28.8.14

Voimakkaita kiviä


Senhän tiesittekin, että olen vakuuttunut kivien sisältämistä energioista ja enegiavaikutuksista. Se tulee itselleni selväksi aina kun aitoja kivihelmiä katselen ja koskettelen, hyväilen hellästi :-) Melkein sairaushan kivien hamstraaminen on, mutta ei mulla monia muita paheita sitten ole. Nerik-loodassa (= näitä en raaski ikinä käyttää) onkin vielä pitkäksi aikaa silmänruokaa.


Aina välillä toki raotan nerik-kätköjä ja olipahan taas opaalin vuoro!
Äsh, eihän se niin mennytkään ;-) Vaan olin ottanut esille tuon sirunauhan, aika erikoisia ja harvoin tarjolla olevia tansaniitteja. Tarkastelin niiden väriä pitkään. Olin aina ajatellut, että se on hiukan sinililaa, mutta tämä sävy näyttää kyllä melkein kyaniitin siniseltä, pieni ero siinä on siihen lilaan suuntaan.

No mutta niin erilainen sininen se on, että piti jonkin aikaa myös miettiä (ja haeskella) sopivaa riipuskiveä. Nuo tsekkiläiset kukkahelmet sen sijaan jo odottivat pöydällä kaiketi juuri tätä paikkaa ja niiden kirjava reunus toi mieleen opaalini.
Opaaliriipus on todella, todella kaunis boulder-opaali Australiasta. Sen maisema on niin kiehtova ja kivi on hiottukin tuon maiseman mukaan syvenemään, kuin vesiputous ja lampi vuoristomaisemassa! Tottakai tämä onkin yksi arvokkaimpia hankkimiani riipuskiviä.
Jos voimakorua etsii, niin tansaniitin sanotaan edistävän toiveiden muuttamista todellisuudeksi ja boulder-opaali kertoo, ettei mikään ole mahdotonta.




***

Miesten korujakin teen niin mielelläni, aina kun sellaista kysytään. Voimakoruun toivottiin etenkin turkoosia ja yhdistin himmeäksi hiottuun afrikanturkoosiin upeasti säihkyvän labradoriiti-sudenpään, pintakäsiteltyjä mustia akaatteja ja lasihelmiä. Edellinen koru oli pakko tehdä vaijeriin, kun tansaniittisirujen reiät olivat niin pikkuruisia ja tässä korussa tuli helmien paino vastaan, joten valitsin nyörin. Koru asettuu todella pehmeästi ja mukavasti kaulalle.



Tämän korun energiavaikutuksista muun muassa:


labradoriitti: vahva suojelija, itsensä hyväksyminen
turkoosi: ystävyys, mielenrauha, ”mestariparantaja”

24.8.14

Sielujen sympatiaa

Kiitos ihanista kukista siskolle!

***

En nyt sitten malttanut pitkään säästellä tilaamiani ihanaisia keramiikkariipuksia. Yksi vähän erilainen jäi jonnekin syksyn hämäriä odottelemaan, mutta tässä vielä kaksi hiljaisia kuunteluelämyksiä sielulle tarjoavaa kaulakorua katseltavaksi.

Ensimmäisessä keramiikkaa, helminä makeanvedenhelmiä ja salaperäistä lepidokrosiittia...




... ja tässä toisessa keramiikkaa, pari jaspista, mystinen kvartsi ja pidempi korumetalliketju. Tein kelloriipukselle pienemmän parin hopeaosasista.



Laitan vielä yhteispotretin näistä Robynin keramiikkariipuksista tekemistäni koruista. Omasta mielestäni näissä on sellainen sekoitus karuutta ja kauneutta, joka puhuttelee minun sieluani.


22.8.14

Hiljaista ja hempeää

Hiljaisuus on minulle aika ajoin hyvin tarpeellista. Vaikka nykyinen elämäni onkin 'hiljaista', vailla suuria myllerryksiä ja muutoksia tai meteliä, niin useinkin sulkeudun omiin ajatuksiini, hiljaisuuteen. Tuon oman tilan voi saavuttaa vaikka metsäkävelyllä tai, hii, saunassa!

