Sukupolvien ketjussa

*
Äitini kävi viime viikolla luonani syntymäpäiväänsä paossa ja minä olen kriisissä! Jouduin näet tietenkin ennen hänen tuloaan keräämään kaikki armaat helmeni sievästi omiin rasioihinsa ja laatikoihinsa! 'Sievästi' tarkoittaa, että latasin kaikki pikkupussukat minkä mihinkin, kunhan tulivat pois pöydiltä ja lattioilta...
No, nyt äiti on jo palannut kotiinsa ja minun helmet eivät sitten millään halua tulla esiin - olen viime päivinä nostellut pussia jos toista työpöydälle, mutta eivät ne pysy siinä; takaisin säilöön vain!
*
Onneksi sain tänään postia, joka auttoi jo osan helmimatoille otetuista helmistä jäämäänkin käyttöön. Koskapa tässä muutenkin oli tullut tätä sukupolvien ketjua mietityksi, niin korun tilaajan toiveet osuivat nekin johonkin ajatusten virtaan; hän toivoi muistolahjaa läheisensä menettäneelle.


Rannekorussa on viistehiottua vuorikristallia eri muotoisina helminä. Toivotun mustan onyxin sijaan ehdotinkin turmaliinia, jonka kissansilmäilmiö minusta kuvastaa tässä korussa sen tumman surun sisään kätkeytyvää toivoa. Turmaliinin sanotaan lohduttavan kriiseissä. Samoin vuorikristallipisaroista keskellä korua riippuu vuorikristallilehdet ja pienet turmaliinipallerot; kyynelpisaroihin sisältyy paljon muistoja, jotka säilyvät sitten 'uusissa versoissa', uusissa sukupolvissa. Hopeinen ketju, jonka päässä hopeinen lehti kuvaa myös tuota sukupolvien ketjua.
*
Nuo vuorikristallipisarat ovat erityisen mielenkiintoiset - niissä on reiät kahteen suuntaan...
*
Korukuvan taustana on kaksi vanhaa valokuvaa oman mummoni, jo poismenneen, albumista; kuvia, joiden henkilöitä ei äitinikään tunnista, lienevätkö he mummon nuoruudenystäviä sitten.
*