Saan ja voin

Eipä nyt vielä hihkuta, mutta kyllä tuntuu hyvältä hiplailla helmiä ja tehdä koruja! Niin tavattoman pitkään oli päällä ajatus "en jaksa, en osaa, ei huvita..." ja paljon muitakin "esteitä". Ehkä nyt on jokin itse asetettu vaatimus väistynyt ja ilo koruista pikku hiljaa palaa.



Yksi sysäys oli näiden ylioppilaille tulevien korujen sommittelu. Ja olin niin iloinen, kun toiveena oli makeanvedenhelmiä :) Näiden molempien settien mv-helmet ovat kaikki värjäämättömiä, Luontoäidin siveltimestä.

Hopealangalla linkitetty kaulakoru ja korvakorut, hopeaosia ja upeita viistehiottuja vuorikide-helmiä makeanvedenhelmien seurana. Kaulakorua voi pitää sekä ilman riipusta että sen kera.

Toisessa setissä aiemmin tehty kaulakoru sai seurakseen hurmaavat korvakorut, joissa ihanaisten kristallivöisten helmien seurana pienet turmaliinirondellit. Kaulakorussa on upea turmaliiniriipus ja sen lähellä kauniit pinkit ametistit viistehiottuina, hopeaa ja Swarovskin kristalleja.

Suloinen Suomen talvisää!

Tänään on ihastuttava sää, kunnolla pakkasta ja aurinko paistelee; viime yönä kai olisi nähnyt revontulia, mutta en muistanut pysytellä valveilla ja tarkistaa ;-D

Koko loppuvuosi meni korunteon suhteen aikoessa ja miettiessä; mikään mitä aloittelin ei halunnut valmiiksi. Niinpä sitten annoin olla ja odottelin inspiraatiota, valoisampia päiviä, tekemisen iloa. Ja saivatpa ranteenikin sitten kunnolla levätä, ei ole nyt kipujakaan tekemistä häiritsemässä.

Ehkä se tästä jo pikkuhiljaa alkaa... en kyllä aio pakottaa mitään, katsotaan.




***

Mutta uusi korvakorumalli kiinnosti niin paljon, että tein muutaman version, omissa korvissa eka kuvan korut ovatkin killuneet joulusta asti!
Kuvaaminen tuntui taas niin hurjan hankalalta, yritin ottaa omista korvistakin kuvia, mutta ei nyt vaan onnaa. Tuo päätorso on sellainen jäykkis, että koru kääntyy hassusti ;-o

Olkoonkin, että tämä on niin helposti liimattu tai noiden pienten kristallien osalta valmispohjaan 'napsautettu', niin erilaisten kapussien yhdistelymahdollisuudet ovat rajattomat! Klassinen vaalea helmikään ei tunnu niin vanhanaikaiselta tässä uudessa mallissa. Kuvissa näkyvät isommat helmi- ja kristallikapussit ovat kooltaan 10mm ja pienemmät 6mm, Swarovskin kristallinapit 3mm.

***

Etsiskelin tuolta vuosien takaa tämän kirjoitukseni, jonka sisällöstä edelleen itseäni muistuttelen - että muutoksen kohteeni olisin minä eikä 'ne muut'.

Moni antaa uuden vuoden alkaessa lupauksia parempaa ja onnellisempaa elämää tavoitellen;
aloitan sitä, lopetan tuon, muistan sen...
liikun enemmän, laihdutan, muutun paremmaksi...

Monella on myös paljon toiveita oman onnensa ehdoksi;
voi kun voittaisin lotossa,
kunpa voisin olla sellainen tai tällainen,
kunpa se-ja-se olisi toisenlainen,
olisipa se ja tuo asia toisin, niin silloin...

Jo vuosia sitten eräs viisas elämäntaidon opettajani kehotti meitä kuuntelijoita:

"Ei onnellisuudessa ole kyse siitä, että toiveet toteutuisivat tai että muuttaisimme lähimmäistämme. Tärkein avain onnellisuuden tavoittamisessa on omassa itsessämme; ajatus kiteytyy kahteen sanaan, 'toivomuksista pyrkimyksiin'.
Toivominen on passiivinen olotila, jossa odotamme 'pelastajaa' ulkopuolelta, mutta pyrkiminen tekeekin itsestä toimijan."

