Sielun peili

No uh-huh, ei helle helpota, tukalalta tuntuisi ilman tuuletinta...

On Korukoplan kesähaasteen julkaisupäivä, aihehan oli 'koru puusta' (täällä tarkemmin).

Ei ollut kyllä alun alkaen oikein mitään ideaa meikäläisellä, katselin ja katselin laatikoistani puuosia, helmiä, puuketjua... Vaikka mitä oli tarjolla, mut ei sytyttänyt.

Ihailin ohessa myös tätä ikivanhaa näppärää puukoteloa, täysin käsintehty, jostakin 1900-luvun alkupuolelta, otaksun, isän peruja. Samoilta ajoilta on myös entisöintiä(ni) odottava tuoli kuvausalustana.

Hirmu vähän tulee telkkaa katseltua, mutta sattui näinä päivinä kohdalle sellainen elokuva kuin "Katmandu, sielun peili". Siinä nuori mies esittelee nuorikolleen omaa 'sielun peiliään', vuoristomaisemaa ja kysyy tältä: "missä on sinun sielun peilisi?" Tietenkin sitten itse ajattelin omaani. Tulin siihen tulokseen, että minun sieluni maisemaan piirtyvät ainakin metsä ja ranta, rantakivet.

Ja muistin, siskon tuoman puunkappaleen isämme syntymäpaikalta (Pohjanmaalla, merenranta). Sisko ajatteli, että se on mun korutarkoituksiin ehkä liian iso. Ei ole, olin tosin kuvitellut tekeväni siitä ehkä jonkin sortin rintakorun, mutta nyt se saikin ajatukseni syttymään kaulakoruksi. Tuo ajopuun kappale on kooltaan jotakin 9x4 cm, silti olemattoman kevyt.

Taaskin kaikki osaset vaan putkahtivat käsiini; kuparinen kehys, hamppulankaa, iso nappi on äidin vanhasta takista. Nappeja on kätköissäni monenlaisia, monia äidin ja mummon vanhoista vaatteista, olin mielissäni, kun yksi löysi paikkansa.
Metallikehyksen keskelle laitoin oman kuvani merenrannalla, joskus... Olisin mieluusti lisännyt muutamia helmiä nauhaosuuteen, mutta tämä yksinkertaistettu ajatus on kait lähempänä sieluani. Halusin silti hitusen muka-blingiä ja löysin noita vesivalu-hopeita, toinen näyttää kukalta, toinen linnulta ;-D
Hamppulangasta lisäilin lopuksi vielä 'juuria', tarkoituksella löyhänlaisia.

Tässä vielä linkki Korukoplan postaukseen, josta löydät muut haasteeseen osallistuneet koruntekijät! Mukavaa heinäkuun loppua!

Mallista

Lalitanpa sunnuntain kunniaksi kuvan uusista lemppari-korviksistani.
I just want to show my newest favourite pair of earrings!

Teen erittäin harvoin koruja minkään sortin ohjeen mukaan. Tämä on poikkeus. Malli on viimesyksyisestä 'Step by step wire' -lehdestä (loka-marras). Tämä malli oli oikeastaan syy miksi lehden hankin; kuva oli ennakkomainoksessa ja ihastuin heti. Eri juttu olikin sitten löytää mieleisiä kivihelmiä.
I seldom make any pieces of jewelry by someone else's design, but I saw a picture in the magazine 'Step by step Wire' pre ad and wanted to see it closer and give a try. So I then ordered my copy of the magazine.

Vihreät krysopraasityynyt ovat mun värisiä, pienet swarovskit niiden vyönä ja nuo harmaasävytetyt vuorikidehelmet siloisine poskineen neutraloivat liikaa säihkettä, vaikka en minä nyt sitä enää kammoksu. Koukut tietenkin niobiumia.

The green shade of these chrysoprase pillows is perfect for me; I incorporated the small i.e. tiny Swarovski crystals as was shown in the project of 'Step by step wire' Oct-Nov 2013 issue. The round beads are crystal quartz with a grey cover. Hooks are of niobium, which is my favourite metal in ear hooks.

Tuunaillen

Nonni. Joskus vaan käy näin. Vaikka tykkääkin jostakin korusta, niin vähän ajan kuluttua, koekäytön jälkeen, hoksaa ja myöntää, että toisenlainen toteutus toimii paremmin. Näin kävi tälle omalle korulleni.

Siis tuolle. Olin kylläkin hyvin tyytyväinen alkuperäiseen, mutta kaulalla se yksinkertaisesti oli liian kevyt.

Onneksi tuli norjalaiselta Liseltä keramiikkaa, painavaa. Ja tämä rouhea ihanainen sydän sopi tähän oksan alle niin kooltaan kuin värimaailmaltaankin. Siinä on turkooseja lasitettuja pisteitä ja massassa myös hiukkasen tuota samaa harmaanvihertävää kuin lintusessa. Täy-del-li-nen rouheus tähän paikkaan.
Mun Oma.

