa ei säihky, mutta valon oikein sattuessa, ai-ai!

Korusta toivottiin kevyttä, jotta sitä olisi mukava pitää vaikka jatkuvasti kaulassa, joten takaosaan valikoitui pieniä makeanvedenhelmiä, suloisia aarteita. Keijukaisten korussa täytyy tietenkin olla kimmellystä, Swarovskin kristallit hempeän sävyisinä antavat säihkettä kaikenlaisiin hetkiin. Korun riipuksena toimii vielä kaunis filigraanikuvioinen sydänlukko, jonka avaimenreikään nuo korun avaimet ovat tismalleen oikean kokoiset.

Keys to Another World

***

Yleensä en kauheasti kysele, mitä tekisin, mutta allaolevat kaunokaiset haluavat hyvään kotiin ja käteni syyhyävät saada tehdä niistä jotakin ylellistä. Jos siis haluat itsellesi tahi lahjaksi, kauniin ja persoonallisen kaulakorun juhlavan upeista hopeanharmaista kuukivistä (kuvassa), niin tällä kertaa voit jossain määrin vaikuttaa tulevan korun malliin/pituuteen yms.
Kaunokaisia on nämä neljä kappaletta ja niiden koko on noin 10x20mm, eli kuva on suuri :-)
Viistehiotut kivet on reunustettu hopealla, hopea on vielä pinnoitettu rodiumilla, mikä ei tummu käytössä.

Joulukuun ensimmäinen

2011-12-01T12:39:00.004+02:00

Voi sitä jännitystä, mikä aina lapsena alkoi joulukalenterin ensimmäisen luukun avaamisesta! Omille lapsille tuli usein tehdyksi iso seinäkalenteri salaisuus-taskuineen; ihanaa aikaa sekin :-D

Ja sen verran hupsu olen, että tykkään kalenterin luukkuja näin joulun alla edelleen availla. Olin kovin iloinen, kun löysin kuin löysinkin tänä vuonna sellaisen vaatimattoman ja vanhanaikaisen joulukalenterin, jossa luukkujen takaa aukeaa pieniä tunnelmakuvia. Tänään siellä oli kaksi pientä enkeliä.
Koskapa muutenkin olin juotoshommissa, niin väsäsin mielessä olleet enkelinsiivet korvakoruiksi. Nää on niin pienet ja söpöt!

Long time, no...

2011-11-28T16:04:00.001+02:00

***

Aivan niin, eipä ole vähään aikaan nähty vetisen sumuisen sinertäviä sävyjä täällä. Ihastuin tavattomasti kun korukamu myi 'ylijäämiään', tilasin häneltä kaksi nauhaa namusia labradoriitteja! Lähes jokaisessa helmessä on tuota ihanaa sinisäihkettä :-) joka tunnetusti vastahakoisesti suostuu kuviin.

Kun joku koru ei löydä omistajaansa, se toisinaan tulee puretuksi. Sellaisesta korusta pätkä hakeutui labradoriittien seuraan ja heistä tuli oivat kumppanit vuorikristallilla ryyditettyinä; nuo pikkurondellit vintage-ketjussa ovat hemimorfiittia ja korun takaosan nugetit 'maitoista' akvamariinia. Etuosan kaksirivisyydestä huolimatta koru on malliltaan lyhyt ja kevyt, sillä kauniisti viistehiotut labradoriittityynytkin ovat kooltaan vain 7x7mm.

Labradoriitin ominaisuuksista kerrotaan: se auttaa luopumaan vanhasta ja siirtymään kohti uutta, kuuntelemaan sisimmästä kumpuavia viestejä.

***

Toiselta jäänyt on toisen aarre. Sama teema toistuu hiukan seuraavassakin korussa, kun sarjaan 'Menneisyyden taika' kaivattiin uutta yksilöä. Onneksi olin tilannut lisääkin ihania turritelloja ja melkein entisellä kaavalla toteutui uusi, Salattu maa.
Sen tilaaja kertoi pitävänsä kaulakoruista, jotka "eivät ole aivan mitättömiä" :-D Tulikin tietenkin todella näyttävä ja pitkä koru tästä.
Tälläkin kertaa turkoosin ja turritellan seurassa savukvartsia, ihanat isot pallerot sekä paljon, paljon pienehköjä.

Suorakulmainen turkoosi-riipus oli aiemmassa korussa vaihdettu isoon turritellaan, mutta tämän korun tilaaja oli nimenomaan ihastunut riipukseen :-D -Kuten minäkin, etsiskelen nyt itsellekin yhtä upeaa riipuskiveä, taas...

Turkoosi on monipuolinen parantava kivi, sitä kutsutaan 'mestariparantajaksi'.

***

Ja vielä toinenkin toisinto aiemmin tehdystä korusta. Avaimet ovat jotenkin salaperäisen mainioita riipuksia ja korunosia, hopeiset vaan ovat kovin harvassa. Tässä korussa kuitenkin reilunkokoinen hopeinen sydänmedaljonki-avain, jonka sisus on tyylikkäästi emaloitu. Siinä aiemmin tehdyssä kaksosessaan oli hiukan vähemmän vuorikristallia ja tästä tuli asettelultaan muutenkin pikkuisen erilainen, tietenkin.

Jälleen kerran huomasin myös, että onpas amatsoniitti ihastuttava kivi!

Amatsoniitti hoitaa ja tasapainottaa ja pitää energiatason korkealla. Vuorikristalli kirkastaa ajatuksia ja vahvistaa toisten kivien ominaisuuksia.

Lumen tuoksu

2011-11-19T12:31:00.007+02:00

Vielä on ihanat pyöräilykelit, mutta joinakin aamuina on nenässä tuntunut selvästi lumen tuoksu :-D Minun puolesta se saisi vielä odottaa, mutta tulkoot, jos on tullakseen! Siis talvi ja lumisade.

Kuuntelin ehdotuksia ja syntyi koru vuorikristallista, lumikvartsista ja Swarovskin kristalleista, ehkä mustaan asuun, ehkä muuhunkin. Kirkkaiden ja säihkyvien helmien rinnalla lumenvalkoista, cool.
Tuossa swarovski-ryppäässä on muutama 2-millinen maitosininen minikristalli mukana ja ryppään yläpuolella hopeinen lintunen, se talveksi pihanurkille jäävä paikkalintu, joka käy ikkunalaudalla koputtelemassa...

Kuvaaminen on yleensäkin kirkkaiden kivien kohdalla vaikeaa, hämärät säät asettaa vielä omat lisähaasteet saati sitten juuri tämän korun sileiden vuorikristallien liukas muoto.Nyt aurinko yrittää pilkahdella, mutta en tiedä auttaisiko uudelleen kuvaaminen.

Liukas ja kova oikeaan kaulaan verrattuna on myös tämä kaulatorso, joten tunnen itseni tänään oikein epäonnistuneeksi, kun kuvat eivät kerro totuutta säihkyvästä korusta!!

Erilaisia Aamuja

2011-11-11T11:24:00.001+02:00

Toisena aamuna paistaa aurinko kirkkaasti pakkasyön jälkeen ja päivä kääntyy kauniin alun jälkeen pilviseksi. Toisella kertaa taas aamun hämärä on sateesta kostea ja satuisan usvainen, ehkä päivemmällä kirkastuu ja kuivuu...
Jokainen aamu on omalla laillaan valloittava, uusi alku sellaiselle päivälle, minkä haluamme siitä tehdä. No, ainakin voi pyrkiä itse tasapainoon - minulle aamujooga on sellainen mukava lataus, hetken keskittyminen ennen päivän puuhia.

Ja tämän aasinsillan myötä, päivän koru on Aamun koru, pienen neitokaisen, jolle kummitäti haluaa kastepäivästä suloisen muiston.

Herkässä kaulakorussa on pienoisia kaunishohtoisia makeanvedenhelmiä, keskellä makeanvedenhelmi-perhonen - myös hopeoiduissa Miyuki-välihelmissä toistuu korun hento auringonnousun kimmellys. Kevyt hopeinen säätöketju lisää korun käyttöikää taaperovuosiin.

Kömpelöiden vaijerinsuojusten sijaan käytin vauvan korussa kiinnityshelmien jälkeen pehmeämpää vaihtoehtoa, värillistä 'french wire'iä.

*
Ja kuvat aiempaan Swarovski-bling-rannekoruun tehdyistä korvakoruista, vanhahtavat vaaleanpunainen ja -sininen, kiiltävää hopeaa.
Lähestynköhän edes puoltaväliä siinä 101 korvakorut -haasteessa?

*

Voima, rohkeus, terveys

2011-11-08T17:37:00.000+02:00

Otsikon ominaisuudet sisältyvät tämän kaulakorun riipuksen riimu-symboliin, joka on korukamu Solen taitavista käsistä lähtenyt, 'ur', kupariin etsattuna. Korun värimaailma puolestaan lähti korukoplan haasteen inspiraatio-kuvasta, vaikka tietenkin muuttui matkalla tuohon kupariseen suuntaan.

Kaulakorussa on reippaasti sekoiteltu aineksia, täysin epäortodoksisesti, omaa silmääni miellyttävällä tavalla. Pyrin myös tekemään korusta mahdollisimman kevyen, tarkoitan tosiaankin painoltaan - itse en jaksa painavia koruja koko päivää kaulalla kantaa. Tämä on melkein painoton ;-)

Puuhelmikuutioiden sävyt osuivat niin kivasti noihin Solen rinkuloihin, ne olivat heti innolla mukaan tulossa. Muina helminä käytin valkoista korallia ja lasipyramideja, riipuksesta löytyy karneoliruusu ja isojen vintage-helmihattujen sisältä Swarovskin kimmellystä.

Metalliosat ovat tällä kertaa suurimmaksi osaksi kuparia, muutama välirengas patinoitua hopeaa.

**

Häikäisee

2011-10-29T16:00:00.005+03:00

Jassoo, kaikkien maanläheisten ja lämpimien syysvärien jälkeen, auringonpaisteisena päivänä, Swarovskin kristallien häikäisevää loistoa!

Eikä nyt aivan niitä pienimpiä palleroita vaan rannekorun helmillä on kokoa 12mm. Kun näin nämä kristallien syksyn uudet antiikkisävyt kuvissa, arvasin että pitäisin niistä myös livenä. Näin on. Sävyt ovat todella kauniit, antiikkisininen, -roosa ja pronssinsävy. Että säihkettä riittäisi, niin kiedoin kristallit kiiltävään hopeiseen lankaan ja isojen helmien ympärillä on vielä pienet kristallihatut.

Kameran paristot teki tenän ennen kuin pääsin korviksia kuvaamaan... Toivottavasti huomennakin aurinko pilkahtaa.

Kuunnellen

2011-10-27T13:36:00.006+03:00

Joskus haluaa laittaa television äänet pois päältä ja vain katsella liikkuvaa kuvaa. Silloin voi antaa väreille ja muodoille haluamansa ominaisuuden, ilman että joku on päättänyt puolestasi, miltä jokin kuulostaa, missä kohdin sinun pitää reagoidan esimerkiksi nauraen. Voi siis kuunnella silmillään ja sydämellään.

Tätä korua tehdessä mietiskelin kuvien, värien, kuuntelemista.
Musta ei ole aivan mustaa, valkoinen ei olekaan lainkaan valkoista; kumpi väri rajoittaa toisen sisälleen vai onko se sittenkin hopea, mikä rajaa värit eroon toisistaan tai toimii yhdistävänä tekijänä?

Korussa on jälleen ihastuttavia käsintehtyjä lamppuhelmiä, pieniä taideteoksia, luonnonvaalealla pohjalla mustaharmaaruskea-raitoja ja hopeisia pilkkuja. Pienet raidalliset ja viistehiotut kivihelmet ovat sardonyksia ja isot mustat pallerot akaattia, välihelminä japanilaisia hopealla päällystettyjä pisaroita. Noita pisaroita olen käyttänyt ensimmäisen kerran jo yli viisi vuotta sitten ja vanhoissa koruissani ne edelleen ovat hopeanhohtoisia ja kauniita. Niskaan, lukon vierelle, laitoin söpösen hopeisen sydämen.

Runollisena

2011-10-26T18:50:00.007+03:00

Kirjoitan joskus jotakin runontapaisia, haikuja ja muitakin ajatelmia... Välillä tuntuu, että korunikin koostuvat sekalaisista säkeistä; eipä niissäkään ole loppusointuja tai tiukkojen sääntöjen mukaista muotoa.
Silti tahdon runoilla :-D

Tilasin tähän koruun sijoittuneet käsintehdyt, upeat vaikka pienet, lamppuhelmet melkein kaksi kuukautta sitten. Matka kesti, mutta kannatti odottaa, kauniita ovat - helmissä on niin monta vihreän,ruskean,mustaharmaan sävyä, etten osaa laskea.

En etsinyt väriltään mätsi-mätsi-helmiä enkä muodoltaan täydellisiä, niinpä muhkuraiset ja vyölliset makeanhelmet sopivat lasihelmien epäsäännölliseen muotoon hyvin. Osa makeanvedenhelmistä on niitä simpukan sylkemiä keishi-helmiä, kiiltäviä pieniä siemeniä kuin kuivuneita syyslehtiä, mutta mikä ihana kiilto. Savukvartsit ovat sitten muodoltaan täydellisempiä, ne on hiottu ja kaiverrettu lehden muotoon.

