25.11.13

Talven taikaa

Oi! Pikkuisenkin lunta ja siihen auringonpaiste killottamaan, niin alkaa muisti suoltaa kuvia. (Vaikka juuri taannoin väitin, etten oikein saa muistoista kiinni...) Tällä kertaa, eilisen hämärtyessä taisi olla jokin auringonlämmittämän lumen tuoksu ja ohitseni suhahtavan mäenlaskijan ääni, jotka veivät hetkeksi Sveitsiin. Olin siellä tyttökaverini kanssa välivuoden ennen opiskelujen aloittamista, vuoristokylän 'sanatoriumissa' töissä.

Kylässä ei ollut laisinkaan autoja, sellainen ylös ja alas juna vaan... Iltaisin ja tietysti harvoina vapaapäivinä päivisinkin, nappasimme meille osoitetut 'schlitten'-puukelkat, jotka vedimme perässämme ylös kylään, pari kilometriä. Ja kun olimme tarpeeksi huvitelleet kahviloissa ja pikku myymälöissä, laskettelimme sitten takaisin kortteeriin. Mäet olivat jyrkkiä ja minä enimmäkseen pelkäsin sitä laskettelua, mutta oli se joskus hauskaakin. Ja siitä lumen ympäröimästä hämärästä jäi näköjään vahvoja mielikuvamuistoja.

Se oli muuten ainut joulu, jonka olen ollut poissa kotimaasta. Siihen jouluun mahtui sitten haikeutta ja tietenkin myös iloisia hetkiä, kun saimme paketteja ja kirjeitä (siihen aikaan kirjoiteltiin kirjeitä, hei!) kotoa ja kavereilta. Niissä kuorissa ja kääreissä oli hienoja jouluvärejä, senkin tässä muistin. Varsinkin tämä ensimmäinen koru toistaa niitä jouluvärejä, jotka sieltä nousee, perinteisiä vihreää ja punaista.



Kaulakorussa on hopeaan linkitetty vihreät makeanvedenhelmet ja pienet granaatit, salpalukossa riipuksena on upeasti hiottu vuorikide sekä granaattikukka.Korun lisäkoristeina muutama erityiskaunis helmihattu.

Sisarkoruksi edelliselle 'Talven taikaa' -korulle tein samalla mallilla korun valkeista makeanvedenhelmistä ja ihanista salaperäisesti sädehtivistä rubiineista. Pienestä kierresalpalukosta riippuva avainriipus on sekin hopeaa ja siihen on upotettu kuutiollisia zirkoneita.Aurinko muutta noita helmien värejä, valkeat ovat hohtavanvalkoisia ja rubiinit aavistuksen tummempia kuin tässä näyttäisi.


Tällä kertaa oli taas tekemistä, että löysi nauhallisista kivihelmiä edes muutaman, joista käyttämäni hopealanka meni läpi... Arvokivissä on aina niin pikkuiset reiät, nollavitonen ehkä menisi, mutta ei se linkityksissä sitten kestäisi. Onneksi siis osa helmistä suostui nollakutoselle.



Katsotaan, syntyykö vielä tähän sisarus-sarjaan vielä yksi koru, ajatus on muhimassa. Tykkään pitkästä aikaa tästä mallista, jossa kaunis hopealukko on tuossa edessä.


Mukavia ulkoilupäiviä!

23.11.13

Marraskuun kauneus

Tiedän, vaikeaa on joskus marraskuusta pitää. On tuulta ja räntää, sähkökatkoja myrskyn jäljiltä, liukastakin pakkasöiden jälkeen. Mutta taas vetoan hetkiin. Melkein pyllähdin metsäpolulla ja katse osui jään peittämään sammalpehkoon ojan vierustalla. Heti, heti muistin kotona olevan sammalakaatti-riipuksen!

Ja heti, heti kotiin päästyä otin sopivat helmet sen seuraksi ja yritin vangita tuon pyllähdykseni seurauksen, ihastumisen taas kerran luonnon tarjoamiin kauniisiin näkymiin.
Tuossa riipuksessa on toden totta kuin sammalta jään sisään vangittuna. (Kuvat ovat kylläkin tärähtäneitä niinkuin minäkin ;-D )


Ihanaiset palleroiset hopealankaan linkitettyinä ovat myös sammalakaattia niin kuin tuo riipuskin, valkokirjava helmi on valtamerijaspista ja pisarainen on jokin tunnistamaton kvartsi. Nauhaosuudessa on Miyukin lasihelmiä kirkkaina ja sammaleenvihreinä. Mahdollisimman huomaamaton jousilukko asettuu sivulle.



Tein eilen myös enkelikorvakoruja ja harmittelen, että en ole vuoteen löytänyt enää noita Swarovskin kirkkaita 'enkelihameita', vanhaa varastoa ei ole minulla enää montaa jäljellä. Lilan sävyisissä on hopeakoukut ja sinisissä niobium-koukut, lenkit ja korupiikit hopeaa.



