On Korukoplan kesähaasteen julkaisupäivä, aihehan oli 'koru puusta' (täällä tarkemmin).
Ei ollut kyllä alun alkaen oikein mitään ideaa meikäläisellä, katselin ja katselin laatikoistani puuosia, helmiä, puuketjua... Vaikka mitä oli tarjolla, mut ei sytyttänyt.
Ihailin ohessa myös tätä ikivanhaa näppärää puukoteloa, täysin käsintehty, jostakin 1900-luvun alkupuolelta, otaksun, isän peruja. Samoilta ajoilta on myös entisöintiä(ni) odottava tuoli kuvausalustana.
Hirmu vähän tulee telkkaa katseltua, mutta sattui näinä päivinä kohdalle sellainen elokuva kuin "Katmandu, sielun peili". Siinä nuori mies esittelee nuorikolleen omaa 'sielun peiliään', vuoristomaisemaa ja kysyy tältä: "missä on sinun sielun peilisi?" Tietenkin sitten itse ajattelin omaani. Tulin siihen tulokseen, että minun sieluni maisemaan piirtyvät ainakin metsä ja ranta, rantakivet.
Ja muistin, siskon tuoman puunkappaleen isämme syntymäpaikalta (Pohjanmaalla, merenranta). Sisko ajatteli, että se on mun korutarkoituksiin ehkä liian iso. Ei ole, olin tosin kuvitellut tekeväni siitä ehkä jonkin sortin rintakorun, mutta nyt se saikin ajatukseni syttymään kaulakoruksi. Tuo ajopuun kappale on kooltaan jotakin 9x4 cm, silti olemattoman kevyt.
Taaskin kaikki osaset vaan putkahtivat käsiini; kuparinen kehys, hamppulankaa, iso nappi on äidin vanhasta takista. Nappeja on kätköissäni monenlaisia, monia äidin ja mummon vanhoista vaatteista, olin mielissäni, kun yksi löysi paikkansa.
Metallikehyksen keskelle laitoin oman kuvani merenrannalla, joskus... Olisin mieluusti lisännyt muutamia helmiä nauhaosuuteen, mutta tämä yksinkertaistettu ajatus on kait lähempänä sieluani. Halusin silti hitusen muka-blingiä ja löysin noita vesivalu-hopeita, toinen näyttää kukalta, toinen linnulta ;-D
Hamppulangasta lisäilin lopuksi vielä 'juuria', tarkoituksella löyhänlaisia.
Tässä vielä linkki Korukoplan postaukseen, josta löydät muut haasteeseen osallistuneet koruntekijät! Mukavaa heinäkuun loppua!