Taisi tulla taas oman värimaailman koru... laitan sen silti kauppaan jonkun runollisen sielun löydettäväksi :-)

Kohdatessa

2011-10-20T11:45:00.002+03:00

Eilen oli hiukan haikea kaipauksen päivä, isäni syntymäpäivä, kävin haudalla. Jo 18 vuotta sitten hän lähti, koin sen silloin vahvasti ja ajattelen häntä lähes päivittäin.
Perheen kanssa muistelemme silloin tällöin isään liittyviä sattumuksia, useimmat aika hauskoja. Haikeuden takana on siis aina kirkkaita ilon ja hymyn hetkiä.

Mustat viistehiotut akaatit olivat niin kiilteleviä, ettei niille oikein löytynyt 'vertaistaan' seuraa. Olkoot siis keskenään :-) Lisäsin vain muutaman pikkuisen Swarovski-kristallihatun ja ihanaisen hopeisen sydänriipuksen, sydänlukko sille pariksi.

Koru on lyhyt, joten neli-senttinen sydänriipus on todella keskeisessä osassa korussa, asettuu aivan kaulanrajaan.

Arvatkaa mitä - symmetrinen koru! Kaipasin tasapainoa varmaan, kun kaaduin toissapäivänä selälleni aivan tasaisella lattialla...

(Kuvauksessa korun alla kirjat:
D.Flowers, Handmade paper
ja
Södergran-Schjerfbeck, Kohtaamisia)

Tuulen tuttava

2011-10-18T18:39:00.000+03:00

Ilta jo hämärtää, tuulee ja pieni sadevihma hiukan väkivalloin hyväilee kasvoja. Jalat tottuneesti hypähtelee lätäköiden yli, katse poimii vieläkin muutamia kukkasia heinikosta. Rakastan näitäkin syksyn hetkiä, jotka monen mielestä jo ovat liian harmaita ja ikäviä.

**

Pahanlainen korujumi on yrittänyt iskeä, minuun niin kuin moneen muuhunkin koruntekijään; toiset suosittelevat hoidoksi lepoa, toiset pikku shoppailua. Itse pidin ostotaukoa ja niinpä kaivelin viimeinkin muutaman alkuvuodesta ostetun kauniin riipuskiven esille. Ja koska olin päättänyt solmeilla korun nahkanauhaan, niin nauhaosuuden kiviksi valikoitui ne helmet, joiden reikiin tuo nahkanauha suostui.

Riipus on iso ja kaunis bertrandiitti-opaali, jonka molemmin puolin on todella puhutteleva maisema! Muina helminä edullisia, harmaan ja violetin kirjavia ametisteja sekä muutama vuorikristalli. Nahkanauha ja ametistit kulkee korussa kahdessa rivissä, lukkoa en laittanut lainkaan.
Lehdykkäketjun palanen vaati päästä mukaan ja sitä täytyy varmaan tilata lisää, se on niin minun suosikkia ja saa minut hyvälle tuulelle, helisee vienosti :-D

Patinaa ja paukutusta

2011-10-13T11:21:00.001+03:00

Joskus vaan natsaa!

Moni meistä koruilijoista on ihaillut Solen taitavien käsien aikaansaannoksia! Minäkin kaipasin rinkuloita ja annoin Solelle 'vapaat kädet' toiveenani jotakin 'ehkä punaisia tai ruskeita värimaailmoita' (maltoin siis olla pyytämättä turkooseja...), mutta toiveena oli patinaa ja paukutusta.

Tämän korun kaksi kuparista Sole-rengasta ovat kauniin punasävyiset ja mielenkiintoisin osuus on taas tämä telepaattinen, ääneen lausumaton tilaukseni: toivoin, että renkaat sopivat tuohon jo kauan sitten tilaamaani luiseen käsinkaiverrettuun ja värjättyyn sulkaan tahi nuolenpäähän, kumpihan se nyt on. Ja voilà, kiekuroita myöten sama maailma!

Sitä en etukäteen tiennyt, että teen korun makeanvedenhelmistä :-D ja toinen ihana juttu on, että pääsin itsekin patinoimaan! Metallilangat ja -renkaat, joita tässä olen käyttänyt, ovat patinoitua hopeaa eikä se yhtään riitele Solen renkaiden kanssa.
Kiedoin luu-sulan hopealangalla renkaaseen, liimaaminen olisi varmasti ollut siistimmän näköinen kiinnitys, mutta tykkään ehkä enempi tästä ilmeestä. Korussa on makeanvedenhelmien lisäksi muutama musta onyksi ja muutama tsekki-helmi. Nuo pari isompaa viistehiottua rondellia ovat samoja punaisia kuin aiemmassa rannekorussa, jonka oikein mustaksi patinointia nyt harkitsen tosissaan.

Ai niin vielä, riipus, se on fossiilikivi, jonka ihana Vikki kerran suostui mulle messuostoksistaan myymään ja niistä toinen vielä odottelee paikkaansa. Fossiili on rinkulassa kiinni nahkanauhalla ja alemmasta kuvasta näkyy, ettei koru ole niin levoton kuin tuosta 'makuu-kuvasta' vois ajatella.

Kauppaanhan koru on menossa, kun koruvarastoni on niin iso jo. Mutta punasävyistä korua minulla ei varsinaisesti taidakaan olla ;-D

Värin vaihto

2011-10-09T14:43:00.006+03:00

On tullut viimeisen kuukauden aikana niin monta vihreää korua, että hypätäänpäs välillä sinisiin!Ylemmät korvakorut ovat kaunista viistehiottua akvamariinia, ei aivan pikkuruiset, vaan sellaiset mukavat 8x10mm. Pikkuiset swarot kimmeltää pohjalla.

Ja alla taidelasihelmet, jotka eivät ole kuvioiltaan symmetriset, mutta se ei korvissa haittaa. Keskiosan sininen raita on ihanan läpikuultava, kuvaaminen ei tänään ollut mun juttu :-D
Napit ja pikkuhelmet Balin hopeaa.

Kerran...

2011-10-09T12:52:00.007+03:00

Kerran... metsän sammalissa,
pehmeissä, upottavissa,
kuuntelin tuulta, puron juoksua.

Tuoksua maatuvain lehtien haistelin,
hiukkasen syksyn satoa keräilin.
Taisin kuulla metsän keijun.

Kaulakorun riipuksena taannoisessa helmivaihdossa saamani suloinen riipus, helminä aivan upeita vihreäkuvioisia jaspiksia, joiden väreissä löytyy myös vaaleaa siniharmaata, yksi 'erikoisihana' säästelty valtamerijaspis, niskaosuuden helmet makeanveden keishejä ja onyksia. Korun sivulle sijoittuu hopeinen magneettilukko, tosi napakka pito siinä :-)

Yritin vielä uudelleen kuvata noita nimettömiä jaspiksia... mutmut...

Tyrni-marjoja

2011-10-06T14:38:00.004+03:00

Eipä nyt oo tähän helmien vierelle laittaa tyrnimarjoja, mutta kyllä väri on just se!
Ja värin vaikutus tuntuu yhtä hyvältä jollei paremmalta kuin korviksissakin tahi niissä marjoissa :-D

Eli aiemmat korvakorut saivat seurakseen rannekorun, aivan yksinkertaisesti vain ketjun lenkkeihin helmiä vintaj-langalla kieputellen, lukko paikalleen ja a-vot. Vimppakuvassa näkyy nyt lyhennetyt korvakorut.

Se ainoa oikea

2011-10-03T12:34:00.000+03:00

Minulle se ainoa oikea väri, joskus muinoin, oli kirkas punainen. Toki edelleenkin tykkään tästä rohkeasta ja elinvoimaa antavasta väristä ja koko korunteko-harrastukseni ajan olen pitänyt silmällä myös punaisia, sellaisia juuri oikean punaisia helmiä.

Ja välillä sellaiset tupsahtavat eteen.

Rannekorussa on tsekkiläisiä lasihelmiä, isoja kirjavoituja ja viistehiottuja sekä nuo pari pienempää lukon vierellä riippumassa; pyöreä punainen lasihelmi on käsintehty (voi kun oli nimettömässä pussissa...) ja tuo pitkulainen mustankirjava puolestaan on orvoksi jäänyt indonesialainen käsintehty helmi, nytpäs löytyi sillekin seuraa.

Ja laitoinpas lukon ynnä kaikki lenkit ja osaset sterling-hopeasta enkä ainakaan vielä mennyt patinoimaan.

Muistakaa vitamiinit!

2011-10-02T13:23:00.004+03:00

Kohta alkaa taas ne säät, jolloin ei auringon säteillä D-vitamiinia elimistössä synny, joten itse ainakin tartun vitamiinipurkkiin.

Vitamiiniväri, elikäs oranssi, on jo pitkään tahtonut edes johonkin koruuni vähän niin kuin pääosaan, joten annoin hehkuville lasihelmille paikan korvakoruissa. Nämä ovat pitkät, heiluvaiset ja aika sähäkät syksyn tuiverruksiin.

Isommat käsintehdyt helmet kiedoin herringbone'illa ja käytin paksua vintaj-lankaa. On se kyllä niin pehmeää, ettei mikään ihme, etten saanut kahta prikulleen samanlaista kiedontaa aikaiseksi. Puolikova ja kova hopealanka ovat tähän malliin helpommat työstää.

Kaikelle on aikansa

2011-09-28T11:51:00.001+03:00

Jo monena aamuna olen pyöräillessä katsellut erästäkin ojan vartta, pyöräilytien reunuspusikoita, moniaita sekalaisia heinikoita - sillä silmällä :-D Yrittänyt katsella mitä värejä siellä piileksii, mitä luonnossa vielä tapahtuu... No paljon, juuri kun putoilevia lehtiä ihailin ja ajattelin vielä kukoistavista silmiini sattuneista kasveista blogissa kertovani, niin sattui silmääni törmäämään koppakuoriainen, mikäköhän sen viesti oli? Pysy polulla, katso eteesi liikenteessä? Minulle tarpeellinen viesti aina ollessani liikkeellä, olen hajamielinen.

Mutta laskeskelin tosiaan vielä melkein kymmenen kukkivaa kukkakasvia näkeväni kauppareissulla! Useimmat keltaisia ja valkoisia, vaan kaikkein loisteliain oli koko alkukesän niin karsaasti katsottu ja hyljeksitty palsami. Sitähän ei kai kukaan pihaansa ja lähistölleen haluaisi, mokomaa 'rikkakasvia'.
Mutta nyt, juuri näinä päivinä palsami sädehtii kauniissa punaisissa sävyissä tienvierustojen kuningattarena :-) Sen paras aikako siis?

Ehkä tunteilen liikaa, ehkä inhimillistän kuolleita kiviä, kun väitän niiden puhelevan hiljakseen. Silti, nytkin jo pitkään pöydällä oli nauhallinen kiviä, joiden sielunelämää etsiskelin. Siinä ne laiminlyötyinä murjottivat.

Ja näinhän siinä kävi. Nimettömien jaspisten puna-vihreä-valko-rinkulat alkoivat näyttää elävämmiltä värien muistuttaessa palsamin kukkia ja kukkakivet löysivät seuransa, niin ikään nimettömiä ruskeita kivihelmiä ja hiukan lisäsin koruun sädehdintää muutamilla Swarovskin kristalleilla.

Riipus, valtamerijaspis-sydän, keinuu iloisesti kahden lehtiketjun välissä.

Huh, mikä urakka!

2011-09-20T16:01:00.001+03:00

Thank you, every lovely lady, for visiting my Bead Soup Party post, and thank you for your flattering comments :-D

Ja vielä kesken minulla se blogien kiertämisurakka. Yritän nimittäin käydä kaikissa tuohon BeadSoupParty'iin osallistuneissa blogeissa, kommenttia en osaa kaikkiin muotoilla, mutta aika moneen joku jälki jää :-) Hienoja, hienoja koruja, osa oikein taideteoksia.

Ja tässä haluan mainita, että aivan lähipäivinä Korukoplaan tulee vaihto-haaste - seurailkaa!
**

Itsekin vähän ihastuin noihin mustiin marjoihin, joita edellisen postauksen koruun kekkasin tehdä ja eräs nuorimies halusi niitä kultansa koruun.

Akaattiriipus oli jo aiemmin valittu korun lähtökohdaksi ja vihreää lempiväriä sitten toistettiin nefriitti-jadella (se on siis oikeaa jadea eikä mitään värjättyä aventuriinia ja minusta kivinimen 'uusi jade' saisi poistaa ja unohtaa!).
Muina helminä tässä korussa on mustaa onyksia ja muutamia Swarovskin kristalleja, sekä yksi noita ihania lasilehtiä. Sen väri ja muoto toistavat tuon korun toiseen sivuun asettuvan sydänlukon sanomaa ;-)
Voi kun korun saaja tietäisi, miten tarkkaan tilaajan kanssa valitsimme käytettävät värit! Ja kuvaamisaikaa minulla oli taas se viisminuuttinen, joten tyytykää näihin otoksiin!

(Ettekä kerro kellekään tuosta virheestä, jonka nyt kuvista tietenkin huomaan, voi ei...)

Bead Soup Hop - Helmivaihdon työt

2011-09-17T09:59:00.016+03:00

All right, it's time to reveal my crations of the bead soup, which Melissa sent me! Thank you once more, Melissa, for such a lovely soup!