Tavoitteisiinsa voi pyrkiä aivan pienillä askelilla, mutta muistapa se pyrkiminen joka päivä, joka hetki. Sellainen aktiivinen, muutoksille avoin olotila on kuitenkin ihanteeni.

Toivottelen tänne kurkistaville oikein hyvää alkanutta vuotta!

.

Silmiä häikäisee

Toki minäkin käytän koruissa bling-kristalleja, yleensä aika hillitysti. Mutta tällä kertaa tilasin kokeeksi Swarovskin uutta tulevan talven väriä, Paradise shine, varsinainen säihkyväri. Kaupan kuvasta ei saanut täyttä varmuutta, joten nyt vain sitten nämä korvakorut. Kun aurinko sopivasti osuu, niin oo-la-laa, häikäisevä pari vaikka itse sanonkin!

Korviksissa nuo ihanaiset kristallipisaraiset ovat upeissa hopeisissa koukuissa, joihin on upotettu säihkyviä kuutiollisia zirkonioita. Eipä näihin sitten välirenkaiden ohella lisäkruusauksia tarvinnut.

Muuten olenkin viettänyt aikaani sienimetsässä... Iltaisin pitää ojennella koivet rahille, kun kivikkoinen sammalikko on varpaille aika koettelevaa...

Aarteita tutkimusretkiltäni

Alusta asti korunteossani on ollut tärkeää löytää erilaisia ja juuri minun ajatuksiini eli koruihini sopivia helmiä, omanlaisiaan. Niinpä käytän paljon aikaa tutkimusretkiini nettimaailmassa - olisi upeaa voida reissata kivien lähtöpaikoissakin - enpä nyt silti tahtoisi Siperiaan lähteä, mistä seuraavan kaulakorun kivet ovat kotoisin... Mutta jo kuvien katselu on itselleni suuri nautinto, saati sitten, kun saan aarteet hyppysiini.

Tsaroiitti-helmet, voi mikä silkkinen hohto niissä onkaan.  Ensimmäisen raskauteni aikaan pidin violetteja ja iik-vaaleanpunaisiakin vaatteita ja asusteita! Toivoisin violetin sopivan minulle, mutta enää en niin kuvittele. Voi niitä onnellisia, joita violetti pukee, olen kade! Aion kyllä kokeilla, josko yksi tsaroiitti-helmi voisi silti ujuttautua johonkin omaan koruuni...

No, tässä pitkässä helminauhassa tsaroiitit saivat rinnalleen isoja harmaita makeanvedenhelmiä - kyllä, harmaita, mutta ympäristö antaa niillekin lilan sävyn, mainiota! - sekä pikkuruisia peacock-sävyn helmiä ja pari ametistisirua sekä paljon kirkasta hopeaa.

Korunteon alkuaikoina en kauheasti innostunut Swarovskin kristalleista ja jos niitä hankin välihelmiksi, ne olivat pikkuruisia, 4mm tai korkeintaan 6mm. No huh, hieman eri koko luokkaa ovat seuraavien korvisparien kristallit, 18mm (piikit) ja 13mm (kallot).

Yllä on yksi ja sama pari eri valaistuksessa, vasemmanpuoleinen on lähempänä totuutta, kristallien sävy on 'silver night'.

Ja pääkallot, en ole fani, mutta nämä nyt vaan halusivat tänne! Samaa 'silver night' -sävyä kuin edelliset.

Ja kyllä kallokin säihkyy auringossa eri lailla :-)

Tässä muuten yksi kotiutunut riipus - olin päättänyt, että en todellakaan tarvitse kokoelmiini enää yhtään kiviriipusta, mutta niin vain veikeä ketunpoika tänne ilmaantui, kutsuttuna ;-)

Lukiessa, tai...

