16.4.14

Välipalaa

Parit pikku korvikset...
Tykästyin tähän ekaan malliin, kun tein ne vihreät jo kuukausi sitten.
Tämänkertainen pari on suloisen raikas, tuo vuorikide on sitten ihana kivi! Neliönmalliset on viistehiottu ja sydämet aivan siloiset. Turkoosit ovat aitoja pikkiriikkisiä söpöliinejä.


Ja taas piti tehdä lamppuhelmikorviksetkin... Mulla on nyt addiktio näihin helmiin.
Alla olevassa parissa on niin ihanan merellisiä sävyjä, jännästi nuo helmet on keskenään samanlaiset ja erilaiset, toisessa aavistus enemmän sinistä helmassa ja kokokin heittää pari milliä heillä, mutta eipä väliä, ei kai kukaan kulje mittanauhan kanssa korvien koristuksia katselemassa :-D


*
Loppuun kysymys: aiemmassa kommentissa toivottiin isompia kuvia. Minua ne arveluttaa, kun jo nämä 'keskikoko'-mittaiset kuvat tuntuu korvakoruja esitellessä suurilta. Mitäs te ajattelette, toivoisitteko korukuvat suoraan isompina vai jaksatteko klikkailla? Ja aukeaako isot kuvat sitten hitaammin?

***

13.4.14

Pieni suuri helmivaihto

Korukoplan tarvikevaihtohaaste oli kyllä niin mukava! Valmista syntyi ja taisinkin käyttää melkein kaiken Suntsalta saamani materiaalin!


Saamassani tarvikepaketissa oli hurmaavia lamppuhelmiä, kaunis unikko-keramiikkahelmi, hempeitä ametriinihelmiä, mainioita mookaiitteja sekä hopealukko ja hopeahelmet. Ihanainen silkkinauha ei vielä päässyt koruihin, mutta sillekin on suunnitelma, kunhan sopivat helmet tulee vastaan.

Tein pari korua heti kun Suntsan kirje tuli, mutta purin ne sitten uusien ajatusten tieltä ;-)
Oli nimittäin niin inspiroivat helmet, että niiden kanssa piti sitten kokeilla monia, monia vaihtoehtoja. Alla olevat syntyivät omaan tahtiinsa ja olen kyllä itse niihin tyytyväinen.

Kaulakoru 1, "Asioita, jotka..."




Ensimmäiseen kaulakoruun löysivät paikkansa lamppuhelmet ja saivat seurakseen yönsinisiä makeanvedenhelmiä, pienempiä violetteja makeavetisiä, muutaman ametriinipuikoista hopeiseen 'oksaan'. Oksan alla tummansininen keramiikkalintunen, juurikin makeanvedenhelmien kanssa samaa sävyä.

Riipuksena korussa on herkkä perhosensiipi, joka tuli postissa vasta muutama päivä sitten, sopivasti kun olin tätä korua rakentamassa! Sen vaaleat läiskät sitovat myös kermanväriset lamppuhelmet koruun.

Kumihimo-nauhan punominen ohuista nauhoista kesti jälleen "tovin", punoin siihen kaikkia korun värejä. Vintaj-langalla linkitettyjen helmien välilenkkeinä on vahvoja sinisiä niobium-renkaita.

Korussa on toden totta kaikkia niitä asioita, jotka saavat sydämeni lyömään nopeammin! Myöskin tuo kuvien Miki-kirja on sekä ulkoasultaan että sisällöltään aivan mun, Japani-fanin, sieluun käypä.
Ja kuvien poppanaliina, sen on esikoiseni kutonut ala-asteen kesälomakurssilla, oi-oi :-) jo kauan sitten... 


Koskapa saamieni vaihtohelmien riipus, Golemin keraaminen unikkohelmi, vapautui edellisestä korusta (tosin jo ennen kuin tuo perhosensiipi oli tullutkaan), niin halusin sen ympärille rakentaa rannekorun. Muhkea helmi sai vierelleen muhkeat hopeaosuudet ja vielä automaattisesti mukaan hakeutuivat vapaana olevat läpikuultavat lamppuhelmet, lisänä myös kaksi omista kätköistä löytynyttä sopivan sävyistä.