Nyt siis esille korut, jotka syntyivät tähän jännittävään helmivaihtoon! Tähän mennessä syntyneet kaulakorut, muuta luvassa myöhemmin. Kaikki palaset ovat menossa koruihin.
Laitan koko muun suomenkielisen tekstin tuonne alas!

So far, I made two necklaces, and, the other pieces will come later, everything will have it's place in my jewelry.

I'm such an owl fan that the toggle from Green Girls studio was the first thing I wanted to get
to use. It seems to me, that I'm not so much into bright colours just now! This necklace is very harmonious but playful at the same time.

The hematite beads are from Melissa, too, I added snow flake obsidian and a small bit of lovely leaf-chain, one nugget of turquoise and I made one of my little 'butterflies' to hang there, too.

On the partial photo you see, how I made a little adjustment to the toggle, in comparison with the photo below, another hole in it and a bit of chain - to keep it just right on the neck ;-)

On the other necklace there is this gorgeous focal and two co-ordinating beads from Humblebeads (I always wanted to have some!!). I added some huge shell pearls in perfectly matching colours (oh yes, I sent the same pearls to my partner ;-D), some pyrite and onyx beads and the small green garnet beads, too.

The 'berry-lumps' are made of some very old buttons I found on a flea-market.
I think that these both are keepers, they are so my favourite colours and pieces!

Many thanks to wonderful Lori Anderson for organizing this Party once again! Find all the other participants of this time -here-

Tästä linkistä löydätte muut tämänkertaiset osallistujat.

Olin siis aivan ihastuksissani kun sain tämänkertaisen helmikasani Melissa-vaihtokaveriltani. Hän oli varmasti aivan tietämättään keräillyt keitokseen kaikkia suosikkejani :-D Ne turkoosisävyiset helmet odottavat puolivalmiissa koruissa, mutta nämä kaksi kaulakorua oli aivan pakko saada valmiiksi.

Olen himoinnut niin Green girls studion pöllölukkoa kuin Humblebeadsin ihastuttavia luontoaiheisia helmiä ja riipuksia jo kauan, en vain ole saanut tilatuksi.

Eka korusta tuli hyvinkin hillitty, mutta pikkuisen piti lisätä veikeyttä siihen tuolla 'höntiäisellä'.

Ja alempaan koruun sain käytetyksi myös niitä aiemmin kirpparilta löytämiäni mustia nappeja, näyttävät aivan onyksilta!

Piti vielä noita aurinkokuvia ottaa ja lisätä; pöllölukko ei pysynyt suorassa koekäytössä, joten rei'itin sen uudestaan ja ripustin vielä pätkän ketjua alkuperäiseen holeen, joten nyt siihen tuli se pikkulisä, jota itse kaipasin. Ja pysyy nyt kaulalla juuri kauniisti :-)

Putoavia lehtiä

2011-09-13T15:27:00.000+03:00

Sadetta ja tuulta, ihania syksyn tuoksuja! Ulkona on ollut edelleen mukavampaa kuin korupöydän äärellä. Jotakin pientä silti esille.

Intiaanit sanovat tämän ajan kuukausia 'putoilevien lehtien kuuksi'. Runollisempaa kuin syys-kuu tai loka-kuu...

Yritin vangita koruun metsäistä lehtikasaa, jossa kahlatessa kuuluu kiva kahina ja se ihana syksyn happamenkirpeä, multainen haju nousee sieraimiin.

Tein kaulakorun vain lasihelmistä, tsekkiläisiä lehtikuvioita ja punakirjavia fasettihelmiä sekä Miyukin pikkuisia 'veneitä', en nyt keksi niille parempaa nimeä.

Ja ei-ei symmetriaa :-D

Pienin askelin tekemiseen

2011-09-04T18:07:00.000+03:00

Aika hidasta on korujen valmistuminen tällä erää. Mutta pienin askelin...

Ja joo. Joskus ei pääse irti tietyistä väreistä ja materiaaleista. Niin kävi, kun taannoin olin ottanut esille ihanaiset siniset kyaniitit. Ne vaativat päästä toiseenkin koruun.

Taas 'joskus kauan sitten' tuli haikailtua sellaista kiveä kuin tanzaniitti. Ehkä siksi että se oli harvinaista eikä sitä ollut missään tarjolla. Eli kun tuollaisia pikkusirusia sitten sattui kohdalle, niin kokeilla piti. Väri on aivan samaa farkkusinistä kuin kyaniiteissa ja myös tuon 'palm wood' -kiviriipuksen viiruissa on ihanasti sinisiä sävyjä.

Nyt on sellainen kivi, josta en oikein tiedä mitä se on, nimittäin tuo 'petrified palm wood', kivettynyttä palmupuuta? Oikein hauskanen kivi kuitenkin ;-) Mielenkiintoisinta minusta on, että siinä on noita sinisiä viiruja ruskeanharmaiden seassa, kuin jokin keijukaisten viidakko.

Pari vain aavistuksen sinistä hohtavaa labradoriittia ja pari hiekansävyistä fossiilikiveä sekoittavat täyssinisiä sävyjä. Ketju on tuota aivan ihastuttavaa pikkulehdykkäisin koristeltua valmisketjua.
Ketjuhan on hopeoitua korumetallia, mitähän se täyshopeisena mahtaisikaan maksaa; vastaavaa ketjua näin Helmiliinan kaupassa.

Koru pitäisi kyllä jälleen kerran saada kuvatuksi kaulalla, lukko asettuu toispuoleisesti sivuun.

Hiljaisia hetkiä

2011-09-02T12:08:00.001+03:00

Välillä vietetään hiljaisia hetkiä. Blogini melkein uinuu, mutta monta korua on keskeneräisinä. Oletteko jo kurkanneet Korukoplan uusimman haasteen? Hyvin ehtii mukaan.

Rukousnauha valmistui tällä kertaa linkitettynä versiona. Hopealankaa kuluu tällaiseen pitkään linkitettyyn koruun melkein kolme ja puoli metriä!

Helminä vaaleasävyisessä rukousnauhassa on valkoista akaattia, vuorikristallia ja savukvartsia. Helmet ovat pieniä ja rukousnauha kokonaisuudessaan hyvin herkkä, nimi 'Hiljainen pyyntö' tuli taas kuin itsestään noita pikkulinkkejä pyöritellessä.

Kuvissa näkyvä ristipisto-liina on melkein sata vuotta vanha, samoin pöytä, jolla se on.

Kuuleeko avaruus!

2011-08-27T13:42:00.000+03:00

Tautivuoteelta, hei!
No, ei nyt sentään ihan. Ei ole kyllä ollut voimia mihinkään vaikka aivan tavallisesta kesäflunssasta vaan on kyse.

Tämän korun helmet olivat jo pitkään esillä ja koru teon alla. Jotakin puuttui, tiettyjä punaisia sävyjä. Löysin sitten nuo korallinpalat ja korusta kehkeytyi tällainen aika rauhallinen kokonaisuus.
Silti joitain salaperäisiä kaukaisia maailmoja näistä ihmeellisistä akaateista tuli tälläkin kertaa mieleeni. Tummassa syvyydessä leijuu epämääräisiä planeettoja ja avaruussumuja. Akaatit eivät ole täydellisiä malliltaan eikä pinnaltaan, mutta ihanan namuja, kuin entisaikojen kovia karamellejä taisi joku sanoa samoista helmistä rannekorussa.

Riipuskiven molemmat puolet ovat hyvin kauniit, korun muina helminä vaaleita savukvartseja ja hohtelevaa obsidiaania.

Väliaikanäkymää - Bead soup ingredients

2011-08-24T11:44:00.002+03:00

My bead soup from Melissa arrived; everything so to my taste ;-D Beads and bits from Humble beads, Green girls studio, Blue seraphim, vintage czech beads, semiprecious strands and others - I love them all! I adore both of the focals :-) I'm full of ideas!!

Yllä Melissalta saamani sekoitus, jossa on nimekkäiden valmistajien helmiä ja osasia, lasia, savea, korukiviä; värimaailma saa ajatukseni rullaamaan :-D

***

My soup to Melissa is from other side of the colour palette and consists mainly fresh water pearls, Swarovski-crystals, hand dyed silk and some sterling silver.
Ja oma lähetykseni oli aivan toista värimaailmaa, makeanvedenhelmiä ja swarovskeja, hopeat hiukan massasta poikkeavat.
Valmiiden korujen julkistus 17.9.
BSP-blog hop on 17th September.

Hämäränhyssyyn

2011-08-22T14:06:00.000+03:00

Elokuun illat ovat jo hämäriä, etenkin nyt parin sadepäivän iltahämärissä tuli jo tarve sytytellä kynttiläkin tunnelmaa luomaan.

Seijastiinalla oli perhoskuva, josta tämä nimeään odottava koru sai toisen kummin ;-) sillä varsinaisesti koruntekoa tönäisi Ninnin lähettämä keijunen, kävi kuiskuttamassa, että kyllä voit välillä taas patinaakin kokeilla...Siniyökkö-korun riipuskivi ei ole suurensuuri, n.3cm, mutta jälleen kerran ihastuin boulder-opaalin erityiseen kauneuteen! Istutin karuun kiveen aivan kurillani säihkyvän Swarovskin pikku kristallin. Muiksi helmiksi löytyivät kuin itsestään juuri oikean värimaailman kyaniitit, muutamat labradoriitit ja makeanvedenhelmet; statisteina kyaniittien välissä on pienet savukvartsirondellit. Ja sitten sitä patinoitua hopeaa.

***
Kiitoksia kaikille blogi-tunnustuksia minulle jakaneille <3 Edelleenkin olen niistä toki mielissäni, mutta en sen pidemmälle jatka. Koitan jatkuvasti ehtiä vierailemaan seuraamissani blogeissa, kommentoimaankin, se olkoon palautteeni ihailemilleni tekijöille :-)

Helmiplaneetan haaste 3

2011-08-22T12:10:00.002+03:00

Olinpa kyllä aika hajamielinen, vasta eilen tajusin, että määräaika Helmiplaneetan uudelle haasteelle oli jo melkein ummessa, aiheena tällä kertaa vastavärit.

Eihän siinä auttanut kuin ruveta töihin. Helmimatolla yksinäinen orpo violettinen kivihelmi (aventuriini?) tarjoutui vapaaehtoiseksi. Tarkastelin väriympyrää ja tulin siihen tulokseen, että sen vastaväri on hento kellanvihreä, eli korukivistä prehniitti.

Ammoin punotut ketjunpätkät pääsivät helmien jatkeeksi. Välihelminä käytin pikkuruisia printattuja hill tribe -hopeahelmiä, joiden sukulainen oli tuo myös orvoksi jäänyt suuri kukkakuvioinen hopeahelmi, hill tribe -hopeisia siis. Viimeiset sievät kukkahatutkin tulivat mukaan pareiksi noille hopealenkki-kuvioille

Aventuriini on livenä violetimpi, ei aivan noin sininen...

Lemppareita

2011-08-19T15:38:00.001+03:00

Sisko käydessään harmitteli hukanneensa toisen lempikorviksistaan (tein kait pari kesää sitten pienistä petoskey-fossiilihelmistä). Koskapa samaa helmeä ei enää ole varastossani, hän valitsi itselleen turritellaa; ne olivat sopivasti pöydällä esillä alla olevaa kaulakorua varten.
Sitä uuteen työpaikkaan menevä systeri ei varmaan tiennyt, että turritellan sanotaan auttavan muutoksissa.

Menneisyyden taika -kaulakorun kivet, turritella ja turkoosi erilaisina yhdistelminä, ovat iskeneet aika monelle korun tilaajalle silmää. Tein vielä tämän version pitkällä riipusosalla, koru meni tällä kertaa miehelle ja takaosassa on hapotettua akaattia ja savukvartsia.

Onneksi sisko ei ehtinyt nähdä näitä alakuvan namuja savukvartsi-pyramideja, jotka ruusuilla tanssiva Amalia lähetti mulle :-D (Kiitos!) Sisko nimittäin tykkää savukvartsista ainakin yhtä paljon kuin minä ja näin sain nämä itselleni, nam! Koukut taidan tosin vaihtaa nappeihin.

Ohto-herra

2011-08-15T20:10:00.002+03:00

Otavaisen olkapäillä, luona kuun, tykönä päivän... syntyi karhu, Ohto-herra... Sieltä alas laskettihin...

Kirkui Korppi, musta lintu: " Jo tuli Kontio Kultaherra, Metsän Kuningas tantereille, saloille Omenainen Ohto."

Helmet mustaa onyksia, linnun laatua en tiedä, Otavan tähdet makeanvedenhelmiä, lukko ja nallen tassulätkä hopeaa.

Tämä ompi Korukoplan haastekoruni. Keijukeitaan Ninni lateli vanhan kansan uskomuksia, :-D , joista sitten osanottajat valitsivat omansa! Toisten blogeihin ja koruihin linkitykset täältä.

Niin ja minun koruni syntyi vastauksena uskomukseen, ettei metsässä saa sanoa ääneen karhu tai susi, muuten ne tulevat vastaan.
Karhulla onkin perinteisesti ollut nimelleen monta kiertoilmausta, tällaiset löysin:
kultaherra, oksi, mesikämmen, kouvo, kontio, otso, metsän omena, metsän kuningas, nalle ja ohto.

Kesä jatkuu, ihan tosi!

