Perimmäisten kysymysten äärellä

Tiedättehän, kun lapset on siinä iässä! Kun kaikesta kysytään 'miks?' Ja äidillä ei todellakaan aina ole vastauksia, ainakaan lyhyitä.
-miks pimeessä ei nää?
-miks tuulee?
-miks tytöt on erilaisia ko pojat?
-miks kissalla on viikset?
-miks mulla ei voi olla superkuulo?
Jne. jne. Loputtomiin.

Omiinkin kysymyksiin toivoisi myös vastauksia, vaikka tietää, että niitä ei saa.
-Miks menin tilaamaan massiivisia korunosia? Mitä teen niille? Haluaako joku muu ehkä ne?
-Miks menin tuhlaamaan kokeiluun kallista kullattua lankaa? Mihin koruun aion tän laittaa?
-Miks hopea ei oo halvempaa?
-Miks hopea on niin kallista?
-Miks hopean hinta vaan nousee koko ajan?
-Miks kukaan ei lahjota mulle hopeaa????? :-D Niinpä!


Tässä pari niitä kummallisia kokeiluja, joiden lopullisesta sijoittumisesta ei oo harmainta hajua!

Eiks kellekään muulle käy näin? Ja miks ei?

Tästä metallilangan punontamallista tykkään kyllä hyvin paljon, mutta näihin kokeiluihin käytin sekä liian paksua että liian ohutta lankaa, olisi saanut olla just jotain siltä väliltä. Tai edes hopeansävyistä. Phuuh, virheitäkin tuli ohuen langan kanssa. Jos hopeasta tekisi, pitäisi sattua kerralla kaikki oikein ja korumallikin mietittynä valmiiksi. Miks tää ei voi olla aina helppoa tai edes helpompaa!?

Lomahaaveita

Minä aivan kirkkain silmin taas kerron yhdestä haaveestani. Tuntuu siltä, että haaveilen kaiken aikaa, vai?
No, matkustelin takavuosina aika ahkerasti ja yksi toteutumatta jäänyt matka oli mökkiloma jossain Tanskan hiekkadyynien keskellä.

Eihän sitä tiedä, josko se vielä joskus toteutuisikin. Mutta noissa ajatuksissa kuitenkin syntyi pari pikkuista rantamajaa polymeerimassasta. Nämä ovat taas todella pikkuruisia, sellaisia 1x1 ja 1x1,5 cm. Koruihin pääsevät ehkä ensi viikolla, jos löydän retkiltäni muutaman pikku osasen. Omasta mielestäni nämä mökkeröiset näyttävät ajan ja sään harmaankirjaviksi kuluttamilta kalastajamökeiltä, rantamajoilta.