Kirjojen: romaanien ja novellien, runojenkin, lukeminen on aina, aina, ollut rakas harrastukseni. Välillä tahti on ollut hitaampi, juuri nyt kirjat vievät taas mukanaan.
Ja lukiessa syntyy koruajatuksia enkä tiedä tulisiko koruista erilaisia ilman juuri meneillään olevaa kirjaa!

Sattuneista syistä tilasin Emmi Itärannan kirjan sekä suomenkielisenä että englanninkielisenä versiona, ne ovat tietääkseni ilmestyneetkin aivan yhtä aikaa: Memory of water ja Teemestarin kirja. Luin noita rinnakkain vaan sitten suomenkielinen vei mennessään ja englanninkielinen on kesken, mutta ei jää lukematta. Kirjan juonesta vain sen verran, että se kertoo maailmasta, jossa on loppumassa vesi... Uskomattoman kaunista kieltä, kiehtovaa.

***

Ja jokin salaperäisen tekstin alkumetreillä jo nosti mieleeni ammoin tilaamani riipuksen. Se on jonkinlaista fossiilikorallia, värjättynä vaaleanlilalla sävyllä, käy mainiosti noiden ihmeellisten lepidoliittihelmien seuraan. Pyöreissä lepidoliiteissa on kyaniittien ja serafiniittien tapaan ihmeellistä välkettä, kerrassaan jännittävä kivi kuten tuo riipuskin. Lisäsäihkettä kaulakorulle antaa pätkä Swarovskin kristallein koristeltua ketjua ja herkkyyttä puolestaan purppuraiset biwa-makeanvedenhelmet.
Hopealangalla kaikki helmet linkitin, kun olin ensin langan tummaksi patinoinut. Kiviriipuksen alareunassa on helminyörillä kiinni lamppuhelmi, lepidoliitti ja yksi säihkyvä swarovski.
(Kuvista tuli omalla näytöllä katsottuna jotenkin tunkkaisia, ei paista aurinko tänään.)

No, myöhemmin aurinkopäivänä kuvattu:

Korvakorutkin tämä kaulakoru sai parikseen, niissä biwa-helmet ja lepidoliitit sopivanvärisissä niobium-koukuissa :-)

***

Mulla on surkeesti kurkku kipeenä ja lievää lämpöä, hyvä syy siis pysytellä kotosalla ja lueskella...

***

Sielujen sympatiaa

Kiitos ihanista kukista siskolle!

***

En nyt sitten malttanut pitkään säästellä tilaamiani ihanaisia keramiikkariipuksia. Yksi vähän erilainen jäi jonnekin syksyn hämäriä odottelemaan, mutta tässä vielä kaksi hiljaisia kuunteluelämyksiä sielulle tarjoavaa kaulakorua katseltavaksi.

Ensimmäisessä keramiikkaa, helminä makeanvedenhelmiä ja salaperäistä lepidokrosiittia...

... ja tässä toisessa keramiikkaa, pari jaspista, mystinen kvartsi ja pidempi korumetalliketju. Tein kelloriipukselle pienemmän parin hopeaosasista.

Laitan vielä yhteispotretin näistä Robynin keramiikkariipuksista tekemistäni koruista. Omasta mielestäni näissä on sellainen sekoitus karuutta ja kauneutta, joka puhuttelee minun sieluani.

Mitäs tein tänään?

No ihan vaikka mitä ja jos otetaan mukaan koko kulunut viikko, niin vielä enemmän. -Äitini kyllä on opettanut, että laiska se töitään luettelee, mutta siinä oon eri mieltä, minä oon ollut ahkera!

Tässä on kurkistuskuvaa muutamasta materiaalista, joita on käsissäni kulkenut.

Makeanvedenhelmiä solminkin yllättäen Tohon Amiet-langalla. Se on helmisilkkiin verrattuna napakkaa ja lähes joustamatonta, joten ehkä se kestää isompiakin helmiä. Yllättäen se tosiaan meni makeavetisten rei'istä vaikka reiät olivat normaalikokoisia (eli pieniä). Solmiminen sujui vahvemmalla langalla yllättävän sutjakkaasti, yhden langan tekniikalla.

