2.10.14

Silmiä häikäisee

Toki minäkin käytän koruissa bling-kristalleja, yleensä aika hillitysti. Mutta tällä kertaa tilasin kokeeksi Swarovskin uutta tulevan talven väriä, Paradise shine, varsinainen säihkyväri. Kaupan kuvasta ei saanut täyttä varmuutta, joten nyt vain sitten nämä korvakorut. Kun aurinko sopivasti osuu, niin oo-la-laa, häikäisevä pari vaikka itse sanonkin!


Korviksissa nuo ihanaiset kristallipisaraiset ovat upeissa hopeisissa koukuissa, joihin on upotettu säihkyviä kuutiollisia zirkonioita. Eipä näihin sitten välirenkaiden ohella lisäkruusauksia tarvinnut.



Muuten olenkin viettänyt aikaani sienimetsässä... Iltaisin pitää ojennella koivet rahille, kun kivikkoinen sammalikko on varpaille aika koettelevaa...




29.9.14

Suukon odottelija

Mistä ihmeen elämänkäsityksestä ja -odotuksista ne kaikki lapsuussatujen juonet ja hahmot on syntyneet? Kurjiksi muutetut veljet, joille piti nokkosista neuloa nutut; kurpitsavaunut, myrkytetyt omenat jne! Ja voi hyvä ihme, miksi juuri sammakoksi oli noiduttu sadun prinssi?

Mutta kun katselen tätä koruni sammakkoa, niin sillepä juuri on annettu ilme, silmät, kuin kertomaan: Pussaa toki, prinssihän tässä!


Mary Lockwoodin upea taidelasihelmi taisi nyt löytää paikkansa, aiemmasta korusta olin tarvinnut helmet muuhun (ups, sellaista sattuu aina välillä!), niinpä oli sammakko kotia vailla. Nyt sitten nuo hauskat vinoneliöt, krysopraasia, ja, syksyä hehkuvat pienet mookaiittijaspikset ovat kuin tehtyjä riipushelmen seuraan. Vielä lisäsin muutaman tsekkiläisen lasilehden, joiden kultahippuset toistaa krysopraasin pyriittiä. 


Riipushelmen alapuoli on aivan ihastuttava läikikäs niitty täynnä siniunikkoja... Ei siis haittaa, jos riipus sattuisi kaulalla heilahtamaan ympäri.


Krysopraasi- ja mookaiittihelmet löysivät kyllä toisensa jo ennen sammakon esiin kömpimistä; rannekoru syntyi alkuun värikokeiluna, mutta kaulakorun myötä tykästyinkin liittoon. Kirkasta on hopea molemmissa koruissa, en olekaan nykyään niin hanakka patinoimaan hopeaa.



Joinakin aamuina on tuntunut jo niin kylmältä, alkaa tuntua tosiaan syksyltä. Puut ovat vähitellen vaihtaneet värejään, ehkä ehdin joitakin vaahteroita kuvatakin. Odotan nääs uutta puhelintani, jossa on hyväksi kehuttu kamera...

24.9.14

No jee!

Olipa ihanainen päivä - kuljeskelin metsässä aivan muuta etsien, löysin nämä! Hyvin olivat kyllä taas maastoutuneet, mutta kuten sienihullut tietää, niin yhden lakin löydettyään, huomaa kaveritkin :-)
Pieni erä näitä nyt löytyi, mutta muutama kylmä yö lisää, niin kyllä lisää tulee!


Syksyinen metsä saa minut aina muistelemaan lapsuuttani; vietimme veljieni kanssa kaikki illat naapuruston lasten kanssa, lähiniityillä ja metsän laidoilla leikkien. Ei mikään voita kostean viileää, hämärän syysillan tuoksua korkeassa heinikossa! Paitsi utuiset syysaamut järven rannalla...

