Tyttömäistä säihkettä välillä!

No kyllä. Jos rannekoru vaikuttaa tutunoloiselta, niin tottahan se on. Olen näitä korukivi-rusetteja tehnyt ennenkin. 

Olen itse ihastunut pyramidinmallisiksi hiottuihin kaunottariin ja rusetti syntyy niistä niin automaattisesti. Tein taas kuningasketjusta tätä omaa mukaelmaani, en nyt löytänyt sille nimeä, kuvittelin joskus sen olevan 'prinsessaketjua'.
Korun kaikki helmet ovat mystistä kvartsia, eli pintakäsiteltyä vuorikidettä, nuo isot pyöreät kuin saippuakuplat :-) Myös säätöketjun päässä on pieni viistehiottu kvartsihelmi.

Tietenkin tänään on pilvistä, kun olisin halunnut korukuviin hiukan lisävaloa auringolta. Tosin tykkään pienestä viileydestäkin välillä. Mutta toivotaan, että kesäinen sää vallitsee viikonloppuna!



Seuraavaksi, ehkä-mahdollisesti-kenties, kaivan esiin Jens Pind -ketjun ohjeen ja teen pätkän, jos se pitkän tauon jälkeen luonnistuu.

Sekalaisia muistiinpanoja

On ollut upeita ja helteisiä päiviä tällä viikolla.
Aika paljon ajastani on mennyt lievään sairasteluun, päänsärkyä useaan otteeseen ja eilisen oli silmät kipeät, en tiedä oliko siitepöly- vai muuta allergiaa. Tänä aamuna oli tipat jo vaikuttaneet ja olo on hyvä, kiitos siitä!

Ensin laitan kurkistuskuvan jo eteenpäin lähetettyyn Korukoplan pätkäkoruun, tämä on menossa Leenalle.

Eikö saakin selkeän kuvan siitä, mitä on tulossa ;-))

Suntsankin pätkäkoru on jo saanut jatkon käsissäni, mutta kurkistetaan sitä vasta sunnuntaina...

***

Seuraavaa korua aloitellessa päässäni soi vanhan laulun sanat: "Olen kotona taas, täällä villissä maas, missä peurat ja gasellit käy". Mistä ihmeestä noita laulujakin päähän putkahtaa vuosien takaa!?
No, sen seurauksena koruun etsiytyi tuo herttainen peura. Muuten pidin korun aika selkeälinjaisena, ei liikaa koristuksia.
Kuva on epätarkka, en ehtinyt sitten parempaa kuvaa ottaa, kun peura jo loikki uudelle omistajalleen.

***

Joku kommentissaan pyysi kertomaan sen tietyn linnunpesän kohtalosta. No, ei ollut punarinnasta rastaan haastajaksi ja nyt siellä asustelee punakylkirastas hassun pienenoloisessa pesässä linnun kokoon nähden. Mitä ilmeisimmin se tyytyväisenä hautoo kesän ekaa poikuettaan. Tehneekö sitten toisen pesueen samaan pesään... Seurailenpa tapahtumia aina ohi polkiessani.

Kukkia

Kaikenlaisia kukkahavaintoja tältä viikolta: puutarhoissa kukkia on kaikenkirjavina, enpä ala luetella ja kameran kanssa en kulje, niin niistä ei kuvia. Eilen ja tänään panin merkille, että joissakin kielopaikoissa jo muutamia (harvoja) nuppuja, lemmikit alkaneet pientareilla kukkia!

Eilen nappasin pyöräilytien penkalta tämän kukkijan. Luulin löytäväni netin syövereistä tunnistuksen, mut ei. Tämä ei ole keltavuokko. Sinivuokon lehdet, leinikinkeltainen kukka, onko tämä muka jokin sinivuokon puutarhamuunnos, sieltä karannut luontoon (lähellä on taloja kyllä)?

Kukkia sitten korussakin, keramiikkalinjalla jatketaan.Golem-kaunokkien rinnalla valkoisia lasihelmiä ja muhkea magneettilukko.