2011-08-11T11:41:00.007+03:00

Ei välitetä pikkuisen kirpakoista aamuista, kyllä tämä on vielä täyttä kesää!
It begins to be a bit chill in the morning, but I still feel summer heat!

My nice was by me again, before she starts the new school year and we were baking some polymer clay beads.

Ennen koulun alkua pikku siskontyttö ehti käydä kanssani leipomassa hiukan helmiä.
Kaislin helmistä tuli paljon ekspressiivisempiä kuin tädin tekeleistä, mutta värit meillä oli samat, käytössä olivat musta, valkoinen, fuksia ja turkoosi polymeerisavi.

Minä yhdistin kaulakoruun hehkuvan turkooseja makeanvedenhelmiä ja pikkuisia Miyukin mustia delicoita. Tämä koru on höyhenenkevyt jälleen!

My necklace has some gorgeous fresh water pearls with the polymer clay 'eggs'. This piece is so lightweight, very lovely to wear!

Kaisli muokkaili monenmoisia helmiä, ehkä niistä syntyy myöhemmin koruja - kaikkiin ei nimittäin saatu reikiä, kun tädin porasta katkesi ainut terä... Onneksi sentään muutama helmi oli jo rei'itetty.
Allaoleva koru syntyi neitosen käsissä kuin itsestään, on kimaltavia lasi- ja kivihelmiä itsemuotoiltujen hepan ja sydämen seurana. Ja tietenkin lukon vierellä ne pakolliset sydämet :-)
Ja pitihän meidän aina välillä pelata tietsikalla sitä hepanhoito-peliäkin...

My niece is so talented in sculpting the polymer clay; this is her necklace, with some stone and glass beads and the horse head and heart from her hands!

Helmivaihtoa, Bead Soup !

2011-08-10T15:43:00.002+03:00

Iik, onpas taas jännittävää -
This is so exciting again!

My second Bead Soup is on it's way to my Bead Soup Partner, Melissa Rappaport (find her blog here) and the whole list of participants you'll find again on Pretty Things -blog by Lori Anderson. You must visit Melissa's Etsy-shop, too, with her lovely, feminine and so talented creations!

Here is what I sent to Melissa - we'll have our pieces of jewelry to show in September, 17th, with all the other 361 participants!

Määrättiin laittamaan epäselvä kuva lähetettävän paketin sisällöstä, tuossapa tuo :-D

Tällä kertaa helmivaihtoon osallistuu kaikkiaan 363 koruntekijää ympäri maailman, osanottajalista löytyy Lori Andersonin Pretty Things -blogista ja valmiita koruja katsellaan syyskuun 17.
Ja tosiaan, vaihtokaverini tällä kertaa on Melissa Rappaport, Usa:n Illinoisista. Hänen bloginsa löydät täältä, kaunista katseltavaa!

**

No voi voi, kun ajastus ei toiminut

2011-08-09T14:49:00.004+03:00

Hmm, luulin että eilen on jo ollut tämä posti näkyvissä, mutta eipä vaan!

Tässä on Helmiplaneetan toisen haasteen koruni, aiheena oli lämpimät värit. Huomasin, että helmivarastossani ei lämpimien vihreiden ja ruskeiden lisäksi juuri muita lämpimiä sävyjä ole. Muutama hassu karneoli, näitä on tullut haudottua pitkään; ihanat viistehiotut kierteiset helmet! Vaatimattomasti vain korvikset.

Toisen haasteen muut korut täällä.

Se sanoo 'bling-bling'

2011-08-03T09:33:00.008+03:00

En ole kauhea kimmeltävien kristallien, edes Swarovskien, fani. Silti niille joskus on paikkansa ja luulen taas, että tämän korun saajalle pieni kimmellys on mieleen.

Korun saajaa, tummaa upeaa nuorta naista, ajatellessa juuri fuksian väri ja nämä vintage-henkiset korunosat hakeutuivat käsiin ja muotoutuivat romanttiseksi koruksi.

Valmisosasia, valmisketjua, mutta olipa aika väkertäminen pienten renkaiden kanssa.

**
Nyt taitaa tulla taas pikkuinen tauko.
Nähdään sunnuntaina, tai viimeistään maanantaina, jolloin ilmestyy Helmiplaneetan toinen dt-haaste :-D

**

Bead Soup Blog Party

2011-08-03T09:30:00.007+03:00

Ja nyt ehtii vielä ilmoittautumaan ihanan Lori Andersonin järjestämään kansainväliseen helmivaihtoon!!

(kuvaa klikkaamalla suoraan ohjeisiin)

Käykää ilmoittautumassa Lorin blogissa -täällä- ja olkaa valmiita yllättämään vaihtokamunne ja yllättymään itse :-D Hauska tapa luoda suhteita hurmaaviin koruntekijöihin ympäri maailmaa!

Ne toiset

2011-08-02T18:18:00.005+03:00

Korvikset nimittäin, edelliseen kaulakoruun.

Tein näistä tällaiset nuppuset, en liian tarkasti yrittänyt silotella pintoja ennen paistoa enkä sitten liikoja hionutkaan. Tykkään, että pinta näyttää nyt elävältä. Eikä nämä ole keskenään identtiset, juurikin erilaiset kuin jokainen kukkanuppu.

Paistoin, hioin, yhdistin

2011-08-02T14:28:00.000+03:00

En ole erityisesti graafisten muotojen ystävä ja tässä häivytän sellaista ajatusta parhaani mukaan. Silti juuri nuo mustavalko- tai harmaavalko-helmet tämän päivän korussa miellyttää omaa silmää.

Kaulakorussa on aivan itse paistamiani polymeerisavi-helmiä, kivihelmiä edustaa vain tuo iso ja herkkuvärinen akaattiläpyskä. Sanon 'itse paistamiani', sillä kamun aikaansaannosta olivat valmiit massapötkylät, jotka isse sitten leikkasin, paistoin, rei'itin ja hioin :-D

Korun saaja pitää näistä väreistä, ainakin erikseen, en tiedä miten tehonnevat tarkkaan makuunsa sekoituksena. Sisko kyllä lohdutti (vaikkei ole vielä edes kuvia nähnyt), että hän kyllä ottaa, jollei lahjan saajalle kelpaa...

Koru on melko lyhyt, sillä massahelmethän ovat hurjan keveitä ja iso kivi taas painava; näin se asettui kaulalle juuri mukavasti.

Korvakoruista kuviin pääsi vain tämä pari, toinen on vielä hiukan kesken, enkä tiedä ehdinkö kuvata.
Joo, ja tuossa alakuvassa näkyy, miten herkkää polymeerisavipala on käsittelylle ennen kuin se paistetaan kovaksi; kiva pikku painauma lehdykässä ;-)

Pienet renkaat hopeaa ja isommat pintakäsiteltyä korumetallia.

49ers tai päiväunta rantaverannalla

2011-08-01T14:29:00.000+03:00

Ja 'fourty-niners' tarkoittaa nyt purjeveneitä eikä amerikkalaista jalkapallojoukkuetta ;-D

Potilaana sohvalla makaillessa puoliavoin silmä tavoitti senkin näyn, 49ers-purjeveneiden huumavaa pärskettä, en tiedä mikä kilpailu oli kyseessä. Mutta vesien ulapoita verhon raosta minä taas korun riipuksessa näin, hassu minä, kipeä taidan olla vieläkin. Päiväuneksin purjeveneen huimasta menosta ohi hiekka- ja kalliorantojen, tuulen suhistessa, veden pyyhkäistessä olan yli...

Kaulakorussa on erittäin erikoisen ja huikean hienon värinen riipus, jotakin jaspista se on, mutten tiedä mitä. Kavereikseen sai vetisiä akvamariineja, toistakin jaspista jonka nimeä en muista (nuo neliöt), makeanvedenhelmiä ja helmiäishelmiä, muutama pikkuinen lasifasetti. Hopeiset lenkit ja lukko, jossa hauskasti toistuu riipuksen raidallisuus.

Sielun säkeet

2011-07-31T16:29:00.003+03:00

Vuosia sitten, no, tarkistin, vuonna 1996, elämässäni oli aika, jolloin luin hyvin paljon, erittäin paljon, hyvin erilaisia filosofis-sävytteisiä kirjoja.
Silloin hankin esimerkiksi kirjan 'Pimeä Yö', josta olen ennenkin tainnut mainita, se on espanjalaisen katolisen mystikon, Ristin Johanneksen (Juan de la Cruz, 1500-luvulla) sielun puhdistusta käsittelevä kirja. Ei mikään viihderomaani.
Vuotta myöhemmin silloin viimein luin kirjan, muistan muutenkin erityisen tarkasti elämästäni juuri kevään 1997, luin syvästi paneutuen, löysin jotakin. En ole tavannut vielä ketään toista, joka olisi kyseiselle kirjalle syttynyt kuten minä, edes tietoinen siitä tai lukenut sitä.

Lähes joka kerta rukousnauhaa tehdessäni ajattelen tuota kirjaa, joskus otan sen esille, luen pari säettä.
"...ulos lähdin pimeässä,
kun tyyntä oli jo kaikki talossa tässä..."
Ymmärrän, etteivät sanat voi kertoa juuri mitään sellaiselle, joka ei ole Ristin Johanneksen selityksiä lukenut. Minussa ne kuitenkin saavat aikaan kosketuksia, impulsseja.

Sielun säkeet -rukousnauhassa upeasti hohtavia helmiäis-helmiä, suloistakin suloisempaa viistehiottua ruusukvartsia, hopeaosat. Perinteinen, katolinen malli. Ehkä kaunein tekemäni rukousnauha, mitä en kyllä kuviin saanut.

***
Olen ollut kipeänä pari päivää, suorastaan 'vuoteen omana', nyt viimeinkin alkaa helpottaa; korujakin syntynee sitten ja saan kirjeenvaihdon ajan tasalle!

Kummallisia juttuja

2011-07-25T20:25:00.007+03:00

Minulla on kummallinen suhde korukivi malakiittiin. Pelkkänä kivenä ja helmenä se näyttää toivottoman mummoiselta ja tunkkaiselta (anteeksi, anteeksi malakiitti!). Mutta sitten kun ujutan sen koruun, tykkään siitä hyvinkin paljon.

Tähän asti olen tainnut käyttää yksittäisiä helmiä, mutta nyt minusta malakiitti ansaitsi aivan omana itsenään tulla esille. Tosin nämä enimmät Maarian korupajalta jo ammoin tilatut helmiyksilöt ovat aivan vertaansa vailla, ihanat kuviot ja laadukas hionta, joten ne antavatkin malakiitista edustavan kuvan.

No joo, pari pikku swaro-kristallikukkasta laitoin kevennykseksi, nuoreni heti malakiittien olo parillakymmenellä vuodella :-D
Punoin hopeaketjua monta pientä pätkää ja korvasin lukon malakiittisalvan hopeisella.
Korvakorutkin tein, mutta kun ei ollut heti silmää miellyttäviä koukkuja laittaa, niin kuvataan myöhemmin.

Hellekö hidastaa

2011-07-25T12:36:00.000+03:00

Minä laitan helteiden syyksi ihan kaiken... senkin että tämä postaus on myöhässä...

Joskus maaliskuussa Taava lähestyi mua ja pyysi mukaan Helmiplaneetan haasteiden dt-rinkiin. No, kun en osannut muuta sanoa, niin sanoin 'kyllä, lähden mukaan'.
Ringissä on neljä henkeä ja näiden korut löydätte Helmiplaneetan sivulta, jonne sitten päivittyy myös kaikkien osallistujien korut. Ohjeet ja dt-ringin kuvat täällä.

Ensimmäinen haaste olikin 'häät', koru sai olla mikä vaan. Halusin tehdä aika pelkistettyä ja selkeälinjaista, mutta silti romanttista...
Kaulakorussa on muutama kaunis rondelli viistehiottua vuorikristallia ja lisänä Balin hopeaa ja kevyttä rolo-ketjua. Koru on hyvin hillitty ja sopii monenikäiselle juhlijalle.

Girlie, uusi väri

2011-07-17T15:33:00.002+03:00

Girlie-sarjani (-klik-) saa täydennyksekseen sinisävyisen setin: rannekorun ja korvakorut. Kuten aiemminkin, mukana on hopealenkeistä punottua ketjua, mystistä kvartsia palleroina, lukon vierellä pieni riipus.
Korvakoruissa samanlaiset ihanat, ylelliset, viistehiotut siniset kvartsit kuin rannekorun rusetissa.

Tämä taisi nyt olla viimeinen Girlie-versio, ehkä noista kolmiohelmistä syntyy jotain uutta seuraavalla kerralla.

***

Huomenna alkaa naistenviikko; kalenterissa on vain naisten nimipäiviä koko viikon - myös minun ;-) Taidan laittaa kauppaan jonkun kivan nimipäivätarjouksen...
Onnea siis:
ma Riikka
ti Sari, Saara, Salla
ke Marketta, Maarit, Reeta, Margareeta
to Johanna, Hanna, Jenni, Hannele
pe Leena, Matleena
la Olga, Oili
su Kirsti, Kirsi, Kristiina, Tiina
Ja Jaakko heittää sitten sen kylmän kiven...

***

Kesä jatkuu...