Ja jihuu, minäpäs punoin ketjuakin, kuparilenkkejä kului jonkin verran tuohon Jens Pind -ketjuun. Oli ihan älyttömän mukavaa istua punomassa ulkosalla, linnunlaulussa. Aurinko lämmitti niskaa ;-) ja pääsin ihmeen äkkiä tuohon ketjun rytmiin kiinni - ohjeen kyllä kertasin Yukiolta.

Myös sterling-hopeaa ja vermeil-osia (vermeil on arvokasta kullattua hopeaa) olen hypistellyt, kun olen valmistanut koruja niistä kansainvälisen vaihdon helmistä. Kolme, ei kun neljä, kaulakorua on valmiina, yksi rannekoru. Taidan olla aikaisempiin vaihtoihin verrattuna etuajassa, sillä luulen, että olen valmis (ellen nyt enempää innostu tekemään) ja kuvatkin on otettu.


***

No sitten parit muutkin valmistuneet, ensimmäisissä korvakoruissa Swarovskin etsatut sydämet pikku kristallikoristeilla, hopeaa, vapaat.

Toinen pari niitä, tiedättehän, lamppuhelmiä, siskolle.

Mukavia hetkiä jokaiselle piipahtajalle!

Kaikenlaista

Mukavia päiviä. Eilen raivasin helmityöpöytääni, joka on samalla siis ruokapöytäni, tyhjemmäksi, että sain katetuksi kahvit - äiti ja sisko olivat tulossa käymään. Onhan minulla toki muitakin pöytiä, koruilupöydäksi sopivia, mutta juuri tuo iso pöytä on mukavin ja sopivin levittäytyä tarvikkeineni :-D

No siis, raivasin, olin jopa leiponut, se on minulle harvinaisempaa, itselle ei juurikaan leivo kuin sämpylöitä silloin tällöin. Vaikka katselenkin kyllä kaikenmaailman leipomisohjelmia! Kotimaisessa paras leipomo -sarjassa olikin viimeksi tehty korvapuusteja uudella twistillä, nappasin sieltä näiden täytteeseen lemon curdin; mun pullat ei menisi läpi leipurin tusinassa, kun ovat noin erikokoisia.

Suolaisena oli quiche, jonka täyte oli paprikaa, mozzarellaa ja pestoa - ei kuvaa, loput meni jo pakkaseen.

***

Siskot ja äiti on ihania, kun kannustavat tätä hullua (no välillä tuntuu siltä!) koruharrastustani. Sisko saikin eilen lahjaksi korvikset, niistä ei nyt kyllä tullut myöskään kuvaa, mutta korviinsa hän ne heti laittoi, luultavasti siis tykkäsi.
Äiti hoksasi lipastoni päältä kultaisen korun. Se oli tehty jo vuosia, ihan tosi, vuosia sitten, mutta olin aikeissa sitä ketjuosuudelta lyhentää, kenties itselleni. Minähän pidin ennen koruharrastustani vain kultaisia koruja ja olen tehnyt joitakin kullattuja koruja pitkin matkaa.
Äiti siis mallasi korua ja toivoi myöskin siihen lyhennystä. Tässä se sitten on. Hohtavia pikku makeanvedenhelmiä ja Swarovskin golden shadow -kristalleja kullatussa (14GF eli gold filled) langassa. Helmiosuus on yhteinäisessä kultalangassa ja koko osuudeltaan vielä ylikieputeltu eli se on jäykähkö, asettuu sitten mukavasti lyhyenä lähelle kaulaa. Äiti saa tämän syntymäpäivälahjakseen, vaikka oli minulla hälle kirjakin ajateltu.

Hämmästyttävintä on, että nuo kullatut osat säihkyvät kirkkaina ilman minkäänlaista käsittelyä varastoinnin jälkeen.


Huomasin, että on jäänyt esittelemättä tämä Lintu Vihreä -kaulakoru. Noita ihanaisia lamppuhelmikukkasia ja lehtiä sekä juurikin vihreä lintunen. On kaupassa.

Mallista

Lalitanpa sunnuntain kunniaksi kuvan uusista lemppari-korviksistani.
I just want to show my newest favourite pair of earrings!