Pyörähtelyä

Kokeiltava on välillä kimmellystäkin. Rannekorun  lähtökohta oli Swarovskin kristalliketju. Kyllä kimallus ja keramiikkakin ovat mukava pari nekin, vähän patinoituna tuo kirkas hopeanväri tietenkin.
Eikä muuten ollut mikään 'piis-ov-keik' tuon kristalliketjun päätylenkkien kiinnitys tai ehkä sormeni ovat liian isot siihen näpertelyyn.
Tässä välilenkit ovat vaihteeksi terästä ja lukon isot renkaat hopeoitua korumetallia, niiden valmiiksi patinoitunut värisävy valintaperusteena. Golemin upeushelmiä.

 "Patespaani"

Ihanaa! Sain eilen lyhyen kesätukan ja heti tuli tarve uusista korvakoruista! Mun kesävaatteissa on sairaan paljon mustaa ja valkoista ja mustavalkoista, mut hei, punaiset hiukset ;-D

"Arabesque"

***

Ai pitikö selvittää otsikon pyörähtely? No "patespaani" on suomalainen väännös kansantanssin nimestä "Pas d'Espagne". Ja mulle vaan tuli valmiista korusta mieleen kansantanssien askellukset ja pyörähdykset.

***

Keramiikkahelmet ovat namuja!

Äsken huomasin, että vehreys on kiivennyt lehtipuissa sellaiseen korkeuteen, että järvinäkymäni on mennyttä! Taas syksyyn asti. Jotenkin se pieni sininen kaistale maisemassa hivelee sielua. Näinä päivinä onneksi sinitaivas on kaunista katsella.

Pari tilattua korua on syntynyt. Onneksi muutkin on ihastuneet hankkimiini keramiikkahelmiin. Luulen, että ne livenä ja omissa käsissä vasta antavat koko upeutensa ihailtaviksi.

Korento-kaulakorussa on noita Golemin ihanuuksia useammanlaisia, suloisin sinisävyin, hopeoiduissa materiaaleissa. Korento on Hill tribe -hopeinen, silminään sininen lasihelmi. Amatsoniittihelmien tasainen väri rauhoittaa keramiikan kirjavuutta. Tuota lehtiketjua olen hiukan säästellyt, mutta tähän se sopi mielestäni mainiosti, tuon riipuksen kukan terälehtien kaveriksi.

Punainen mökki oli varattu jo ennen kuin se oli minulla! Hiukan paineita vai? Punavalkoiset keramiikkahelmet olin tilannut melkein tätä ajatellen ja sävy olikin just eikä melkein. Vähän piti leikitellä lisäväreillä ja turkoosi kukkanen näytti mukavalta valinnalta. Olen nyt suosinut magneettilukkoja, ne ovat helppoja käytössä ja valitsemani mallit ovat olleet hyvinkin napakoita.

"Sydämeni Punatupa"

Eilinen päivä meni päänsäryn kanssa, mutta nythän elämä taas näyttää kirkkaalta ja mukavalta!
Korukoplan pätkäkorut ovat taas liikahtaneet seuraaville ja melkein kaikki jo saaneet lisäpituutta taas seuraavaa lähetystä varten, mukava projekti!

Mukavia hellepäiviä, älkää käräyttäkö nahkaanne!

Keveyttä, -kö?

Lisää perhosia. Huomasin, että tuo eilinen koru oli malliltaan aivan mainio, mukavan tuntuinen kädessä. Yleensähän teen kaikkiin sisarkoruihin edes pienen muutoksen, mutta tuo toimi ranteessa niin hyvin, niin kopioin mallin täysin.

Ai jaa, huomaan, onhan tässä keskimmäinen helmi lamppuhelmi perhoshelmen sijaan :-D En siis osaakaan tehdä täysin samaa mallia ;-)

Posti toi juuri äsken sen tulliin juuttuneen helmikasan. Ihanoita ovat!! Voi itkut, nyt on sitten ahistus, miten ne saa kaikkein kauneimmin käyttöön! Ihan pikku kurkistus osaan niistä helmistä, mennään oikein kesäiseen värimaailmaan:

 ***

Otsikon keveydestä puheenollen, noin viisi kiloa vaivalloisesti lähtenyt, mutta onneksi en ole vielä kyllästynyt raejuustoon ;-D Ja kyllä, olen retkahdellut dieetistä, mutta enhän muutenkaan kannata liiallisia tai ehdottomia sääntöjä!

Koivuissa isot lehden alut, perhoset kisailee

No niin jatkuu Korukoplan riipustemme matka, tänään lähtevät taas uusiin käsiin :-)
Tässä pieni kurkkaus Outiriinan koruun, joka nyt lähti luotani Korallin jatkettavaksi...