2011-07-14T18:00:00.002+03:00

Minulla oli jälleen pikku 'kurssilainen' yövieraana koruja tekemässä. Tosin meni meillä eilen illalla aikaa hiukan hevosten hoitoonkin! Pikku tyttösten suosiossa olevaa Howrse-peliä kokeilin minäkin, mutta enhän saanut hiirellä edes naurista ruudulta napatuksi, saati kaikkia hienouksia...

Aamuisella tuulisella metsäkävelyllä löydettiin jo kypsiä mustikoita ja kesäisen makeita metsämansikoita. Pienen vieraan tähtisilmien kautta niistäkin nautti monin verroin. Eipäs tullut mukia mukaan, kai me muuten olisimme mustikkamaitoon marjat keränneet ;-D

***

This necklace is made by my little niece, who spent some time with me making jewelry. She is quite a talent!

Ensiksi Kaislin tekemä viehkeä kaulakoru, jonka hän oli jo suunnitellut ennen tuloaan.

Kaulanauhassa on Miyukin lasihelmiä, lukon vierellä sydänhelmet ("nehän on mun tavaramerkki"), fimoruusut tilattiin yhdessä edellisen kurssin yhteydessä ja kutistemuovisen enkeliriipuksen tämä täti teki jo silloin, kun kyseinen materiaali oli huudossa. Koru on niin kantajalleen sopiva!

***

Tämän päivän posti toi muutaman orvokki-helmen lisää ja sain tehdyksi tilatut korvakorut. Oma kehu haisee, mutta näistä tuli todella sievät, kuutiolliset zirkoniat napeissa antaa pienille korvakoruille ihanaa juhlavuutta.

************
Tiedoksi:

Ninni laittoi Korukoplaan uuden haasteen, aiheena Wanhan kansan uskomukset, tiedättehän, 'sateenkaaren päästä löytyy aarre' jne. ;-D
Lähtekäähän mukaan kivaan haasteeseen, koruntekoaikaa on runsas kuukausi!
Lisää haasteesta voi lukea -täältä-.

Viola, orvokki

2011-07-10T10:38:00.001+03:00

Enpä voinut vastustaa, suloisia pieniä käsintehtyjä orvokeita! Orvokki-lamppulasihelmet ovat kooltaan n.13-14mm eli pikkuisia ja niin herkkiä, että paljon seuralaisia niille ei voinut ajatella.
Kaulakorussa on kukkahelmien kanssa samansävyisiä ametisteja viistehiottuina rondelleina ja hentoja hopeaosia.
Rannekorussa on kaksivärisen orvokin vierellä upeakiiltoisia makeanveden keishihelmiä, pieni Swarovskin perhonen ja hopealenkeistä käsinpunomaani Jens Pind -ketjua.

Metsän seinä on vihreä ovi...

2011-07-08T13:29:00.008+03:00

Otsikko on Risto Rasan runosta...
Se tuli mieleen tämän korun riipuskivestä aivan ensimmäiseksi.
Ja eihän siinä muuta tarvittu. Kaikki metsänvihreät vaan mukaan ja hiukan auringonvaloa, keijujen keveää tanssia ja kukkiva karhunsammal.

Omia lempikiviä nuo kirjavat ja kuviolliset valtamerijaspikset, mukana muita jaspiksia, vihreää nefriittijadea ja akaatteja, yksi ihanan kiiltävä makeanvedenhelmi-kolikko.
Riipus on valmiina hankittu, sen sanottiin olevan hopeaa, mutta arvelen hopeoiduksi.

***
Hei, sääksen pojat ovat jo aika isoja! Emot kantavat kalaa ahkerasti!
Viimeisenä syntynyt oli niin paljon muita pienempi, että se menehtyi.

Noo, korviksia

2011-07-06T18:42:00.008+03:00

Korvakoruja, vielä on paljon matkaa 101:een pariin, mutta hiljalleen. Ja kesällä tietenkin perhosia, swarovskeja sävyä silver night.
Rubiininpunainen barokkipisara on suosikkini, tällä kertaa nappeina hopeakuutiot.
Kristalleista olisi pitänyt ymmärtää pyyhkiä pölyt ;-)

Vimppa pari on mystillistä kvartsia, siis sitä pintakäsiteltyä vuorikristallia ;-D Aivan ihanan tumma sävy tällä kertaa näissä palleroissa!
Oli kyllä aivan pakko tehdä rannekorukin. Siinäkin on mystisten kvartsien mausteena yksi pikku swaro-perhonen ja iso käsittelemätön vuorikristalli. Valkoisen akaattihelmen sisus on hopeaa kuten välihelmet, helmihatut, käsin punottu ketjunpätkä ja lukkokin.

*****
Jos nyt joku helmikamu halajaa mystistä kvartsia, niin luovun muutamasta helmestä, koska jouduin ostamaan koko nauhallisen.
Tämä tarjous ei enää voimassa.

Eläköön romantiikka

2011-07-05T17:35:00.002+03:00

Onko romanttisempaa kuin pyyntö korusta, jossa se sydämen ykkönen olisi symbolisesti aina mukana? Minun mielestä ei ole ja siksipä sydämeni rallatti iloisesti tämän korun riipusta valitessa!

Jostakin syystä varastossani on aika monta riipusta juuri lokakuun kuukauden kivistä, opaalista, jota nyt etsiskeltiin. Melkein ihme oli, että löysin niitä monta miehellekin sopivaa vaihtoehtoa, mutta lopulta kaivoin nerikeistä tämän. Ehdoton kiviharvinaisuus, jossa basalttikivessä on turmaliinikiekuroita - tumma ja salaperäinen, taianomaisia kuvioita täynnä. Ja turmaliini on toinen lokakuulle nimetty kivi.

Siispä korussa tyttöystävää edustava turmaliini nyt aivan salaa tietämättömiltä katsojilta on aina siliteltävänä, ihana ajatus.

Muu koru on mustavoittoinen, onyksia, muutamassa valkeita raitoja ja hopeaakin hillitysti mukana. Jos kerron että isoimmat helmet ovat noin puolitoista kertaa kaksi senttiä, niin saatte ehkä oikean mielikuvan korun muhkeudesta.

Kirkasta, värillistä, kristallia

2011-07-04T17:40:00.003+03:00

Vuorikristalli on varmaankin monen, monen koruntekijän suosikki. Sitä saa hyvin vaihtelevan mallisena, erilaisilla hionnoilla, täysin sileistä erittäin moninaisiin viistehiontoihin, jopa erisävyisinä, esim. mystinen kvartsi on useimmiten pintakäsiteltyä vuorikidettä.
Saman kirkkaan kvartsin muunnoksia erilaisilla epäpuhtauksilla ovat ametistit, sitriinit, savukvartsit. Tuo epäpuhdas kvartsin lisä esimerkiksi savukvartsissa on alumiini, mistä aiheutuu siis ruskea väri.No se oli päivän tietoisku!
Sitten koruihin, joissa on tietenkin tätä kirkasta kvartsia. Jos edellisen postauksen korut olivat muhkeammista pitävälle, niin tänään on näytillä pientä ja sievää.

Kaulakorun keskellä on kerrassaan hellyttävä, erikoisen mallinen, erikoisen kuviollinen solar-kvartsi, se saa nimensä tuosta kehä-kuviosta. Kiven toisella puolella kuvio on pisaran mallinen, siksi valitsin nauhaan sileiden pyöreiden kolikkojen rinnalle pisaran mallisia viistehiottuja kaunokaisia.
Solar-kvartsille väripariksi löytyi samansävyinen fluoriitti ja sitten leikin värillä vielä tuolla vaijerinsuojus-vieterilläkin (eipä sattunut näihin kuviin se).

Niin pitkään kummitteli unissani alapuolella olevan ruusukvartsikorun riipus-systeemi, että se oli tauon jälkeen ensimmäinen juttu, jota piti kokeilla.
Korussa on aivan hennon vaaleanpunaisia ruusukvartseja (kirkkaan kvartsin muunnos siis tämäkin), mutta kuvat, no, ne ovat tänään tällaisia. Sydämet ketjuineen asettuvat kaulalla sivulle ja ketju liukuu sydämineen ylös alas. Tätä pidän omana uni-ideana, lieneekö ;-D

Ruusukvartsikorvikset ovat reilun pituiset, niiden seurana napit kuutiollista zirkoniaa, ja, niissä nuo rondelliketjut myös liukuvat vapaasti.
Vuorikristallikorvikset ovat aivan pikkuruiset, vuorikristalleilla Swarovskin kristallihatut.

Ihana viileä aamu!

2011-07-03T10:33:00.000+03:00

Tänään, juuri nyt nimittäin. Paistakoon päivemmällä minkä kerkiää, mutta aamusta on mukavampi heräillä tällaiseen välitila-ilmaan, ei liian kuuma, ei lainkaan kylmä.

Kyllä minä melkein viikon olin tekemättä koruja! Sitten tuli pari pyyntöä ja tarve tuunata yksi oma koru, niin otinpa tarvikkeet esille.

Ihanat, upeat, pulleat ja sileät, kertakaikkisen kauniit turritellat ja turkoosit pääsivät koruiksi pienempien viistehiottujen savukvartsien ja kuukivien, tietysti hopean kera!

Tein vähän uudenlaisia linkkejä ...

Kaulakorujen riipuksina yhtä ihanat yksilöt, turkoosia ja turritellaa, tietenkin! Onneksi tuli tuunattua se oma koru, näistä en muuten raaskisi luopua!

Vapaat vedet kutsuu

2011-06-22T12:56:00.009+03:00

Going for a holiday, silence on my blog for some weeks!

Jep! Nyt mä sen sanon: Blogi hiljenee muutamaksi viikoksi! Otan 'kesälukemiseksi' yllä olevan tarjottimen, mutta senkin vasta heinäkuun puolella :-)

Kauppaan on lisätty nämä ristikorut, toinen hyvin kesäinen hempeine kuultavine prehniitteineen, toinen ajaton rukousnauhatyylinen pienillä helmillä.

Kaupassa ale voimassa vielä tämän viikon - myös kauppa sulkeutuu pariksi viikoksi juhannukselta.

**
Korukoplan haaste julkaistaan siis 30.päivä, laitan omani koplablogin puolelle.
**
Sähköpostilaatikkoa tutkailen parin päivän välein ja pyrin vastaamaan reippaasti.
**
Kamut, käyn harvakseen blogeissanne kommentoimassa, omaani laitan tekstitunnistuksen loma-ajaksi.
**

Ja tietenkin, Hyvää Juhannusta
ja iloisia kesähetkiä!

Kesäpäivänseisaus on tänään

2011-06-21T12:43:00.006+03:00

Ketä valoisat yöt valvottaa, niin kohta helpottaa ;-D

Wikipedia kertoo, että kesäpäivänseisaus on vuoden pisin päivä, pohjoisella pallonpuoliskolla vuosittain juuri tähän aikaan. Aurinko paistaa kohtisuoraan taivaalta Kravun kääntöpiirillä eikä laske lainkaan napapiirin pohjoispuolella. Ja kesäpäivänseisauksen jälkeen yö alkaa taas pidentyä.Sellaisen kuuman ja 'seisovan' kesähelteisen päivän tunnelman minussa herättivät nämä ihmeellisen kuviolliset akaatit. Tosin jokin niissä muistuttaa myös valtamerien pohjan elämää, kelluvia maneetteja ja jotakin kasvillisuutta.
Seuraansa akaatit saivat vahvanpunaisia japanilaisia lamppuhelmiä, sain viimeinkin aikaiseksi punaisen korun, no melkein punaisen. Rannekorusta löysi paikkansa itsetaiteiltu lukko, johon juotin hopeakukkasen, josta lenkki oli matkalla katkennut.

Koruja kesäkorviin

2011-06-20T12:23:00.006+03:00

Sadepäivä, harmillisen harmaita kuvia, kukkasia kumminkin ;-D

Kesän kukkia, ametisti, hopeisissa koukuissa kuutiollisia zirkonia-kiviä

Kesän kukkia, mystinen kvartsi, hopeiset tapit, lehtikoristeissa kuutiolliset zirkoniat

Nerikin kätköistä...

Mistä rakkaus alkaa...

2011-06-17T21:41:00.002+03:00

Äh, eihän kukaan kuvittele, että minä sellaisia osaisin kertoa ;-D

Tarkoitan siis valottaa niille, jotka eivät tee koruja, mitä kaikkea tapahtuu ennen kuin jonkin korun esittelen täällä blogissa. Älkää pelätkö, lyhennelty versio tulee, sellainen 'pääpiirteittäin näin'.

Uskotteko, että aina on ensin inspiraatio!
Inspiraatio = innoitus, taiteellinen luomisvire, vaikute, innostus, kipinä (sivistyssanakirja)

Kipinänä on kohtuullisen usein minulle esitetty pyyntö: haluaisin tiettyyn tilaisuuteen/ tiettyyn asuun korun/ korut. Lisäksi tarvin vain pienen vihjeen korun käyttäjästä, kun päässä alkaa jo surrata!

Tällä kertaa oli toiveena tiettyyn mekkoon sopiva kaulakoru, pienelle nuorekkaalle naiselle. Värit sovimme tilaajan kanssa. Kaikki tarvittava minulla oli jo kotona, siispä jäi tarviketilailu ja odotteluvaihe pois tällä kertaa.