***

Olin ajatellut kunnon kulttuuripläjäystä tähän päivään, mutta tuunataanpas sitäkin ajatusta...

Kävin männä viikonloppuna ihastumassa uudenlaiseen sirkukseen. Jo kesällä oli tarkoitus käydä, mutta nyt vasta toteutui ja olin aivan myyty tällaisen upean taituruuden ja kehonhallinnan edessä! Laitan linkkeinä ryhmän nettisivun ja facebook-sivun.

 

Samalla kehotan jyväskyläläisiä käyttämään viime hetken mahdollisuuden tämän produktion näkemiseen. Vain kaksi esitystä jäljellä, tämäniltainen täyteen buukattu, mutta sunnuntaille vielä paikkoja, kohtuuhintainenkin! Ei aivan lapsukaisille.

Oma ajatukseni esityksen jälkeen oli, että tämä täytyisi nähdä uudelleenkin, että saisi kaiken irti, jäi paljon ajatuksia kytemään, uniin asti. Vaikuttavaa ja kiehtovaa.

-Samaa en voi sanoa eilisestä kaupunginteatterin ohjelmistoesittelystä... Jäi tosi valju, valmistelemattoman esityksen tuntu, pettymys, vaikka sainkin Shrekin tulevaan esitykseen liput puoleen hintaan.

Aurinko saa leikkimään

Aamuna tänä kylmä tuntui nenännipukassa... mutta aurinko tällä hetkellä lämmittää suloisesti, se tekee ihmisen leikkisäksi.


Minä leikin korumateriaaleilla. Itse kaipaan jatkuvasti kevyitä koruja ja silti haluan korun myös näkyvän.
Valitsin kevyitä tarpeita. Ensiksi letitin sarisilkkejä.

Sitten etsin kevyttä puuta... ja kaikenlaista muuta sopivaa.

Kivihelmiä koruun tarvitaan, että painoa olisi sen verran, jotta koru pysyy matkassa. Nyt tuollainen ihana tekstiili-helmi pääsi koruun myös.

Korua voi kieritellä kaulalla kunnes löytää optimaalisen paikan, sillä hetkellä tulee hymy huulille.

Tiedän, tästä pitäisi saada kaulalla kuva, että yhtään hiffais millainen se todella on.
**

Lahjontaa

Vietin äskettäin syntymäpäivää. Sain ihania kukkia monta kimppua! Kiitos vieläkin myös niistä!
Monen koruntekijän lailla lahjon itseäni helmiostoksilla ja joskus jopa teen korujakin itselle :-D

Näissä korvakoruissa on kaksi kaunista lahjahelmeä. Sininen ei läheskään aina minulle sovi, mutta näiden helmien kohdalla ihastuin totaalisesti!
Torvikukan on tehnyt taituri Sara ja perinteisemmän mallin sain Luxemburgista lahjaksi ostohelmien kylkiäisenä, nam! Ja kiitos-kiitos molemmille, nii-iin paljon tykkään näistä!
Käytin pronssinsävyisiä vintaj-osia ja koukuiksi valikoitui sinisävyistä niobiumia. Laitoin heti korviini nämä eripariset keikkumaan, sopivat mun mielenliikkeisiin ja lyhyeen tukkaan tosi hyvin.
No sen verran otin pois, että mittasin, näähän on reilunpituiset eli lähes viisi senttiä koukkuineen!

Past life and Future

Ehkä olen joskus ollut tai ehkä tulen olemaan, lintu, pöllö, tornipöllö... Ujo sellainen ;-D
'Ujo' on taiteilijan, Akvamarinin, antama nimi tämänkertaisen kaulakorun riipukselle, jonka pyysin muovailemaan oitis korvakoru-osaset saatuani. Akvamarin väittää, että tilaan mahdottomia, mutta höps, hänhän muotoilee ilmeisesti aivan mitä vain!

I might have been an owl in some past life, or perhaps I will be in a future one. I love owls and an artistic fellow-blogger makes them to me. For this necklace I only needed two white turqoise beads and silk ribbon to add to her owl-pendant and egg-beads, made of polymer clay.
Ain't he just cute, looking from behind his wing?

Tähän kaulakoruun lisäsin Akvamarinin helmien seuraan vain jo tarkasti etukäteen valitsemani kaksi valkeakirjavaa turkoosihelmeä ja silkkinauhan, sattuipas sopiva sävy.

Viime aikoina on syntynyt niin monta korua itselle, että seuraavien täytyykin sitten olla jo muille! Työpöydällä on mm. farkkusinistä.