***

Odottelen taas kerran kiihkeästi eräitä tiettyjä helmiä, tuntuu että kaikki tekeminen seisahtuu, kun olen jumittunut näihin etukäteisajatuksiin ja odotuksiin - usein käy niinkin, että ne tulevat helmet eivät sitten olekaan ne parhaat seuralaiset kaavailemaani koruun. Tällä kertaa eräs helmilähetys joutui tulliin. Tulee kun ehtii.


Lämpö on saanut jo koivun lehdet reilusti vihertämään ja nurmikoitakin jo ajellaan!
Taitaa muuten tuo aurinko ja lämpö herättää minutkin, kirkkaampien värien pariin. Ihastuin kovasti näihin puristettuihin keramiikkahelmiin, niissä on kaikki kesän värit ja sattumoisin samoja värejä löytyi pienistä lamppulasihelmistä. Magneettilukko on näppärä keksintö sekin.
Nuo hauskat korumetalliset välirenkaat saavat tässä esittää kukkaniittyä, missä perhoset kisailee. Kevyt ja mukava kesäkoru tuli tästä.

***

Kerroin viimeksi siitä punarinnasta, joka oli tehnyt pesänsä hiukan arveluttavaan paikkaan. Voi surkeutta! Tänään ohi kulkiessani todistin kuinka melkein kolme kertaa suurempi rastas istui pesän vierellä lampun päällä ja urhea punarinta istui hievahtamatta pesässään. Havitteliko rastas siitä itselleen pesää, vai oliko munien ryöstöretkellä, en tiedä. Minun rohkeus (=ostoskassissa oli pakasteita) ei riittänyt jäädä seuraamaan, mitä tarinassa seuraavaksi tapahtui. Pahoin pelkään, ettei pesäpaikka ollut pikkuisella oikein viisaasti valittu, olisiko ollut nuoren linnun ensimmäinen...
"Elämä opettaa" sanotaan, mutta ei sen näin julmasti tarvisi tapahtua; taidan turhaan inhimillistää luontokappaleita.

Rauhallisesti

Meinasin ensin laittaa otsikoksi laiskotellen, mutta enhän mä sellaista myöntäisi :-D Lokosesti kuitenkin olen aurinkopäiviä viettänyt, jopa lueskellut lepotuolissa.

Metsässä en ole törmännyt valkovuokkoihin, mutta ilokseni näin niitä useammalla omakotipihalla kauppareittini varrella. Viimeiset narsissit vielä kukkivat hohtavankeltaisina, ensimmäiset tulppaanit availevat ujosti punaisia terälehtiään. Valkeat lumikellot ja scillamatot peittävät pieniä rinnepihoja.
Lintujen äänet, varsinkin aikaisin aamulla, ovat mainiota kuunneltavaa. Olen nähnyt punakylkirastaan taas monta kertaa, minusta se on kaunis, mutta sen ääntä en tunnistaisi, serkkunsa räkätin liiankin hyvin.

Mutta erikoisin näky kohtasi tänä aamuna. Pieni lintunen lennähti rakentamaansa pesään rivitalon numerolampun päälle, aivan jonkun ulko-oven vierellä. Luulin tunnistavani. Ja kyllä, lähelle päästyäni, se oli punarinta! Tarkistin vielä lintukirjasta kotona, ja toden totta, erikoisen ja epätyypillisen paikan se oli pesälleen valinnut, lieköhän pesintä onnistuu. Ajotiekin siis vain viiden metrin päässä! Englannissa punarinnat ovat melkein kesyjä, pidettyjä pihalintuja, meikäläiset ovat yleensä paljon arempia.

Taidatte jo hermostua näihin luontojaaritteluihini ;-) Mennään siis koruihin.

Teinpä heti punarinnan nähtyäni valmiiksi työpöydällä odotelleen talo-rannekorun, roosa talo ruusuineen ja tässä hopeinen lintu pesiikin ruusupensaassa. Kauniita lamppuhelmiä ja 'porraspuuna' jälleen käsinmuotoiltu rustiikkinen keramiikkahelmi. En maltttanut odotella tilaamiani magneettilukkoja, vaan laitoin tähän patinoidun hopealukon.

Huomenna on äitienpäivä, toivottelen mukavaa sunnuntaita ja iloisia hetkiä läheisten seurassa!