No, aluksi valitsen hopealangat...
... minkä jälkeen leikkaan sivuleikkurilla 'muutaman' pätkän, joista tohon kanssa teen korupiikkejä ja vähän vahvemmasta langasta otan pätkiä ja teen valmiiksi riittävästi linkkejä nauhaosuuden helmiä varten. Kas tässä. (Korupiikithän pallopään tohottamisen jälkeen kylvetetään sitruunahapossa, huuhdotaan, kiillotetaan...)

Seuraavaksi yhdistetään helmet piikkeihin ja linkkeihin.

Jokainen pikkuhelmi ei suinkaan sovi tekemiini korupiikkeihin, usein helmissä on liian pienet reiät ja sitten on vain tyydyttävä soveltamaan aikomaansa korumallia, jos helmet eivät riitä alkuperäiseen. Niin kävi nyt, pussiin jäi kaksi kolmasosaa pienistä mystisistä kvartseista, odottamaan jotakin vaijerikorua kaiketi.

Teen helmilinkit sitten valmiiksi asti samalla kun koru syntyy, mittailen ja mallailen ennen kuin päätän lopulliset paikat.

Nippelitietoa, koruihin meni hopealankaa (kahta eri vahvuutta) yhteensä n.2,5 metriä, helmiä kolmea lajia yhteensä vajaa 50kpl, lisäksi hopeista valmisketjua, lukko, korvakorukoukut :-D

Koru valmistuu, otan kuvia. Valitsen sitä varten kirjahyllystä kirjan tai lehden, jossa arvelen olevan korun aiheeseen tai väreihin sopivan taustan. Korulla on jo nimi.

Ensimmäiset kuvat otin suorassa auringossa vangitakseni viistehiottujen kaunottarien säihkeen.
Huono päätös, uudet kuvat ilman suoraa aurinkoa. Näihin joudun tyytymään, sillä aikaa ei juuri nyt ollut enää uusiin yrityksiin, huomiselle en halunnut jättää, koska luvassa on sadetta, siis harmaa päivä.

Ja viimeiseksi avaan tietokoneen, lataan kuvat ja kirjoitan hiukan taustatietoja tänne blogiin/ lähetän kuvat tilaajalle sähköpostissa.

****************

Jos laskisin korun hintaan todellisuudessa käytetyn ajan, hinta olisi jopa kaksinkertainen siihen, minkä tilaajalle ilmoitan.
Koska kuitenkin rakastan korujen tekemistä niin suuresti ja koska arvelen, että ammattilainen olisi minua nopeampi ja näppärämpi, tyydyn tätä nykyä pienempään tuntikorvaukseen ja iloitsen siitä, että koru on tilaajalle mieleinen.
Korujeni hinnassa ei siis tällä hetkellä viime aikojen hopean hinnan nousu näykään, vaan olen päättänyt kompensoida sen omasta osuudestani!
Nyt taitaa tulla noottia toisilta koruntekijöiltä! Tämän tien olen kuitenkin itse valinnut.

Etsiskelyä, kierrätystä

2011-06-15T19:58:00.009+03:00

On tässä tämän päivän korussakin yksi kierrätys-nappi kirpparilta, mutta Korukoplan kierrätyskoru on vielä aivan kesken. Missähän jamassa muut ovat sen haasteen kanssa...

Tähän koruun tuli taas kerran aivan omapäisesti helmet niiden aiottujen takaa, no, aidot turkoosit näytti niin raskaille, että valoisa ja kuultava hemimorfiitti sai paikan. Ehkä kivet sitten tosiaan valitsevat itse korunsa, ehkä ristiriipus kutsui näitä; Hemimorfiitin sanotaan edistävän epäitsekkyyttä ja vastuunkantoa, sitä kautta löytämään onnea, hmm... kierrättämistä, eikö vaan, anna niin saat <3

Ihastuin tuohon kulmikkaaseen valmisketjuun, antaa vähän ryhtiä korulle, ristiriipus voisi muuten olla turhan äkkimakee. Pitsinauhan pätkä tuli jonkun ihanan ulkomaan paketin mukana eli kierrätystä sekin :-D

Linnunlaulua ja sateen ropinaa

2011-06-14T12:56:00.008+03:00

Hentoisessa sateessakin on mukava ulkoilla, mutta ei rajummassa. Aikaa on siis ollut koruille.

Toivoisin osaavani käsitellä hopeaa paljon paremmin kuin osaan, mutta yritystähän ei puutu :-D Teinkin yrityksen ja erehdyksen kautta lukon, johon menin sitten jostakin syystä vielä viimeistelyn jälkeen lisäämään pienen kukkasen.

Ehkei ois pitänyt, lukossa muuttui tahtomattani muutakin ;-0
Mut kohtuullinen, ehkä se pääsee johonkin koruun.

Viimeiset sarjan 'sofistikoitunutta' lamppuhelmet ovat tämän päivän rannekorussa. Hmm. Enpä nyt tiedä ovatko tämän korun helmet siniharmaita, sinivihreitä, savunsinisiä, vedenvihreitä...? Samapa se, ehkä minua viehättää juuri se määrittelemättömyys. Väritys on yhtä salaperäinen, mystinen kuin mustarastaan laulu yön hämärässä, hiljaa väreilevä metsäpuron pinta.

Lamppuhelmien vierellä kuultavaa fluoriittia, hopeahelmiä, siniruskeankirjavaa jaspista, yksi Swarovskin pikkuperhonen, pätkä käsinpunottua ketjua.

Uusiin koitoksiin

2011-06-12T21:49:00.001+03:00

Hei!
Sääksen kaikki neljä poikasta ovat kuoriutuneet :-) ja minä maltoin olla aika paljon poissa netistä viikonloppuna enkä tehnyt eilen enkä tänään yhtään korua! Vähän äsken aloittelin muokata kierrätyskoru-haasteen 'tarviketta'... Jos joku vielä haluaakin ilmoittautua mukaan siihen Korukoplan haasteeseen, niin eikun mukaan vaan!

***
Esittelyssä yksi tilauskoru.

Olen aina yhtä mielissäni, kun saan tehdä lahjakoruja, milloin tilaajien parhaille ystäville, milloin läheisille työtovereille tai muille tärkeille ihmisille. Aina kuitenkin lahjan tilaaja kertoo kauniisti saajasta ja yritän virittyä oikealle aaltopituudelle. Onneksi useimmiten värikoodi on selvillä ja tiedän, mistä kivistä sitten lähden liikeelle.

Tällä kertaa kaivattiin korua elämänmuutokseen ja lila värimaailma oli toiveissa. Useista kauniista riipuskivistä valittiin tämä todella kaunis ja ihastuttavan sileäksi hiottu fluoriitti, jossa fluoriitille ominainen kirjavuus, raidallisuus on aika hillittyä.

Muina helminä on tsaroiittia, kirjavaa ja pinkkiä ametistia, rodoniittia, makeanvedenhelmiä ja vuorikristallia. Olin innoissani kun löysin tismalleen riipuksen muotoon stemmaavat hopealinkit sekä ketjun.
Korusta tuli runsaan hopean kera hyvin naisellinen ja ilmava; kivien energiat rohkaisevat muutokseen ja makeanvedenhelmethän tekevät hyvää kaikille naisille, tuovat kauneutta ja vaurautta :-D

Unelma Pariisista

2011-06-10T19:12:00.007+03:00

Älkää kysykö nytkään mielleyhtymää...

Il peut que nous deux... à Paris.

Me kaksi, Pariisissa... ehkä.

Rannekorussa on kaikilla väreillä, muodoilla pari, ehkä vahingossa, ehkä tarkoituksella.

Makeanvedenhelmet, ametisti, fluoriitti, hopea. Perhoset. Sileitä pintoja, viisteitä. Pyöreää, soikeaa. Paljon tunnusteltavaa sormille, katseltavaa silmille.

Ja nyt vietän jo vapaan viikonlopun :-D

Mikä 'vanha nainen'?

2011-06-10T14:55:00.002+03:00

Kummallisia ajatuksia; vaikka vuosia tulee, niin en osaa pitää itseäni vanhana. Taidankin olla juuri sellainen kuin tämä tokaisu kertoo:

Time and trouble may tame

A wild young woman

but

A wild old woman

is uncontrollable by any force.

Enkä täytä vuosia tässä kuussa, mutta tulipahan tuo lausahdus lehdessä vastaan ja synnytti korun.

Eli siinä hengessä tämä koru, villi ja vapaa, mutta toki mukana herkkyyttä ja naiseutta.
Simpukankuorihelmiä, makeanvedenhelmiä, pyriittiä ja hopeaa. Itse tykkään näistä toispuoleisista viritelmistä, näyttää kaulalla kivalta. Ja viimein, viimein, neljä vuotta sitten ostetuista pistaasin vihreistä makeanvedenhelmistä sujautettiin koruun muutama. Joku näissä kummallisissa vihreissä sävyissä mua viehättää!?

***
Korutilaajille tiedoksi:
Ajattelen tosiaankin hiukan huilata korunteosta ja siksipä kaupassa ALE ennen vapaalle lähtöä!
***

Uskomaton, ihmeellinen, mystinen, ihana...

2011-06-09T14:13:00.011+03:00

No joo, ihan totta! Enkä minä enää joka päivä hullaannu helmistä!

Mutta tänään posti toi kirjeen, jonka avaaminen vei minut muihin maailmoihin. Kaikki mitä olin tekemässä (juuh, teen montaa asiaa kerrallaan, tietenkin), kirjoittaminen, ruuanlaitto, rannekorun pähkäily, kaulakorun suunnittelu, kaikki muu jäi, kun aivan heti piti päästä näihin namuihin käsiksi.
Luin kyllä tilatessa, että helmet ovat 15x13mm, mut nää yllätti kaikinpuolin, upea pinta, ihanan isoja, niitä Helmiliinan parhaita :-)
Luulin tekeväni kaulakorun,mutta naps, korvakorut tulikin, ainakin kahdet ;-D

Enkä tiiä, miksi nyt näinä päivinä niin vetää romantiikan puolelle? Kääntelin korviskoukutkin taas tuosta vintaj-langasta - olen niitä valkoisia itse pitänyt eikä ole allergiaoireita, joten lienee aivan turvallista.

Yöllä kun en nukkunut, tein rannekorun, ruusuisen ja hupsun, polymeerisavihelmet niitä omia.

Helteellä hempeää

2011-06-08T19:25:00.009+03:00

Työpöydällä on jostakin syystä monta keskeneräistä teelmää, odottavat osasiaan.

Kaupan lukkoja odotellessa teinkin tähän rannekoruun itse, kun halusin nähdä miltä koru kädessä näyttää. No ihan mukavalta.
Pulleita akvamariini-riisejä jaksaisin ihailla alituiseen, tuo sininen väri on niin lutunen.
Mukaan pääsi Balin hopeaa, pätkä kuningasketjua ja yksi muranolainen lasihelmi.

***
101-haasteeseen yhdet korvakorut, romanttiset, kesäiset ;-)

Ensimmäinen poikanen!

2011-06-06T11:10:00.008+03:00

No satuinpas kurkistamaan pesälle, kun emokin ihaili ensimmäistä kuoriutunutta poikastaan! Se näkyy tuossa vasemmalla epämääräisinä ruskeina läiskinä, siis heti kolmen ehjän munan vierellä. Elävässä kuvassa se liikahteli ja kurottautui emoa kohti. Liikuttavaa <3
Lisäsin tämän iltakuvan, jossa poikanen venyttää kaulaa - 'iskä' toi kalaa :-D

**
Yksi onyksi-rukousnauha syntyi eilen, käytin välihelmiksikin pieniä hill tribe hopeaputkia. Tästä tuli sellainen ajattoman arvokas yksilö.

101, korvakoruja

2011-06-05T17:23:00.007+03:00

101-haasteen korvakoruja, pikaosasista, nappiin ja koukkuun, hopeaa, kristallisydämet.
Hiukan enemmän käsityötä vaativat, upeat makeanvedenhelmet itsetehtyihin koukkuihin, hopeaa.
**
Ja kaulakorun linkkeihin kokeilin hopeoitua lankaa, kun en ollut ollenkaan varma tuon oravalla koristellun ametistin kehysmateriaalista, hopeisena se on ostettu, mutta luulen hopeoiduksi. Helminä ihanaa ametistia, savukvartsia ja jaspista. Tähän taas heitin mukaan tuon patinoidun hopeasta tekemäni perhosen, kurren kaveriksi.
Aurinkokuvasta näkee, että ametistit eivät ole niitä melkein mustia vaan oikeasti violetteja ja läpikuultavia.

Kesäkorvikset

2011-06-04T14:22:00.001+03:00

Oli käydä kuin Anzulle, että tekeminen vie mennessään, mutta pitäydyin nyt maltillisesti kahteen pariin ;-D
Muikkuhan se oli haastanut feispuukissa porukat korvistalkoisiin, 101 paria tavoitteena, onneksi ei aikarajoitusta.

Ajattelin kokeilla noista eri sävyisistä vintaj-langoista korviskoukkuja, itselle kaipasin jotain vaaleaa ja siskoa odottaa sitten turkoosinsävyiset. Helpot, nopeat, halvat :-) Kevyet!

**
Oon varma, että sääksen pesällä tänään tai huomenna kuoriutuu ensimmäinen poikanen, sen verran levottomina hautojat on tänään pyörineet ja munia kurkistelleet, kun olen katsonut.