20.11.13

Hetkittäin

"Hetki on lyhyt aika, tuokio, tovi", tai, "tietty ajankohta", sanoo sivistyssanakirja.
Saavuttamisen arvoisena ja ihailtavana taidetaan pitää ominaisuutta 'elää hetkessä'. Se(kin) on sellainen sanonta, jota aika ajoin pyörittelen; miten eletään hetkessä, miksi minä unohdan niin paljon enkä tavoita muistoja helposti.

Joinakin päivinä, aika useinkin, en osaisi illalla kertoa paljonkaan päivän tapahtumista, siis ainakaan hetki hetkeltä, hyvä kun muistan aina, mikä viikonpäivä on.
Ja joinakin päivinä, joinakin ihmeellisinä päivinä, muutamat hetket laajenevat, venyvät. Tiedättekö, mitä tarkoitan? Sellaisia hetkiä, joissa ajatus yhtäkkiä kirkastuu ja tietoisuus rekisteröi kyseisen hetken merkittävyyden. Jälkeenpäin on vaikea selittää, miksi se hetki olisi erityinen, mutta tieto siitä on joka solussa. Tänään se tunne valtasi kauppareissulla, kun vaihdoin kassajonossa muutaman sanan edellisen asiakkaan kanssa. En nyt aio kertoa, mitä puhuttiin, se on toissijaista sen oivalluksen rinnalla, sen kirkkaan ajatuksen, joka ei mitenkään liittynyt puhuttuun, mutta josta hetkestä lähti säikeitä entisiin ja tuleviin. Pelkäsin suorastaan hohtavani, kun sisäinen kirkastuminen oli niin päästä varpaisiin ulottuvaa! Oliko tuo 'hetkessä elämistä' vai vain jonkinlainen 'puhtaan kokemisen hetki'? En tiedä, mutta kiitos siitä :-)

Koska noita 'hetkiä' on sattunut vain harvakseltaan, tiedän, että ne ovat helmiä! Harvinaisia kauniita hetkiä, hohtavia, kauniita helmiä!



Isojen jättien lisäksi makeanvedenhelmien harvinaisiin kuuluvat pienenpienet 'siemenhelmet'. Ne ovat vain millin, parin kokoisia, tässä rannekorun säätöketjuun pikkuisilla hopeasta juotetuilla korupiikeillä kiinnitettyinä. Korun riisinmuotoiset helmet ovat vajaa kymmenmillisiä.


***
Makeanvedenhelmiin liitetään seuraavia ominaisuuksia: puhtaus, vilpittömyys, kauneus, vauraus.
***
Hohtavia ja hienoja hetkiä jokaiselle piipahtajalle toivottelen!

***


15.11.13

Room with a view

Valokuvaus-blogeissa kulkee kiva meemi: Vuosi kuvina-haaste, jonka ideana on kuvata vuoden kiertoa, samaa maisemaa kuvataan samasta paikasta joka kuukausi. Esimerkiksi täällä. Ehkä jokainen voi omasta ympäristöstään löytää itseä puhuttavan näkymän, jota tarkastella aika ajoin vaikkei kuvia ottaisikaan.

Minä katselen olohuoneeni ikkunasta omaa maisemaa ainakin viikottain, Jyväsjärven suuntaan. Ja tällä hetkellä minulla on taas järvinäkymä! Lehtipuut kun loppusyksystä riisuutuvat melkein kokonaan, niin  minulla on hetken aikaa suora sihti liikkuvaan veteen. Siihen asti kunnes jää ja lumi valloittavat tienoot.

Jos siis nyt katson ikkunasta, en koe maisemaa lainkaan marraskuun harmaana, vaan siellä täällä näkyy myös värejä, viimeisiä keltaisia lehtiä puissa, erilaisia sameita vihreitäkin, sinistä monessa sävyssä, hiukan tummaa grafiittia... Värit toistuvat suoraan näissä kirjavissa akaatti-helmissä.


Enpä voinut vastustaa näkymän siirtämistä koruksi. Hurmaavien akaattien seuraksi vielä hurmaavampaa kyaniittia, riipus on kooltaan lähes nelisenttinen ja neliöt ~ ikkunat ~ 8mm. Sileäksi hiotun kyaniitin pinta läikehtii kuin järven vapaa selkä.



Riipus on harvinaisen hehkeän sininen kyaniitiksikin. Laitan selvennykseksi sisarkuvan muista samanmerkkisistä riipuskivistäni, jotka tosin kimmeltävät kauniin salaperäisinä nekin, tuollaista rouhean hiomatonta hehkua.




Aivan toisenlaista sinistä löytyy näistä korvakoruista, joiden helmet eivät olekaan kiveä vaan ihan 'man-made'-lasia, nimeltään kultakiveä. Aivan ihanaa tummaa yönsinistä, täynnä tähtiä. 