**

Tapion Tytär

Odotin aika kiihkeästi, mitä Helmitarhan Jana taikoo toiveistani:
Lähetin hänelle BeadSoupParty'in yhteydessä valtamerijaspiskapussin, josta toivoin taiteilijan tekevän minulle goddess-riipuksen samaan tyyliin kuin vaikkapa nämä.

Tässä linkki Janan kuvaan, josta näette nuo ihanat inspiraatio-maisemat, joita hän käytti suunnitellessaan minun Metsän jumalatarta. Aiemmin hän on tehnyt jumalattaristaan rintakoruja, mutta minä halusin riipuksen, mikä ei teknisesti ollut aivan helppo toteuttaa. Päädyimme yhdessä tuollaiseen unelmoivaan lepoasentoon ;-D

Olin puhunut suomalaisista metsistä, syksystä, metsäpurosta, rauhasta ja kiireettömyydestä... Sain viime perjantaina ihastuttavan riipuksen, jossa oli kaikki pyydetty, myös se Metsän mystinen tunnelma, joka vanhoista metsistä löytyy!


Oma suunnitelmani muuttui tehdessä. Olin kuvitellut käyttäväni koruuni patinoitua hopeaa, mutta Vintaj-lanka käy sävyltään todella kauniisti kehystetyn riipuskiven värimaailmaan. Siitä pyörittelin myös lehtikiekuroita, koska en halunnut lasilehdillä lisäpainoa koruun.


Metsän puita ja muuta kasvillisuutta on ihanan kirjavissa, reilunkokoisissa valtamerijaspiksissa. Metsäpurooni kuuluu tietenkin kauniit akvamariinit, puroa kuvaa myös itse värjäämäni habotai-silkki.

Itselle tehty koru sai nimen Tapion Tytär, sellainen tunnehan metsässä vaellellessa parhaimmillaan syntyy.

I got my forest goddess from my very appriciated bead soup partner Jana on friday.
I had sent her the ocean jasper for the body and she had captured everything I asked in this lovely goddess pendant: the finnish woods, autumn, forest brook, peace and quiet of the landscape. I love her! Yes, my goddess, but Jana as well ;-D

I made the necklace of ocean jasper rondelles, aquamarine beads, Vintaj wire and habotai silk, which I dyed myself. This necklace came out so, so mine!

And. look! There is a little owl on my necklace, too :-)

Pakko oli lisätä vielä tämäkin kuva, siinä on pikkuinen pöllö, valtamerijaspista hänkin ;-)

Luonto lähellä

Kuulkaa! Ei mennyt tänään kuin minuutti postin tulosta, kun minulla oli uudet korvakorut korvissa :-) Ja minuuttiin sisältyi korupiikkien juottaminen ja puhdistus ja hankaus. Oli nimittäin niin mieluisat helmet!

Today, when the postman gave me THE letter, it took only one minute to get these lovelies on my ears ;-D
The beads are made by a very talented polymer clay artist, Lea, you'll find her blog -here-.
I did not want to add anything with these 'tyto alba' -beads, they're just perfect, made by order, just for me!

Akvamarinkorun Lea on tehnyt jälleen uskomatonta työtä, en lakkaa ihastelemasta herkkien sormien aikaansaannoksia! Mitä sanotte alemmassa kuvassa pöllön katseesta? Hieno, eikö! En todellakaan kuvitellutkaan lisääväni näihin juuri minulle tehtyihin helmiin muuta kuin korviskoukut.
Oon niin ihastuksissani, ettei ole edes sanoja.

Helmien kaikkinainen muotoilu, myös 'nurja' puoli on todella huoliteltua työtä!

Toukokuu on lopuillaan

Ja miten hieno toukokuu! Lyhyt kevät muuttui helleviikolla kesäksi ja tuntuu, että kaikki kukat ovat jo kukassa, mitä jää enää kesäkuulle?

**
Yksi hetki, mitä joka kevät odottelen ja mikä nytkin toteutui aivan toukokuun alkupäivinä, on hetki, jolloin näen tietyssä lammenpoukamassa joutsenet. Joskus niitä on montakin, mutta usein juuri kaksi, pariskunta, niin haluan ajatella.

Sanoin on vaikea kuvata tuota hämyisää hetkeä joutsenlammella, juhlavan ja herkistävän näkymän herättämiä tunteita, iloa ja onnea.

Eihän minulla kameraa ole noina hetkinä mukana, joten yritin sitten vangita näkymää koruun, sormukseen.

Joutsenlampi

Alla olevassa 'kirkkaassa' kuvassa sormus on vielä keskeneräinen, näkyy amatöörin virheet ja kivikin on vain kokeeksi paikallaan. Kivi on ihana vaaleansininen pitsiakaatti. Tämän jälkeen vielä pyörittelyä, tarkastelua, hiontaa, viilausta, kiillotusta.