**
Ja hei, vielä tänään ja huomenna ehtii ilmoittautua Korukoplan kierrätysaiheiseen koruhaasteeseen!

Pikakoru-rock

2011-06-03T22:08:00.002+03:00

Öö, mitäs koruntekijä sanoo, kun kävijä tuumaa: "Hei, tekisitkö jonku rock-henkisen korun valmistujalle, nyt, haluan antaa muutakin kuin rahaa, suht edullinen!" Aikaa 15 minuuttia.

Tällaisessa tilanteessa on onni, että työpöytäni on täynnä tarvikkeita; siitä vaan valkkaamaan riipusta. Se löytyi äkkiä, olin juuri levitellyt keramiikat esille, tämä oli aika rokki.

Mitä seuraksi, edullinen piti tulla, okei, kävisikö jämäkämmän sorttinen korumetalliketju. Joo, tämä malli sopii hyvin.
Sitten tarvitaan pari mötikkä-helmeä. Harmillista, en nyt äkkiä löydä hapotettuja akaattinugetteja, jotka olisivat olleet ensteks parhaat. Kaiverretut pyöreät on toiseksi parhaat, niiden kiekurat toistaa riipuksen kuvioita.
Helmille linkit ja paikat, ketjunpätkä vielä tuohon riipuksen jatkeeksi. Voilà!

2 minuuttia sallitaan kuvaamiseen! Uskomatonta, että kuvat onnistuu näinkin hyvin! Kaulakuvaa nyt ei tietenkään ehditty...

Korun riipus on kokoluokkaa iso, keramiikankappale on kooltaan n.7x5cm ;-)

Syreenien aikaan

2011-06-02T10:05:00.000+03:00

Syreenien kylläinen tuoksu täyttää sieraimeni - toin niitä illalla maljakkoon!

Syreenit kukkivat, kun annoitte kätenne toisillenne 'joitakin vuosia' sitten. Syreenit kukkivat jälleen kerran, kun juhlapäivänne koittaa.

Yhteiseloonne on mahtunut monenlaisia päiviä: kirkkaita, iloisia, onnellisia; synkempiä, murheellisia, vaikeita...

Kaikki ne ovat kietoutuneet toisiinsa helminauhaksi, jossa lujasti kiinni sydän, rakkaus, josta kaikki alkoi. Tässä ollaan nyt, tästä jatketaan eteenpäin.

Sydämen sisällä kukat muistuttavat syreenien värejä, kolme ruusua siellä kolme lastanne...

Korun tilasi romanttinen herra vaimollensa juhlapäiväksi. Päällystin yhden noista pmc-sydämistä dimensional magicillä ja aika hyvin onnistui.

Mitäs sitten varsinaisesti liimailinkaan?

2011-05-31T12:43:00.001+03:00

Loppu jo häämöttää! Nimittäin polymeerisavi-blokeissa on enää jämät, joku helmenvalkoinen taisi jo loppuakin ;-D
Se tietysti harmittaa, että kun kuus tekee, niin yks on kohtuullinen. Siihen nyt on vaan alistuttava. Että vasta harjoittelu tekis mestarin.

Sydämistä tuskin tulee mitään jatkossa.
Niiden kehnoudesta suivaantuneena tein samalla idealla ovaaleita. Hmph, se yksi kohtuullinen.
Ja sitten se, mitä olin varsinaisesti pyynnöstä tekemässä ja mihin eilen tuli liimauksia (ja sormet tarttu kun...).
Täti Monikan käsveskoja. Ensin kakkospuoli.
Ja sitten 'paraatipuoli'. Näistä tuli juuri sellaisia kuin osasin.

***
Kierrätys kunniaan! Katsokaahan Korukoplan uusin haaste!
Nyt kellarin ja ullakon pikkuaarteet uusiokäyttöön.
Oikein taas odotan, mitä kaikkea tällä kertaa syntyy! Ilmoittautumisaikaa ensi maanantaihin ja koruntekoaikaa kesäkuun 30:nteen päivään saakka.

Tässä on käytetty tuollaista vanhaa hakasta (kirpparilta) kassin kahvoiksi, mutta haastekoruksi muhii mielessäni jotakin muuta :-D

Välillä liimaillaan

2011-05-30T14:38:00.004+03:00

Tein tässä pieniä askarteluja ja oli liimaputkilot esillä, joten sain viimeinkin 'tehtyä' nämä korvakorut.

Puoliporatut helmethän on korupohjiin ja tappeihin liimattava ja just niillä venyvillä ja tarttuvilla, ei mihinkään sievästi asettuvilla liimoilla. Ja mulla on isot sormet, jotka näissä helmien liimauksissa tuntuu todella kömpelöiltä!

Koruista tuli kuitenkin nätit ;-)

Vaikka rakastan akvamariini-kivien hentoja ja herkkiä sinisävyjä, niin valitettavasti ne eivät itselleni sovi. Tottakai silti tilaan suloisuuksia, tällä kertaa sydämenmalliset helmet, reilunkokoisetkin.

Omiin korviin, luullakseni, jäävät serafiniitti-'enkelinsiivet'. Saatan kyllä tulla siihen tulokseen, että vihreitä kovakoruja mulla jo on, mutta ei näin erikoisia, tummassa vihreässä kivessä on hopeanvalkoisena säihkyviä viiruja.

**
Oletteko muistaneet kurkistella sääksen pesälle? Otin printscreenillä kuvan, jossa näkyy nuo neljä munaa. Ensimmäinen poikanen saattaa kuoriutua jo loppuviikosta!
Olen pari kertaa onnistunut näkemään 'vahdinvaihdon' - molemmat sääksi-vanhemmista hautovat.
(kuva pois)

Tämä pesä on Hailuodossa ja kameran on virittänyt studio V.Pulkkinen.

Solidago

2011-05-29T07:50:00.000+03:00

Kaulakoru 'Solidago', latinan sanoista solidus agere = eheäksi tekevä, parantava

-parane pian
-tule terveeksi
-voi hyvin
-enkeleitä matkaan
-suojelusta

Valkoisessa korussa on valtamerijaspis-riipus ja vuorikristalliset kaiverretut kukkanuput sekä yksinkertainen ja keveäilmeinen hopeaketju.

Käsinpunottua

2011-05-28T14:38:00.001+03:00

Tänään, vain vähän sanoja tarjolla, rannekorun nimi Papilio tulee perhossuvusta.
Korussa on pienenpieni Swarovskin kristalliperhonen, kaksi swaro-sydäntä sekä suosikkejani kiiltävän sileitä fossiilikiviä!
Pitkästä aikaa punoskelin hopealenkeistä ketjua, olipas ihanaa; pienet välihelmet kivien ja kristallien ympärillä ovat Hill tribe -hopeaa kuten myös salpalukko.

***
Hei, käykäähän äänestämässä seuraavaa Korukoplan haaste-aihetta! -klik-
***

Wilderness

2011-05-26T12:57:00.009+03:00

Taustalla soi didgeridoo ja shakuhachi... Valitettavasti levy on vanha eikä löydy youtubesta juuri oikeaa, mutta tässä hiukan vastaavaa (kannattaa kuunnella pidemmälle ennen kuin hylkää ;-D ).

Riipuskivenä tänään: australialaista boulder-opaalia, hienosti emokivestä esiin kaiverretut puu ja kukkakuviot. Ehkä arvokkain hankkimani riipuskivi, samalla viivalla muiden opaalien kanssa. Mutta ihastuin taas täysillä!

Kirkas hopea ei näyttänyt lainkaan sopivalta tämän karheassa seurassa, ei myöskään tumma vintaj-lanka.
Päädyin siis vaaleaan lankaan, ja, taaskin noihin ikkunallisiin lasihelmiin, jotka tuntuvat kuin luoduilta tämäntyyppisten riipusten kavereiksi.
Lisäsin kuitenkin hieman runsautta koruun kupariketjulla ja olenkin aika tyytyväinen lopputulokseen.

Myös riipuskiven kakkospuoli on näyttävä upeansävyisine kuvioineen, joten koru voi olla kaulassa miten milloinkin.

***
J.k. Käykäähän tutustumassa Korukoplan viimeisimmän haasteen koruihin, linkit upeisiin koruihin löydätte koplablogista!
Myös uusi, hauska haaste tulossa :-D
***

Veden alla

2011-05-25T16:21:00.003+03:00

Kuuntelen Emma Salokoskea.

Kääntelen kädessäni kiveä.
Näen vedenalaisia maisemia.

Ahvenruohoja, pohjakiviä, kalojakin.

Kiven silittely silmät kiinni, musiikin edelleen soidessa, tuo mieleen kauniita kesämuistoja, aallon liplatuksen, hellän puhalluksen auringon kuumentamalle iholle...

Yritän löytää uusia tapoja tuoda esille riipuskivien yksilöllisyys ja karheakin kauneus. Haluaisin korostaa kiven itselleni kertomaa tarinaa.

Tänään punoin riipuksen lähistölle 'kalaverkkoa'.

Korua voi käyttää aivan lyhyenä tai alemmas rinnalle laskeutuvana, nauha vain solmitaan halutusti; vihreä silkkinauha sopi koruun yllättävästi paremmin kuin siniset, johtuu tietenkin kivien sävyistä.

Ostin kiven valtamerijaspiksena, mutta toinen puoli näyttää käsittämättömästi labradoriitilta!

Kesän kirkas huomen

2011-05-22T12:14:00.000+03:00

Melkein muun puuhailun ohessa on näppärä vintaj-langan pätkistä pyöritellä kiekuroita ja halusin käyttää niiden kanssa näitä ihanasti auringossa ja ilmankin aurinkoa kimmeltäviä korukiviä! Ruusukvartsi, sitriini, prasioliitti, pinkki ametisti - aah ja ooh :-)
Koukkulukonkin koruun taiteilin samasta langasta.

Pienestä sydänriipuksesta ei voinut suurta korua tehdä, joten tästä tuli pikkusievä ja kovin nätti koru pienelle henkilölle.

Sitten tuunasin aiemmin tehtyä Célimène-perhoskorua; otin siitä korallinoksan pois, taisi olla liian erikoinen muiden kuin omaan makuuni ;-) Tulos on nyt rauhallisempi ja keveämpi perhosen lennellä.

Näissä sekatekniikalla polymeerisavipohjaan valmistetuissa riipuksissa on aina myös koristeellinen, kauniisti viimeistelty kakkospuoli. Korua voi siis hiukan muunnella mielialan mukaan.

Naiseksi, joka olen

2011-05-19T16:26:00.000+03:00

Granaatti-korukiven sanotaan lisäävän rakkautta ja myötätuntoa sekä rohkeutta ilmaista näitä tunteita ja naisellisuuttaan.
Tällaisin ajatuksin oli ihana tehdä korusetti kevään ylioppilaalle, lahja äidiltä aikuisuuteen astuvalle tyttärelle.

Korusetissä on käytetty vain A-luokan viistehiottuja pienoisia hehkuvanpunaisia granaatteja ja hopeaa. Hopeaketju on figaroketjua ja kaikkien granaattien ympärillä on pikkuruiset hopeiset helmihatut helmiliinalta, tykkään niistä todella :-) sillä ne antavat korulle viimeistellyn tunnun.

Kaulakoru on hyvin minimalistinen, rannekorussa 2-rivisenä runsautta hieman enemmän ja korvakorutkin pikkuruiset.
Setistä tuli hyvin herkkä ja keveä, juhlavan suloinen.

Rippilahjaksi

2011-05-17T22:11:00.010+03:00

Rippijuhlat lähestyvät kesän korvalla kun ollaan! Äimistelin jonkun aikaa näitä ristejä, mutta päätin kokeilla kuitenkin tällaista hiukan modernimpaa versiota rippikorusta.

Hempeää, herkkää tässä ensimmäisessä; käytin Vintaj-lankaa valkoisena ja itse ihastuin kyllä. Pyöreät lantit ovat talvella hankittuja keramiikkahelmiä ja miten kummassa olivatkin riipuksen sävyisiä taas. Pikkuiset valkoiset helmet ovat helmiäistä.

Toisessa koruista mustat onyksit ja kuultava opaali toistavat ristin sävyjä. Hopeisin osin, ilman lukkoa.

Martha Easonin riipuksissa on se ihastuttava ominaisuus, että myös nurjat puolet on viehättävästi koristeltu!

Varjoja

2011-05-17T09:01:00.003+03:00

Etsiskelin korukamulle varastoistani ylimääräisiä vihreitä helmiä ja löysinkin ammoin istuttamani kapussin, siis tuon keltaisen kvartsin. Se oli aika hengetön ja päätin patinoida hopean. Ei kivi vieläkään näyttänyt luonnettaan, piti lähteä etsiskelemään seuralaisia.
Ja sieltä vihreiden helmien seasta löytyi tuo erikoinen valtamerijaspis, tuo keltapalloinen :-) Käärmeennahka-jaspikset olivat puolestaan laatikossa, jossa lukee 'ruskeisiin, vihreisiin, earth y.m.' Nuo ovaalit jaspikset ovat suuria suosikkejani, nam. Ja vielä ikäänkuin kapussin toiseksi pariksi laitoin kuultavan savukvartsin.