Teen erittäin harvoin koruja minkään sortin ohjeen mukaan. Tämä on poikkeus. Malli on viimesyksyisestä 'Step by step wire' -lehdestä (loka-marras). Tämä malli oli oikeastaan syy miksi lehden hankin; kuva oli ennakkomainoksessa ja ihastuin heti. Eri juttu olikin sitten löytää mieleisiä kivihelmiä.
I seldom make any pieces of jewelry by someone else's design, but I saw a picture in the magazine 'Step by step Wire' pre ad and wanted to see it closer and give a try. So I then ordered my copy of the magazine.

Vihreät krysopraasityynyt ovat mun värisiä, pienet swarovskit niiden vyönä ja nuo harmaasävytetyt vuorikidehelmet siloisine poskineen neutraloivat liikaa säihkettä, vaikka en minä nyt sitä enää kammoksu. Koukut tietenkin niobiumia.

The green shade of these chrysoprase pillows is perfect for me; I incorporated the small i.e. tiny Swarovski crystals as was shown in the project of 'Step by step wire' Oct-Nov 2013 issue. The round beads are crystal quartz with a grey cover. Hooks are of niobium, which is my favourite metal in ear hooks.

Korviin

Menipäs tovi tässä hiljaisuudessa ;-) Välillä on vedettävä henkeä, niinhän!

Melkein sormiverryttelyä ovat tämänkertaiset korvakorut, mutta valitsin oikein ihania helmiä, juhlavia tai muuten vaan kauniita. Kauppaan ovat menossa kaikki nämä. (Jatkoin kaupan synttärialea vielä Itsenäisyyspäivään asti.)

Ensimmäisenä kauniit viistehiotut vuorikidehelmet Swarovskin kristallihatuin, hopeisissa napeissa. Pienet ja suloiset.

Sitten kaksi eri sävyä Marysen lamppuhelmiä. Näissä on ihanasti värilammikoita, hopeahilettä ja 'kivinen' pohjasävy. En oikein tiedä, kumpi väri nyt itseä enemmän miellyttää, hurmaava sininen vai viehkeä violetti.
Molemmat ovat niobium-koukuissa, muut osaset hopeaa ja Swarovskin pikkukristalleja.

Violetissa parissa on toisella puolella helmeä hieman erisävyisiä väriläiskiä, mukavan eläväiset värimaailmat.

Ai niin, viimeisessäkin parissa on saman tekijän ihanuudet. Kuin lumipallot sokerikuorrutuksella? Niin hempeänsiniset ovat nämä helmet, hopeaosissa kylpevät, Swarovskin kirkkaat kristallit seuranaan.

Vielä pari kaulakorua ehtinee tällä viikolla valmiiksi, niin luulen. Luvassa ainakin kaunis labradoriitti-sydän...

Marraskuun kauneus

Tiedän, vaikeaa on joskus marraskuusta pitää. On tuulta ja räntää, sähkökatkoja myrskyn jäljiltä, liukastakin pakkasöiden jälkeen. Mutta taas vetoan hetkiin. Melkein pyllähdin metsäpolulla ja katse osui jään peittämään sammalpehkoon ojan vierustalla. Heti, heti muistin kotona olevan sammalakaatti-riipuksen!

Ja heti, heti kotiin päästyä otin sopivat helmet sen seuraksi ja yritin vangita tuon pyllähdykseni seurauksen, ihastumisen taas kerran luonnon tarjoamiin kauniisiin näkymiin.
Tuossa riipuksessa on toden totta kuin sammalta jään sisään vangittuna. (Kuvat ovat kylläkin tärähtäneitä niinkuin minäkin ;-D )

Ihanaiset palleroiset hopealankaan linkitettyinä ovat myös sammalakaattia niin kuin tuo riipuskin, valkokirjava helmi on valtamerijaspista ja pisarainen on jokin tunnistamaton kvartsi. Nauhaosuudessa on Miyukin lasihelmiä kirkkaina ja sammaleenvihreinä. Mahdollisimman huomaamaton jousilukko asettuu sivulle.