Rannekoru, "Unikkoniityllä"


Sitten otin esille mookaiitit, ne olivat hienosti hyvin kirjavaa joukkoa, yksinään hiukan syksyisiä, joten huhuilin niiden seuraksi jotakin keväisen heleää. Hempeä ruusukvartsi ja hopealukkoon riipukseksi kiinnitetty lamppuhelmi-pöllö antoivat jo mukavasti vaaleutta koruun. Päätin ottaa mukaan vielä vuorikidettä ja sain kokonaisuudesta mielestäni hienon valoisan. 

Kaulakoru 2,"Huhuilu"



Vielä yhteiskuvakin.



Olipas mukava haaste, kiitos ihanalle parilleni Suntsalle hienosti inspiroineesta helmisekoituksesta! Tämän haasteen osallistujat löydätte tästä Korukoplan postauksesta, todellakin kannattaa kiertää ja katsella kaikki!

9.4.14

Mitäs tekis

Minun pyöräilyreitit on kaupungin puhtaanapidon toimesta saatu melkein lakaistuiksi, jihuu! Ainut ikävästi pöllyävä ja pienoisia kauhun hetkiä aiheuttava on hiekkasorainen 100 metrin osuus lähintä alamäkeä, siinä on pyörää talutettava vanhuksen, kun liika vauhti pelottaa ;-) En tiedä, pitäisikö joskus tulevaisuudessa hankkia jonkinsortin naamio pölyyn tukehtumista keväisin estämään!

Haa, eikös ollut taas hieno aasinsilta tämän päivän helmiin!


Ne ovat taaskin lamppuhelmiä, nuo naamiot. Ensin mietin, teenkö niistä yhdessä kaulakorun tuohon jännittävään linkkiin...
Nyt pähkäilen, josko niistä tulisikin hauskat korvakorut! Hassua muuten, minusta tuo helmipari näytti heti pojalta ja tytöltä ja siksi ne saivat tuollaiset lisäosat; tytölle lamppuhelmihartiat, hopeakaulus ja korumetallirenkaat, pojalle prehniitti-korukiveä.


Sitäkin vielä mietin, tuleeko näistä setti tuon keraamisen naamion kanssa, joka jo joskus oli koruna nimellä 'einuku'. Silloinen nauha-ripustuslenkki ei ollut mun mieleen ja koru tuli puretuksi. Riipus odottaa nyt uutta tulemistaan ja laitoin sille tuon pronssinsävyisen metallilenkin valmiiksi, ettei sitten tarvi ruveta tuhraamaan, kun inspiraatio iskee.

5.4.14

Lauantai, viileää, hidasta

En lupaa enää mitään lamppuhelmien, kukkien, lintujen tai muun suhteen - koruiksi ilmestyvät helmet itse haluamassaa tahdissa ;-) - tänään kuvia ja lyhyesti tekstiä.


Tein pari hyvin yksinkertaista makeanvedenhelmi-rannekorua lamppuhelmin maustettuna. Ne löytyvät korukaupastaRannekorutarjous voimassa vielä viikonlopun ajan.

 Korvakoruissa aivan huikean kauniit perhosen siivet, lamppuhelmet, kera makeanvedenhelmien.

Kaikki korut tällä kertaa hopeaosin.

4.4.14

Kaikenlaista

Mukavia päiviä. Eilen raivasin helmityöpöytääni, joka on samalla siis ruokapöytäni, tyhjemmäksi, että sain katetuksi kahvit - äiti ja sisko olivat tulossa käymään. Onhan minulla toki muitakin pöytiä, koruilupöydäksi sopivia, mutta juuri tuo iso pöytä on mukavin ja sopivin levittäytyä tarvikkeineni :-D

No siis, raivasin, olin jopa leiponut, se on minulle harvinaisempaa, itselle ei juurikaan leivo kuin sämpylöitä silloin tällöin. Vaikka katselenkin kyllä kaikenmaailman leipomisohjelmia! Kotimaisessa paras leipomo -sarjassa olikin viimeksi tehty korvapuusteja uudella twistillä, nappasin sieltä näiden täytteeseen lemon curdin; mun pullat ei menisi läpi leipurin tusinassa, kun ovat noin erikokoisia.
Suolaisena oli quiche, jonka täyte oli paprikaa, mozzarellaa ja pestoa - ei kuvaa, loput meni jo pakkaseen.