***********

Buddha ei viihtynyt aiemmin tehdyssä korussa. Jotenkin tänään koru tahtoi muuta. Siihen vaikutti kaiketi sammaleisen metsän pohjaan lehtiään ravistavien puiden välistä siivilöityvä aurinko, joka loi niin hauskoja varjoja ja kuvioita, että muistelin ekaa koulumatkaa. Koulun vierellä oli aivan samantuoksuinen metsikkö. Ja muistin punaisen koululaukkuni! Ja tuo keramiikkariipus, siinä on jotakin samaa, ehkä. Ametistihelmen tilalle vaihtui riipuksen sävyinen keramiikkahelmi.




Laitoin tämän korun kaupan tarjoushintaisiin noiden rutiilikvartsien pintavirheiden takia, niin upeita kuin ne ovatkin ihanine venuksenhius-rutiileineen!

Ihania syyspäiviä teille, mukavia syysretkiä! Rehellisyyden nimissä, metsäretkeni aikana ehti auringon ja lämmön ohella tulla räntää ja rakeitakin hetken.

***********

20.9.14

Kulkiessa katseltua

Ei ole mitään syksyn värien ilotulitusta minun kotimaisemissa. Hiukkasen punaisia vaahteroita, osassa koivuja kellanruskeaa, paljon vielä vihreää. Syksyntuoksuisia lehtikasoja tekee mieli pöyhäistä ohi kulkiessa...


Niistä maahan varisseista väreistä on tämän päivän korun väripaletti. Lamppuhelmiä, mokaiittia, kultasisus-lasihelmiä, korumetallia.


16.9.14

Aarteita tutkimusretkiltäni

Alusta asti korunteossani on ollut tärkeää löytää erilaisia ja juuri minun ajatuksiini eli koruihini sopivia helmiä, omanlaisiaan. Niinpä käytän paljon aikaa tutkimusretkiini nettimaailmassa - olisi upeaa voida reissata kivien lähtöpaikoissakin - enpä nyt silti tahtoisi Siperiaan lähteä, mistä seuraavan kaulakorun kivet ovat kotoisin... Mutta jo kuvien katselu on itselleni suuri nautinto, saati sitten, kun saan aarteet hyppysiini.



Tsaroiitti-helmet, voi mikä silkkinen hohto niissä onkaan.  Ensimmäisen raskauteni aikaan pidin violetteja ja iik-vaaleanpunaisiakin vaatteita ja asusteita! Toivoisin violetin sopivan minulle, mutta enää en niin kuvittele. Voi niitä onnellisia, joita violetti pukee, olen kade! Aion kyllä kokeilla, josko yksi tsaroiitti-helmi voisi silti ujuttautua johonkin omaan koruuni...

No, tässä pitkässä helminauhassa tsaroiitit saivat rinnalleen isoja harmaita makeanvedenhelmiä - kyllä, harmaita, mutta ympäristö antaa niillekin lilan sävyn, mainiota! - sekä pikkuruisia peacock-sävyn helmiä ja pari ametistisirua sekä paljon kirkasta hopeaa.



Korunteon alkuaikoina en kauheasti innostunut Swarovskin kristalleista ja jos niitä hankin välihelmiksi, ne olivat pikkuruisia, 4mm tai korkeintaan 6mm. No huh, hieman eri koko luokkaa ovat seuraavien korvisparien kristallit, 18mm (piikit) ja 13mm (kallot).


Yllä on yksi ja sama pari eri valaistuksessa, vasemmanpuoleinen on lähempänä totuutta, kristallien sävy on 'silver night'.


Ja pääkallot, en ole fani, mutta nämä nyt vaan halusivat tänne! Samaa 'silver night' -sävyä kuin edelliset.


Ja kyllä kallokin säihkyy auringossa eri lailla :-)




Tässä muuten yksi kotiutunut riipus - olin päättänyt, että en todellakaan tarvitse kokoelmiini enää yhtään kiviriipusta, mutta niin vain veikeä ketunpoika tänne ilmaantui, kutsuttuna ;-)