Päivän kaulakorun riipus on Robynin sarjasta 'silent bell'. Hänen keramiikkahelmiään on ollut ennenkin koruissani (esim. maja-korut) ja olen aivan ihastunut niiden rustiikkiin ja samalla herkkään tuntuun ja näköön, väreihin.


Vähän zeniläisittäin yritin ajatella, millaista ääntä hiljainen kello voisi kuuluttaa...
Minulle se soi näissä väreissä tällä kertaa, ehkä jo hieman syysviritteisissä. Pienet lasiset kellokukat ovat tsekkiläisiä helmiä, samoin nuo suosikkini, ns. ikkuna-helmet välihelminä.







Taaskin minulla on paljon koruajatuksia muhimassa! Selvästi tämä kuuma kesä ei sopinut minun korumuusalleni, joka palasi heti sateiden ja viileiden tuulien myötä :-D Tai voisiko pitkäksi venähtäneiden hiusten lyhentämisellä olla vaikutusta tähän seikkaan? No mut, lyhyt tukka, hyvä mieli!


Ja, esittelen vielä kesän viimeisiä kukkasia. Tätä paria toivottiin ja mielelläni viimeiset kukkatötteröt tähän Lemmikki-pariin käytin. Tulipas hempeä pari.



15.8.14

Ei niin musta

Tein tilauskorut uusista ihanista mustista helmistäni! Ne ovat korusetin pääosassa, mutta eivät kuitenkaan täytä koko korua. Tilaajan kanssa sovittiin materiaalit: makeanveden mustat, turmaliinikvartsi, korumetalliketju. Noo, kerrankos ne suunnitelmat matkalla muuttuu ;-)

Käsiini osui nimittäin aivan mainioita "oksanpätkiä", ne ovat 830-hopeaa, joten tähän seuraan oikein passeleita. Sattuma siis puuttui peliin.
Koska toiveissa oli erään aiemman korusetin tapaan "jokapaikan" korut, niin pysyttelin hyvin hillityssä sommittelussa. Näin korujen liikahtelusta kaulalla ja ranteessa ei ole haittaa - joka kantilta löytyy katsottavaa ja tosiaan korujen värimaailma käy asuun kuin asuun.



Vaikka sanoinkin, että kerrankin mustia mustia helmiä, niin kyllä näissäkin on jokin pienenpieni yönsininen vivahde. Mielikuva säilyy silti mustana.

13.8.14

Arjen ilo

Paluu arkeen, ainakin koululaisille, mutta kait monelle aikuisellekin. Pidettävä kiinni taas jonkinlaisesta aikataulusta ja vähemmän sijaa päähänpistoille tai hulluttelulle. Tarkoitan sellaista, että "kaunis aamu, lähdetäänkö torille vai uimaan vai ajelulle".

Arki voi silti olla muutakin kuin tiukkaa ja tasaista vääntöä, hiukan väriä siihen pitää sisällyttää. Ehkä aamukahviin voi laittaa ripauksen tavallisesta poikkeavaa maustetta, ehkä minttua tai suolaa?


***
Ehkäpä makeanvedenhelmien ei tarvitse olla sitä parasta kolmea A:ta, ne voivat olla mukavan raidallisia ja malliltaan perunoita täydellisen sileyden ja pyöreyden sijaan! Hohto on kuitenkin helmien kaunein ominaisuus.
Sain hyvin kohtuuhintaisia makeanvedenhelmiä ja ajattelin niistä tällaisen vallattoman arkikorun, siinä on helmimollukoiden seurana lasihelmiä ja aurora borealis vuorikiteitä, pieniä farfalle-helmiä omana nauhanaan... Helminauhat kiinnittyvät hopeaosin muhkeaan nelisäikeiseen silkkilettiin. Nämä makeavetiset ovat isoja ja niillä on jonkinverran painoakin, mutta kiiltoa on kauniisti. Taas hehkutan, silkkinauha tuntuu suloiselta niskassa.


Valkoiset olivat edullisia eivätkä toisetkaan ylettömän kalliita olleet, mutta olen kertakaikkisen yllättyneen onnellinen näistä alakuvan kaunottarista. Kerrankin ihan oikeesti mustia helmiä, nam nam nam!! Ja muodoltaan lähes pyöreitä silopintaisia. Hmm... ainakin yritän olla piilottamatta näitä mihinkään - pöydällä odottavat jo piankin pääsevänsä koruiksi.