14.11.13

Pieni vai suuri

Niin vaan taas alkoi valkeat makeanvedenhelmet puhutella.

Aivan alkuun laitan taas tällaisen kokoeroja selventävän kuvan. Pienin noista helmistä on sellainen myynnissä olevista makeanvedenhelmistä hyvin tavanomainen 5mm:n 'riisi', keskimmäinen on jo hyvinkin isoksi luettava 9mm:n 'potato' ja kuvan suurin on tosi harvoin saatavilla oleva, 10x13mm:n 'nugetti'. Nuo muotojen nimitykset ovat sellaisia, joihin joku hyvä suomentaja saisi tarttua tosissaan, mutta mennään nyt näillä.


Halusin tuon koko-kuvan ottaa tähän, jotta tämänpäiväisestä kaulakorusta tulisi jotenkin selkeämpi ajatus. Helmet siinä ovat siis noita suurimpia, kauniskiiltoisia ja hyväpintaisia upeuksia. Pienemmät helmet ovat suloisia nappeja. Koru sai vähän lisäpainoa isoista hopearenkaista, ne ovat 1,5mm:n lankaa.







9.11.13

Tasapaino

Tuli vastaan sanonta 'olla sinut itsensä kanssa', mietin mitä sillä lopulta tarkoitetaan. Hyväksyä olemassaoleva vai viihtyä nykyisyydessä? Olla uskollinen omille ihanteille vai pyrkiä muuttumaan johonkin yleiseen kaavaan sopivaksi?
Päädyin siihen, että viihdyn kyllä nykyisyydessä, mutta haluan kehittyä paremmaksi, kaikin tavoin, olla tasapainossa ja sinut niin menneisyyden kuin nykyhetken sekä kohtaamieni ihmisten kanssa.

Monet kivet vahvistavat noita pyrkimyksiä, joitakin niistä tämän päivän koruissa.

Miesten koruja tulee tehdyksi aika vähän, melkein vain tilauksesta jotakin tiettyä tai sitten poikieni kanssa heille heidän mieltymyksiinsä sopivia. Tällä kertaa tiesin heti kivikauppiaan kuvan nähdessäni, että tällainen musta akaattilätkä päätyy mahdollisimman yksinkertaisesti nahkanauhaan. Tuo letitetty nauha on jämäkkää eikä liian nättiä miehenkään koruun. No tietenkin tämä käy myös naiselle. Itse asiassa mulla on toinen samanlainen riipus, jos joku sattuisi haluamaan unisex-korut.
Mustaan akaattiin on hioessa jätetty ihanat rouheat reunat, muuten lätkä on kevyt ja miellyttävä kaulalla.






Musta akaatti tasapainottaa kantajansa yin-yang -energioita, edistää uskollisuutta niin omia ihanteita kuin parisuhteen toista osapuolta kohtaan.


Toinen koru syntyi tilauksesta. Siinä on hopealangalla linkitetty ihanaisia kivihelmiä, suosikkejani, turritellaa, savukvartsia ja lumihiutaleobsidiaaneja. Koru on pitkä-pitkä ja oli kyllä hankala kuvata. Hopea jätettiin kirkkaaksi, siinä se ajan myötä patinoituu. Nimeksi koru sai "In good terms with the past". Turritella-akaattihan on yksi fossiilikivistä, mitenköhän monen miljoonan vuoden takaa se nyt olikaan...




Ja vimppana. Hmm... Jos joku on kuvitellut, että kaikki helmitilaukseni ovat onnistuneita, niin noup, eivät ole. Vaikka jo näin pitkään on helmiä tilaillut, niin joskus menee lankaan. Kun normaalisti hyvin kalliit helmet ovat 'vain' kalliita, niitä ei kannattaisi tilata.
Tuli todistetuksi näiden kultarutiilikvartsien kohdalla. Harmitti vietävästi epätasaiset pinnat, rumat reiät ja nauhassa oli myös monta rikkinäistä, käyttökelvotonta helmeä.  Päätinpä sitten kuitenkin noista möllyköistä tehdä lyhyen, aivan kaulanjuureen asettuvan nauhan. Tykkään tästä kyllä, sillä ilman lähitarkastelua helminugetit ovat kauniita ja sädehtiviä. Välihelmiksikin löysin saman lajin pieniä pyöreitä.


Aika namuja kuitenkin? Nauhassa oli tasan kolme virheetöntä helmeä, jotka jäivät nerik-laatikkoon.


Jollen olisi perjantaina saanut ihania uusia rillejäni, en varmasti olisi kyennyt sulattamaan noita kehnosti hiottuja helmiä malttia menettämättä. Noo, laitoin kyllä aika suoraa palautetta niistä.
Ehkäpä sitten jokaiselle tulee näissä helmiostoissa sekä huippuja että huteja ja kyllähän niiden määrä on mua miellyttävässä tasapainossa ollutkin, enempi sinne parempien suuntaan.


Hyvää viikonloppua piipahtajille!