Yritän ajatella, että pidän tästäkin välivaiheesta luonnossa, suosikkejani ovat kyllä selkeät vuodenajat. Jos kerran tulee lunta, niin tulkoon sitten samaan syssyyn pakkastakin ja ihania valoisia hetkiä päivään!
Oikea kivikaunotar riipuksena, jälleen kerran valtamerijaspista, joka on kestosuosikkini moni-ilmeisyytensä vuoksi. Helminä käytin mustavalkoisia seeprajaspiksia, pari kaunista kuviollista hopeahelmeä ja pari sinistä kyaniittia, joissa toistuu riipuksen sinisävyt. Helmet ovat 6-7 -millisiä, joten koru ei ole millään muotoa massiivinen.
Kaulakoru on omaa suosikkimalliani, riipuksella koristettu salpalukko edessä, kauniit helmivanat ja takaosa kevyttä ketjua, käy monenlaisten puseroiden seuraksi, erityisen kiva paitiksen seurana.
Vielä oma kuvansa riipuksesta, mielikuvitukseni tuottaa syysmyrskyisen kivikkoisen rantamaiseman...
tyylikäs ja kaunis riipus ... kaikki vuodenajat ... ja niiden siirtymätkin ... tarjovat mielelle virikettä ... asennekysymys !!!
ReplyDeleteKiitos, rok, totta! Asenteesta lähtee hyvä olo, ei ympäristöstä ;-)
DeleteIhastuttava koru. Riipus on upea ja tuo lukko tuossa edessä tekee siitä täydellisen. Niin ihania pieniä yksityiskohtia. Korvikset ovat taas niitä sinun super oivalluksia, mahtavat!
ReplyDeleteOi, tämä on niin kaunis! :) <3
ReplyDeleteKaunokainen!!! Riipus on se jotakin, mihin katse heti tapittaa. Korviksetkin on veikeät. T:) Koralli
ReplyDeleteVoi mikä kaunotar:-) tosi kaunis tuo riipuskivi!
ReplyDeleteihana kaulakoru, värit niin kauniit ja tuo riipus... ahh :) ja vekkulit korvikset ;)
ReplyDeletePretty!! =) <3
ReplyDeleteHauskasti olet käyttänyt nauhaa korviksissa:)
ReplyDeleteUpean tunnelmallinen kaulakoru! Tykkään noista sinisistä yksityiskohdista. :)
ReplyDeleteMulla on kyllä asenneongelma tiettyjen vuodenaikojen suhteen :/, täällä ei ole kyllä luntakaan, aurinko sentään paistoi lyhyesti!...Väsyttää silti koko ajan, ja musta viehättää normaalia enemmän, eli ihanat ja ideakkaat korvikset, vaikka kaulakorukin on kaunis.
ReplyDelete♥
ReplyDeleteKomppaan Solea tän asenneongelman kanssa, paitsi mielestäni se ei ole mikään ongelma. Miksi pitäisi kaikesta pitää. Minä ainakin vihaan marraskuuta. :D "Marraskuu, rusto ja luu, kourissani pusertuu..."
ReplyDeleteMutta sitäkin tärkeämmäksi tulevat tämän hiivatin pimeyden ja kuran keskellä esim. nämä ihanaiset korublogit. Valoa pimeyteen. Tämä kaulakoru on taas niin tyylikäs ja ihana. Saat noista valtamerijaspiksista taiteiltua aina uudenlaisen ihanuuden, vaikka malli olisi samantapainenkin. Ja korviksissa taas uutta ideaa. Aivan ihanat nekin. :)
Kiitos kommenteistanne, kamuset :-D
ReplyDelete-Kaikesta EI voi pitää, ei kaikista väreistä, ei kaikista näkemistään koruista ;-),
eikä kaikista kuukausista tai vuodenajoista jne;
mutta,
silti,
voi yrittää löytää jotakin hyvää ja kaunista melkein kaikesta, pienen murusen, sen verran että että ei aivan kiukun valtaan joudu...? Eipä se aina onnistu, mutta 'yrittänyttä ei laiteta'.
Näinhän se on. :) Ja jos menet sanomaan "vihaan marraskuuta", marraskuu näyttää sinulle heti, että vika ei ole siinä itsessään. Täällä meilläpäin on ainakin nautittu ehkä syksyn kirkkaimmista ja kauniimmista päivistä. Pyydän marraskuulta anteeksi. :D
DeleteJoo, marraskuuhan on jotenkin inhimillinen? Monipuolinen ja vaihteleva, ihan ok.
DeleteLuontokuvauksesi vie mukanaan! Ja samoin tekevät nuo kauniit korutkin.
ReplyDeleteAivan mielettömän kaunis, tykkään kovasti!
ReplyDeleteKaunsita taas, tuo sininen pilkahdus sopii niin hienosti ja riipuskivi tuo myös mieleen rantakalliot tai lumihuippuisen vuorenrinteen, valtamerijaspis on niin kaunis kivi.
ReplyDeleteAivan mahtava kokonaisuus. Yksityiskohdat aivan ihania. Tykkäsin.
ReplyDelete