Sain eilen myös pronssinsävyistä, ei siis sitä ruskeaa vaan juuri pronssinsävyistä, vintaj-lankaa ja päädyin siihen nyt aivan kustannussyistä - vastaava hopealanka on tällä hetkellä hinnaltaan kymmenkertainen tähän verrattuna! Kapussin kehyksessähän on tietenkin vain hopeaa, mutta korun muu metalli on nyt sitten tätä vintaj-lankaa, tahraamatonta väripinnoitettua 99,9% kuparilankaa (erotuksena halvemmalle artistic wirelle, mikä on emalipäällysteistä sekoitekuparia ja käytössä vielä 'löysempää' ja oman vähäisen kokemukseni mukaan helposti pinnaltaan murtuvaa). Vintaj-lanka ei pihdeillä käsittelystä näytä kärsivän lainkaan.

Tästä korusta täytyy yrittää saada kaulakuva, en tehnyt korusta pitkää vaan koko riipuskin jää mukavasti esille ja näkyville.

**
Lisään sivupalkkiin linkin Sääksen pesälle, Hailuotoon :-D Ihanaa seurattavaa juuri nyt!!

Jos kuiskaisin...

2011-05-15T11:59:00.000+03:00

... aivan hiljaa korvaasi pieniä, kauniita sanoja... Sanoisin ehkä... mansikka... rusoposki... ruusunen... Tai ehkä... keiju... kellomekko... kanervankukka...

I might whisper some sweet words in your ear...
There might be... strawberries... roses... blushing maiden... Or... fairies... fluttering hems... heather flowers...

Kaulakoru saikin nimen 'Kanervan kuiskaus'; turmaliiniriipus ja helminä fossiilikiviä, läpikuultavia akaatteja ja kanervansävyisiä pikku turmaliineja. Neitokainen polymeerisavessa.

The necklace was named 'Whispering Heather'; stonependant and small beads of tourmaline, other beads agate and fossil stone. The maiden in polymer clay.

***
Korun riipuksena oleva hurmaavan sävyinen kivi on kokoisekseen turmaliiniksi hyvin kaunislaatuinen ;-)

Puoli kuuta peipposesta!

2011-05-12T14:27:00.001+03:00

No onhan se peipponen viserrellyt kohta kuukauden, joten kesä se on! Tänä aamuna oli kuumien päivien jälkeen ihana herätä sateen tuoksuun, sitä raikkautta ei voita oikein muu kuin ehkä herkkä kielo ;-D

Oli aivan pakko hiukan itsekin sitten viserrellä, nämä lintuset ovat pikkuruiset.

Sitten piti laatia eilinen koru uuteen uskoon. Tuo hauska ja hurmaava raidallinen krysopraasi-kivi väitti olevansa tämän keltaopaaleista linkitetyn ketjun oikea haltija. Okei, pikkuisen uudelleenjärjestelyä. Kuvasta ei nyt näy riipuksen sileä ja kiiltävä olemus ja tuo isäntäkivi-raita onkin rouheapintainen.

Viimeisenä tänään tulee aivan hupsun tuurilla tehty löytö - minusta tuon valtamerijaspiksen kuviot olivat kuin suoraan marimekko-unikkokuosia? Päiväkausia taas jahkasin, kun oli kalliimman sorttinen kivi, mutta sitten ajattelin, että pakkohan se on Suomeen saada :-D

Laitoin koruun hopeaketjun lisäksi vain pari pientä hill tribe -hopeista helmeä ja kaksi ihanata-ihanata viistehiottua ametriinia noiden isojen sileiden helmihattujen väliin.

Kirkuvaa!

2011-05-07T16:15:00.001+03:00

Pinkkiä! Ihan tosi! Olin aivan tolkussani tilannut pinkit jadet, mutta niiden tultua en osannutkaan niille tehdä mitään, ne olivat pelottavan imeliä!

Jätinkin helminauhan vaan pöydälle, esille, ja toivoin, että joku idea pilkahtaisi. Eipäs pilkahtanut, vaikka tuli myöhemmin tuo samansävyinen silkkinauhakin.

Tarvittiin kummityttö kyläilemään ja hän halusi itselleen piit-kän-pitkän korun juuri näistä pinkeistä karamelleista. Ja minä sitten lisäsin hiukan säihkettä, pikku kristallirondelleja, ja kesytin helmiä vielä vintage-langalla.

Koru onkin todella napa-pituutta ja uskokaa tai älkää - kokeilin omaankin kaulaan eikä tämä väri tunnu enää ollenkaan hullummalta! Ainakaan aurinkoisena päivänä ;-)

Suuri viisaus siis tuo suomalainen kansanlasku: "Aika tavaran kaupihtee".

Haahkan pesällä

2011-05-05T12:20:00.009+03:00

Joskus viime vuonna näin tv-dokumentin saaristolaisyhteisöstä, jossa oli tartuttu toimeen haahkojen pesimisen elvyttämiseksi. Harmi kyllä kaikki tekstit jäivät entiselle hajonneelle koneelle, joten en muistinvaraisesti pysty enempää kertomaan, missä ja milloin tuo tapahtui.

Mieleeni jäivät vain erittäin tarkasti ne värit ja kuviot, joita lintujen pesissä ja höyhenpeitteissä oli. Siitä lähtien olen pitänyt silmiä auki ja etsiskellyt, kiviä ;-)

Löysin, montakin, tässä kaksi ensimmäistä.

Pyöreä kivi on tsaroiittia, väreinä samassa kivessä hienosti ruskeaa ja violettia, luonnon omia sekoituksia! Toinen kivi on sitten sekoitus lämpimiä ruskeita.
Molemmat heti halusivat luokseni, kun ne näin...

Tsaroiitti-riipuksen seuraksi laitoin vain täysin samansävyisen samettinauhan ja hiukan heleyttä tuo vaaleat lilat kunziitit, joiden ympäriillä pienemmät syvänvioletit tsaroiitit. Metalliosissa päädyin jahkailun jälkeen vintaj-lankaan.

Ruskeasävyisen kiven seuraan en halunnut ruveta mätsäilemään kiviä, vaan laitoin tähän 'lintuemon' seuraksi naisellisia makeanvedenhelmiä, yhden swarovskin ja vielä pikkuisen puisen lehden. Kirkas hopea asettui luonnostaan mukaan.

Molemmat korut ovat lyhyehköjä ja vaikka pyöreä kivi on reilunkokoinen, niin lyhyen nauhaosan kanssa se asettuu kaulalle varsin mukavasti.

Yksi haahka-koru on kesken, sen synnyttäminen ei mennyt yhtä helposti kuin näiden.

**

Haikuttaa

2011-05-03T12:59:00.003+03:00

Rannekoru synnytti tällä kertaa myös haikun, josta tulee aika romanttinen olo ;-D

- Heräävä valo
Ruusuisissa sanoissa
Lintusen pesä -

Korussa on Akvamarinin tekemät lintunen ja muna, hauskasti munankuorella koristellut.

Väriä olen koruihini näin keväällä yrittänyt herätellä ja kaivella, viimein sain tuosta linnun värityksestä napatuksi hiukkasen oranssiakin, herkän kuukiven ;-)

Myös pienet etsatut kevätvihreät lamppuhelmet, pari viistehiottua prasioliittia (vihreä ametisti) ja haalea savukvartsi sekä jade-ruusu tulivat linnun seuralaisiksi.

Osansa haikun herättelijänä oli itellan ruusukirje-pakkauksellakin...

Etsattu, mystinen

2011-05-02T12:45:00.007+03:00

Olen välillä aivan sekaisin näistä lamppulasihelmistä! Minulle on käsittämätöntä, että lasitikkuja sulattamalla saadaan tällaisia taideteoksia aikaan!

Tässä lamppuhelmi-setissä vielä väritkin sattuivat niin omaa silmääni miellyttäviksi: farkkusinistä, vaaleaa harmaata ja luonnonvalkoista sekä vielä hiukan hiekansävyä. 'Normaalit' kiiltäväpintaiset helmet ovat kaunottaria, mutta etsattuna helmen pinnasta saadaan jotenkin niin ihastuttavan salaperäinen ja hienolla tavalla vaatimaton. Oijoi!

Käytin jokaisen lamppuhelmen ympärillä kauniita pieniä hill tribe -hopeahelmiä, joissa on taottu kuvio, osa linkkilangoista on patinoitu, osa jätetty kirkkaaksi. Isot välirenkaat ovat paksusta hopealangasta. Viistehiotun mystisen kvartsin ympärillä on isot sileät helmihatut ja ab-käsitelty Swarovskin kristalli hohtelee itsekseen ;-)

Tässä korussa riittää katselemista joka puolella. Taidan haluta etsattuja helmiä lisää, tästä tuli hiukan pitkä omaan ranteeseen.

**
j.k. Tällä viikolla osa kaupan koruista tarjoushintaan!

Toiset 'kuninkaalliset'

2011-04-30T11:22:00.011+03:00

Innostuin niin, kun löysin noille edellisen postauksen säihkyville ihanuus-renkaille käytön ja tein eilen sitten toisetkin korvakorut samalla tyylillä, nimeksi virallisen Catherinen sijaan tuttavallisemmin Kate ;-)

I made another pair of lovely earrings in honour of yesterday's royal bride, Catherine! These turned out so lovely!

Pienet siniset viistehiotut mystiset kvartsit kimmeltävät kilpaa noiden kuutiollisten zirkonioiden kanssa, kivi-istutukset myös suloisissa koukuissa!
Kuvat on isot, mutta korut pienet söpöliinit, vain 2,5cm.

***
Aivan ihana päivä! Olen kait ennenkin kehunut ihanaa siskonmiestä? No, oikeesti heitä on kaksi ihanaa, molemmilla siskoilla, mutta nyt nuoremman sisaren mies kävi vaihtamassa autooni kesärenkaat, joo, nyt vasta ;-D Mut oon niin kiitollinen <3

Me naiset sillä aikaa pengottiin työpöytääni. Olin olevinaan enimmät rojut järjestellyt säilytykseen, mutta kun tuo pöytä on iso ja valikoima laaja...

Ihasteltiin uusimpia riipuskiviä, jotka vielä odottavat seuraa. Ja jotenkin kummassa sisko löysi tarvikkeiden seasta itselleen korvikset ja kaulakorun. Tunnustan, että korusta puuttui lukko, kun olin tarvinnut sitä muualle, mutta äkkiäkös siihen uusi lukitus keksittiin.

Kyse on nahkanauhavillitykseni aikaan tekemästäni Aika-korusta (klik) ja keveääkin keveämmistä polymeerisavi-harjoitelmista korviin. Molemmat kävivät siskon uuteen melkein-mustaan tukkaan ja muuhun asuun tosi kivasti.

Olisipas kiva, jos olisi tällainen mannekiini aina käytössä! Kaulakuvista näkisi paljon enemmän kuin vaakatasossa otetuista.

My younger sister visited me today and she found herself a necklace and earrings, yes! among all the bits and pieces on my bead table, I had 'hidden' these... They suit so well to her new darkdarkdark blackish brown short hair. I'd just love to have her lovely neckline here always for taking these jewelry photos ;-)

Catherine

2011-04-29T14:26:00.001+03:00

Häpeämättömästi jäljitelty kuninkaallisissa korvissa riippuneista !

Makeanvedenhelmeä kehystää hopeinen rengas, johon on upotettu kuutiollisia zirkoneita, korvanappi Balin hopeaa. Upeat, juhlavat korvakorut!

Tutkimattomia rantoja, shores unexplored

2011-04-29T10:06:00.000+03:00

Niitähän on maailma täynnä! Tutkimattomia rantoja...
Niistä haaveilen.
Että itse saisi poimia myrskyjen rantaan kuljettamia pikku aarteita, kimmeltäviä lasinpalasia, erilaisten eliöiden hylkäämiä kuoria, aaltojen hiomia puun palasia, silitellä meren hellimiä aarteita.

So often I find myself dreaming of undiscovered shores... How I would be wandering there all alone, finding most surprising tiny treasures on the sandy shoreline, brought by waves... Until I'll get to that forsaken island, I'm content with the stones and shells that other people found for me ;-)
Sea glass, ammonite, smoky quartz, silk ribbon

No, kunnes joskus tuon ikioman piilosaareni yhytän, niin käytän koruissa näitä toisten tielleni taikomia löytöjä; tällä kertaa yksi merilasin kimpale ja yksi - tämä nyt taitaa todellakin olla varastoni viimeinen - ammoniitti.

Viimein raaskin myös avata savukvartsinauhan, jonka upeat sileät ja epäsäännöllisen malliset helmet ovat myös aikamoisia kaunottaria. Silkkinauha keventää ja antaa mahdollisuuden säätää korun pituutta.

Korusta tuli juuri niin rauhallinen kuin halusinkin, silti salaisista rannoista, löytymättömistä aarteista kuiskiva.

Ne kauneimmat helmet?

2011-04-28T11:20:00.000+03:00

Makeanvedenhelmet - naisellista, ylellistä - parhautta!

Makeanvedenhelmet ovat mielestäni siitä ihania, että erilaisiin seuralaisiin yhdistettyinä niistä saa jokaiselle omanlaisensa korun, nuorelle, vanhemmalle, pienelle, isommalle, aivan kenelle vain!

Tässä korussa on runsaasti hopeaa ja se syntyi eräiden aiempien korujeni pohjalta, hiukan uusin kääntein. Korun keskellä on Hill Tribe -hopeinen kuviotaottu, ylellisen kaunis, putkihelmi.

Näettehän, miten upea kiilto näissä yksilöissä on! Ovathan nämä kooltaankin kymmenmillisiä eli sieltä suurimmasta päästä.