***

Siskot ja äiti on ihania, kun kannustavat tätä hullua (no välillä tuntuu siltä!) koruharrastustani. Sisko saikin eilen lahjaksi korvikset, niistä ei nyt kyllä tullut myöskään kuvaa, mutta korviinsa hän ne heti laittoi, luultavasti siis tykkäsi.
Äiti hoksasi lipastoni päältä kultaisen korun. Se oli tehty jo vuosia, ihan tosi, vuosia sitten, mutta olin aikeissa sitä ketjuosuudelta lyhentää, kenties itselleni. Minähän pidin ennen koruharrastustani vain kultaisia koruja ja olen tehnyt joitakin kullattuja koruja pitkin matkaa.
Äiti siis mallasi korua ja toivoi myöskin siihen lyhennystä. Tässä se sitten on. Hohtavia pikku makeanvedenhelmiä ja Swarovskin golden shadow -kristalleja kullatussa (14GF eli gold filled) langassa. Helmiosuus on yhteinäisessä kultalangassa ja koko osuudeltaan vielä ylikieputeltu eli se on jäykähkö, asettuu sitten mukavasti lyhyenä lähelle kaulaa. Äiti saa tämän syntymäpäivälahjakseen, vaikka oli minulla hälle kirjakin ajateltu.




Hämmästyttävintä on, että nuo kullatut osat säihkyvät kirkkaina ilman minkäänlaista käsittelyä varastoinnin jälkeen.


Huomasin, että on jäänyt esittelemättä tämä Lintu Vihreä -kaulakoru. Noita ihanaisia lamppuhelmikukkasia ja lehtiä sekä juurikin vihreä lintunen. On kaupassa.





1.4.14

Vai kukkutimurunen

Punoin eilenillalla kumihimonauhaa, luulin tekeväni punaista, mutta aamulla tämä kyllä osoittautui oranssimmaksi. Nauhasta tuli mukavan pehmoinen, sillä oikein yrittämällä yritin tehdä hiukan löysempää punosta. Kahta väriä nyöriä tuossa on, muutama säie punaisempaa ja suurempi määrä sitä muka-punaista eli oranssia.


Seurakseen etsiytyi ihanainen karneoliriipus, joka sai rinnalleen vielä pari pienempää karneolia ja pari Swarovskin hehkuvaa kristallia. Pitkulainen lasihelmi tuli jostakin  tilauksen mukana näytteenä ja yksinäisyyttään huutaneena etsiytyi tähän.



https://kotisivukone.fi/app/www/magsin.kotisivukone.com/tuotteet.html?id=4/

Iloinen koru sai iloisen nimen, Kukkutimurunen!


Kukkutimurusia on kuulemma lastenkirja, jokin hämärä mielikuva mulla oli, Marjaana kirjan mainitsi tässä eräänä päivänä. Jäi korvamadoksi mulle tuo sana, jospa se nyt tuli ulos ;-D

Ja: "Kukkutimuruset ovat asioita, joita keltamekkoenkelit keräävät säkkiinsä ja tyhjentävät tuikeitten ihmisten iloksi."


31.3.14

Piiiit-käs-tä aikaa!

Heh, en tarkoita että postailen pitkästä aikaa, jatkuvastihan minä tänne kirjuuttelen :-D

Mutta pitkästä aikaa tein hopeaketjua! Tosin hyvin yksinkertaista siitä yksinkertaisesta syystä, että lenkkejä sattui olemaan juurikin kahta kokoa riittävästi rannekoruun. Innostuin ketjusta, kun MiunMaun oli tehnyt hauskannäköisen ketjukorun.

Minä kukkahullu laitoin ketjun lukkokoristeeksi tuollaisen pienistä makeanvedenhelmistä tehdyn sykerön, liekö se hortensia vai mikä?  Tulipas "yksinkertainen" koru, mutta vaihtelu virkistää.





Ketju siis ihan perus-muinaisketjua, lenkit tehty nollakasin ja ykkösen hopealangasta. Keishihelmien korupiikit on jokainen persoonallisia, omin käsin juotettuja ;-)