18.9.14

Mutabile

... semper femina... Ailahtelevainen on naisen mieli!

Meni vuosia, etten edes katsellut ruskeita vaatteita, ehkä vuosikymmeniäkin! Tässä kuussa olen yllättänyt itseni totaalisesti; melkein ostin ruskeat kengät ja sovittelin samanväristä takkia... Tummanruskeat nahkahanskat ostinkin, löydän niin harvoin pitkille sormilleni tismalleen sopivia hanskoja! No, tämä on outona aasinsiltana tämän päivän koruun; en juurikaan suunnittele hankkivani buddha-helmiä tai niitä edellisen postauksen pääkalloja, mutta niinpähän vaan ovat meille kotiutuneet. Ja olen jo kovasti katsellut muunkinsävyisiä buddha-riipuksia...


Riipus on jotakin akaattia, vaikka muulla nimellä myytiinkin, helminä ihania isoja eimaailmanlaadukkaimpia kultarutiileja, maisemajaspista ja yksi syvänvioletti ametisti.


Rutiilikvartsi: tuo rauhaa, tasapainoa, järjestystä; torjuu negatiivisuutta - helmet sopivat siis buddhan seuraan oivallisesti!

16.9.14

Aarteita tutkimusretkiltäni

Alusta asti korunteossani on ollut tärkeää löytää erilaisia ja juuri minun ajatuksiini eli koruihini sopivia helmiä, omanlaisiaan. Niinpä käytän paljon aikaa tutkimusretkiini nettimaailmassa - olisi upeaa voida reissata kivien lähtöpaikoissakin - enpä nyt silti tahtoisi Siperiaan lähteä, mistä seuraavan kaulakorun kivet ovat kotoisin... Mutta jo kuvien katselu on itselleni suuri nautinto, saati sitten, kun saan aarteet hyppysiini.



Tsaroiitti-helmet, voi mikä silkkinen hohto niissä onkaan.  Ensimmäisen raskauteni aikaan pidin violetteja ja iik-vaaleanpunaisiakin vaatteita ja asusteita! Toivoisin violetin sopivan minulle, mutta enää en niin kuvittele. Voi niitä onnellisia, joita violetti pukee, olen kade! Aion kyllä kokeilla, josko yksi tsaroiitti-helmi voisi silti ujuttautua johonkin omaan koruuni...

No, tässä pitkässä helminauhassa tsaroiitit saivat rinnalleen isoja harmaita makeanvedenhelmiä - kyllä, harmaita, mutta ympäristö antaa niillekin lilan sävyn, mainiota! - sekä pikkuruisia peacock-sävyn helmiä ja pari ametistisirua sekä paljon kirkasta hopeaa.



Korunteon alkuaikoina en kauheasti innostunut Swarovskin kristalleista ja jos niitä hankin välihelmiksi, ne olivat pikkuruisia, 4mm tai korkeintaan 6mm. No huh, hieman eri koko luokkaa ovat seuraavien korvisparien kristallit, 18mm (piikit) ja 13mm (kallot).


Yllä on yksi ja sama pari eri valaistuksessa, vasemmanpuoleinen on lähempänä totuutta, kristallien sävy on 'silver night'.


Ja pääkallot, en ole fani, mutta nämä nyt vaan halusivat tänne! Samaa 'silver night' -sävyä kuin edelliset.


Ja kyllä kallokin säihkyy auringossa eri lailla :-)




Tässä muuten yksi kotiutunut riipus - olin päättänyt, että en todellakaan tarvitse kokoelmiini enää yhtään kiviriipusta, mutta niin vain veikeä ketunpoika tänne ilmaantui, kutsuttuna ;-)


12.9.14

Lukiessa, tai...

Kirjojen: romaanien ja novellien, runojenkin, lukeminen on aina, aina, ollut rakas harrastukseni. Välillä tahti on ollut hitaampi, juuri nyt kirjat vievät taas mukanaan.
Ja lukiessa syntyy koruajatuksia enkä tiedä tulisiko koruista erilaisia ilman juuri meneillään olevaa kirjaa!


Sattuneista syistä tilasin Emmi Itärannan kirjan sekä suomenkielisenä että englanninkielisenä versiona, ne ovat tietääkseni ilmestyneetkin aivan yhtä aikaa: Memory of water ja Teemestarin kirja. Luin noita rinnakkain vaan sitten suomenkielinen vei mennessään ja englanninkielinen on kesken, mutta ei jää lukematta. Kirjan juonesta vain sen verran, että se kertoo maailmasta, jossa on loppumassa vesi... Uskomattoman kaunista kieltä, kiehtovaa.

***

Ja jokin salaperäisen tekstin alkumetreillä jo nosti mieleeni ammoin tilaamani riipuksen. Se on jonkinlaista fossiilikorallia, värjättynä vaaleanlilalla sävyllä, käy mainiosti noiden ihmeellisten lepidoliittihelmien seuraan. Pyöreissä lepidoliiteissa on kyaniittien ja serafiniittien tapaan ihmeellistä välkettä, kerrassaan jännittävä kivi kuten tuo riipuskin. Lisäsäihkettä kaulakorulle antaa pätkä Swarovskin kristallein koristeltua ketjua ja herkkyyttä puolestaan purppuraiset biwa-makeanvedenhelmet.
Hopealangalla kaikki helmet linkitin, kun olin ensin langan tummaksi patinoinut. Kiviriipuksen alareunassa on helminyörillä kiinni lamppuhelmi, lepidoliitti ja yksi säihkyvä swarovski.
(Kuvista tuli omalla näytöllä katsottuna jotenkin tunkkaisia, ei paista aurinko tänään.)


No, myöhemmin aurinkopäivänä kuvattu:


Korvakorutkin tämä kaulakoru sai parikseen, niissä biwa-helmet ja lepidoliitit sopivanvärisissä niobium-koukuissa :-)


***

Mulla on surkeesti kurkku kipeenä ja lievää lämpöä, hyvä syy siis pysytellä kotosalla ja lueskella...

***

11.9.14

Ikävään

Taaskin tuli tilanne, että olin tekemässä aivan muuta, kun riipuskivi kuiskaili ikäväänsä päästä koruksi.
Tämän opaalin epäidenttinen kaksonenhan jo lähti maailmalle "Make a wish" -korussa. Tämä on se b-vaavi, hiukkasen pienempi ja vähemmän värikäs, mutta aivan yhtä hurmaava ja persoonallinen! Nerik, nerik, mutta eihän lapsiakaan voi ikuisesti kotiin kahlita!



Eihän se auttanut kuin juottaa ja kiinnittää kiveen tuo ripustuslenkki ja etsiskellä kyaniitit, joista osa oli jo valmiiksi hopealangalla linkitettyinä, onpas loistavan sopiva värikaveri tälle boulder-opaalille. Pikkuruiset vaaleat ja sinertävät kivihelmet keventävät lyhyttä korua, samoin ohut hopeaketju.

Tällä kertaa opaalin maisema on varsin jäinen ja minun silmissäni tuo valkea osuus näyttää kuin iglulta, siitä siis nimi korulle. Näettekö muuten jäiset vuoret ja hyisen tuulen ja pöllyävän lumen niin kuin minä näen?



10.9.14

Terveisiä metsästä!



Syksy on ehdottomasti lempivuodenaikani!


Ja sienistä suosikkejani tietenkin herkkutatit, mutta kuvassa mukana myös vaaleaorakasta, 
haperoita ja kehnäsieniä. 

Mennään metsään!



*