Tein eilen myös enkelikorvakoruja ja harmittelen, että en ole vuoteen löytänyt enää noita Swarovskin kirkkaita 'enkelihameita', vanhaa varastoa ei ole minulla enää montaa jäljellä. Lilan sävyisissä on hopeakoukut ja sinisissä niobium-koukut, lenkit ja korupiikit hopeaa.

 

Jai, jai

Aurinko pilkahti, muutaman hetken. Nappasin kuvia.

Ensin vielä kesken mietinnän oleva kaulakoru; mietin jätänkö sen tällaiseksi peruskoruksi ja lisään vain niskaan jousilukon vai laitanko salpalukon ja jonkinlaisen riipuksen korun eteen... Aurinko muuttaa tsekkiläisten lasihelmien luonteen ja melkein värinkin!
Muina helminä kauniita viistehiottuja valtamerijaspiksia ja hematiittiviisteisiä. Valtamerijaspis on edelleenkin yksi suosikkikiveni, mitä ihania kuvioita ja värejä!

Tähän väliin on melkein pakko lisätä kuva korukaveristani Kaislista, joka harrastaa oikeiden heppojen ohella myös keppareita :-D (Kuva on siskon puhelimellaan ottama.)
Tästä kuvasta välittyy kyllä elämänriemu, eikö vaan?

Palataan sitten koruihin.
Minussa maailma menettää varmaan jonkin tilastohirmun? mutta harrastan taulukointia ja hintavertailuja lähinnä omaksi ilokseni, myös koruilussa.
Olen aivan kuvitellut, että koruvaijeriin pujoteltu koru olisi tarvikkeiltaan edullisempi kuin metallilankaan linkitetty. Usein olen aikonut, mutta nyt vasta otin asiaksi toteuttaa aikomuksen tehdä vastaava koru kahdella tavalla.

Nämä rannekorut on nyt tehty samoista namuista makeanvedenhelmistä ja toinen on vaijerissa ja toinen sitten hopealangassa.

Vaijerikorun lukko on kalliimpi, molemmissa on samoja helmihattuja, kummassakin säätömahdollisuus pituudelle. En halunnut kuitenkaan tehdä tismalleen samoista värkeistä, niin ehkä vaijerikoruun sitten valikoitui noita hopeahelmiä pari sekä Swarovskin kristalliperhonen, jotka hiukkasen nostavat sen hintaa. Tosin vaijerikoru vaatii aina enemmän helmiä ja myös niitä välihelmiä. Hopeaan linkitetyssä puolestaan jo hopealangan lenkit muodostavat koristeelliset välit helmille.

Mutta kuulkaahan, lopputulemaksi muodostui koruille sama hinta! Tekemiseenkin meni saman verran aikaa. Että ulkonäkökysymykseksi sitten menee lopulliset mieltymykset.


Noo, piti sitten tehdä toinenkin aikomani vertailu saman tien.
Nytkin käytin makeanvedenhelmiä, mutta tällä kertaa tarkoituksena oli vertailla hopealankan ja pinnoitetun korumetallilangan vaikutusta hintaan. (Nykyisin käyttämäni korumetallilangat ovat itselleni mieleen, tykkään tummasta langasta ja olen vastaavia koruja käyttänyt nyt niin pitkään, että mahdolliset allergiat varmaankin olisivat tulleet esille.)

(Korujen helmet eivät ole aivan näin pinkkejä luonnossa vaan selvästi syvemmän punaisia.)

Keskushelmiksi valitsin keskenään samanarvoiset 'yksiköt', kirkkaaseen versioon kristallein upotetun makeanvedenhelmen swaro-helmihatuin ja tummaan koruun Swarovskin kristallikuution hopealisin. Muuten helmet ovat yksinkertaisesti lankaan linkitettyinä ja välilenkeillä yhdistettyinä. Molemmissa on hopealukot. Tässä kokeilussa eri metallien käyttö kyllä näkyi lopullisessa hinnassa selvästi.

Kaikki nämä makeanvedenhelmistä tehdyt rannekorut ovat kaupassa hiukan normaalia edullisemmin :-)
Iloa päiväänne!