24.12.13

Joulurauhaa!


Rauhallista, riemullista Joulua!

18.12.13

... äidin hommat on niin kiireiset...

Vaikka vietän/vietämme joulunaikaa hyvin pienimuotoisesti (en esimerkiksi valmista kaiken sortin jouluruokia pienelle armeijalle), niin silti... silti tuntuvat päivät hupenevan kovin tiukkaan tahtiin tässä kuussa!

Pari korua on sentään nytkin valmistunut, vaikka omat joululahjani tänä vuonna taitavat olla lähes kaikki kirjoja :-)  Ja taas, kuvien ottaminen on ollut turhauttavaa hämärissä.



Aamulla herättyä keitän kahvia, avaan keittiön säleverhon ja katselen tuttua maisemaa. Katselen, onko maa valkoisena, vai onko se kosteuden jäljiltä jäinen. Katselen puiden latvoja, tuuleeko vai onko tyyntä. Juon kahvia pieninä kulauksina, onnellisena, jos ei ole aivan pakko lähteä pimeään tai hämärään aamuun ja silloinkin hymyhuulin, jos suunnitelmissa on heti aamutuimaan reipasta kävelyä raikkaassa ilmassa.


Tämän kaulakorun hennonvihreät reilunkokoiset kvartsit ovat juuri tuollaisia raikkaan sään tuulahduksia! Vain mahdollisimman yksinkertaisesti hopealankaan kiinnitetty, toisiinsa linkitetty, muutama iso hopearengas välissä, kaunis sydänlukko.


***

8.12.13

Vanha rakkaus

Tykkään kuluneista esineistä. Sellaisista, joista näkee, että niitä on käytetty, ehkä jopa rakastettu.

Tässä kuvassa on vanha vasara, joka sekin löytyi siitä usein mainitsemastani vanhasta mummonmökistä, sieltä talon alta.
Käytin vasaraa taaskin varsinaisen korukäyttöön tarkoitetun työkalun tilalta (sellaistakin löytyy kotoa). Vain sen takia sillä naputtelin pehmeää hopealankaa, että vasara ei tuntisi itseään hylätyksi. Katsokaa nyt sen varren ihania uurteita! Pakko siitä on tykätä ja sitä silloin tällöin hivellä.


Turkoosi-kivi on myöskin sellainen mun vanha rakkaus. Ensimmäiset turkoosit olen nähnyt kait äidin kultasormuksessa aivan aivan taaperona. Ja koruihini olen varmasti käyttänyt niitä vähintään kerran kuussa tämän yli seitsemän vuoden aikana.

Kaulakorussa on iso riipuskivi, turkoosit herkullisina läiskinä tummassa 'raakakivessä', sanon raaka siksi, että riipuksen reunukset on vain kevyesti muotoiltu ja hionta jätetty hyvin karkeaksi. Kiven toinen puoli on yhtä komea. Korussa on lisänä sileää onyksia, hopearenkaita ja pari turkoosimöllykkää sekä korumetallinen ketjuosuus.
Rannekoru on viimeistellymmistä helmistä, lamppuhelmi-ihanaisia, isoja sileitä obsidiaaneja ja viistehiottua onyksia, pari turkoosinugettia. Lukko ja säätöketju hopeaa, samoin jännät ruttuhelmet.




Ensin syntyi rannekoru, siihen tein sille sopivat korvakorut, onyksia ja Swarovskin helmihatut. En aikonut tehdä tuota kaulakorua nyt, mutta se vain vaati päästä tehdyksi.

Kauppaan menevät kaikki, kunhan ehdin... Hyvää sunnuntaita!


6.12.13

Sydän täynnä

Katselin Tampere-talon itsenäisyyspäivän juhlakonsertin, vaikka en ollut aikonut, mutta olipa upea kokonaisuus! Pitkin matkaa ja lopussa etenkin oli sydän täynnä, kiitollisuutta ja kunnioitusta aiempia sukupolvia kohtaan!

*


Korun tein jo eilen, mutta hämärinä päivinä kuvat ei luonnistuneet. Nämäkin on sitten sähkövalossa otettu. Uskomaton labradoriittisydän hehkuu kaikessa loistossaan; hopeoitu ja patinoitu ketju, nahkanauhaa, pieni lamppuhelmi ja vielä pienemmät ametistit.

*
(Vielä sen verran, että tuon konsertin oli dramatisoinut Marika Vapaavuori. Eikä kokonaisuus minusta ollut yhtään liian harras tai synkkä, sopi mun oloon just.)

4.12.13

Korviin

Menipäs tovi tässä hiljaisuudessa ;-) Välillä on vedettävä henkeä, niinhän!

Melkein sormiverryttelyä ovat tämänkertaiset korvakorut, mutta valitsin oikein ihania helmiä, juhlavia tai muuten vaan kauniita. Kauppaan ovat menossa kaikki nämä. (Jatkoin kaupan synttärialea vielä Itsenäisyyspäivään asti.)

Ensimmäisenä kauniit viistehiotut vuorikidehelmet Swarovskin kristallihatuin, hopeisissa napeissa. Pienet ja suloiset.

Sitten kaksi eri sävyä Marysen lamppuhelmiä. Näissä on ihanasti värilammikoita, hopeahilettä ja 'kivinen' pohjasävy. En oikein tiedä, kumpi väri nyt itseä enemmän miellyttää, hurmaava sininen vai viehkeä violetti.
Molemmat ovat niobium-koukuissa, muut osaset hopeaa ja Swarovskin pikkukristalleja.

Violetissa parissa on toisella puolella helmeä hieman erisävyisiä väriläiskiä, mukavan eläväiset värimaailmat.

Ai niin, viimeisessäkin parissa on saman tekijän ihanuudet. Kuin lumipallot sokerikuorrutuksella? Niin hempeänsiniset ovat nämä helmet, hopeaosissa kylpevät, Swarovskin kirkkaat kristallit seuranaan.


Vielä pari kaulakorua ehtinee tällä viikolla valmiiksi, niin luulen. Luvassa ainakin kaunis labradoriitti-sydän...