Ja tältä sormus näyttää nyt sormessa. Ei lainkaan täydellinen eikä kauhean käytännöllinen noiden hentojen kuvioiden vuoksi, mutta ah, miten rakas tästä tuli taas! Ja ehkä seuraavasta sormuksesta tulee onnistuneempi, ehkä :-)
On muuten aika vaivalloista ottaa tärähtämätön tai jokseenkin tarkka kuva yhdellä kädellä, kun kuvattavaa kättäkin joutuu vääntämään outoon asentoon kuvakulman löytämiseksi.

Jotain mitä koskaan ei tullutkaan

Tässä tulee taas koru, jota jotkut inhoavat ensi näkemältä, patinaa ja kummallisen värinen...
Mutta itsellenihän sen teinkin, aivan oman maun mukkaan. Tosin siitä p-i-t-i tulla rannekoru ja innoissani ryhdyin sitä reiättömästä kivestä suunnittelemaan.

Kaikki alkoi tietenkin taas kivestä, jonka näin netin syövereissä, tuon haluan. Tullessaan tuo vaikutti hiukan valjulta ja nostin sitä lähemmäs silmiä ja kääntelin valossa. Haa! Kukkiva kanervikko kallionpainanteessa ja keskellä hohtava kissansilmäefekti kuin salattu maahisten aarre :-D

Sommittelin kiveä kämmenselälle ja juuri siihen sen halusin, supisemaan salaisuuksiaan.
Aika pian sain mietityksi kehystystavan, joka olisi selkeä ja jopa minun toteutettavissa. Tapahtui.
Mutta, sitten se pettymys. En ollut laskenut mitoituksessani mukaan noita sentin lisiä molemmin puolin kiveä, noita 10-millisiä renkaita siis. Pelkkä kivi on kooltaan 4 x 5,5 cm, joten kehyksineen tuli aivan liian leveä. Koska tämä juottaminen oli paksun langan vuoksi aika pitkällinen homma, en halunnut purkaakaan.


Riipusratkaisu onkin ainakin nauhan osalta väliaikainen. Teen tähän jossakin vaiheessa oikein oman mielen mukaisen, murjotun ketjun. Joskus, terapiatyönä.
Annoin korulle nimen 'Runoni kaipauksesta'. Hmm...

Ja lisäsin vielä auringossa otetun kuvan, vaikkei sekään kimmellä oikealla tavalla...

***
Sinä olet kauan jo minua kaivannut... Kyllä voi yksi laulu herättää niiiin paljon tunteita ja ajatuksia, syvälle piiloutuneita.
Sarille kiitos musavinkistä!

Samalla teemalla, perhosia ja korviksia

Kun maaliskuussa esittelin ensimmäiset perhoseni, niistä tuli kiinnostuneita kyselyjä, mutta meni tosiaan tälle viikolle ennen kuin ehdin tehdä uusia. Osa niistä tuli jo edellisessä postauksessa (vaihdoin hieman parempia kuvia) ja tässä sitten yksi Yöhiipijäksi ristityssä korussa. On senniminen perhonenkin olemassa, mutta nimi kertoo kyllä tekijän taipumuksista...

Arkikorua toivottiin ja patinasta tykättiin, niin hopeaosat onkin patinoitu tummiksi ja valitsin koruun huomaamattomat mustan organza-nauhan sekä ohuen nahkanauhan.

Perhosen vierellä on kaunis savukvartsirondelli ja Swarovskin turmaliininvihreä kristalli. Upea kivi nauhassa on valtamerijaspis, jossa on kertakaikkisen hienot valkoiset ja vihreät kuviot, pitkään odotti paikkaansa hän.


Jälleen 'tarvitsin' uudet korvakorut ja melkein itsestään niihin valikoitui hopeasavikokeilut pikkuruusuineen ja viimeinen pari larimar-helmiä. Sekä hopeiset että kiviset helmet ovat 10x8mm, ei siis isot eikä pienet vaan just sopevat. Johonkinhan noita hopeasaviteelmiä täytyy yrittää käyttää... omiin koruihin oivia.


Tein vielä pikkukorvikset Swarovskin kristalleista, näissä on samanlainen tunnelma kuin pari yötä sitten täysikuun loistaessa tummalla taivaalla. Nämä menevät kaupan puolelle.

Vappukukkia, eiku, perhosia...

Tein muutaman filigraaniperhosen riipuksia varten ja kokeilin sitten aivan pikkuruisia. Nämä puolitoistasenttiset ovat jo aika pienet, mutta jotenkin jäi ajatuksiin kokeilla vieläkin minimpiä. Korukivinä on keltaiset multiakvamariinit.

Kyllä taas on kuvani niin harmaat, toivottavasti ehdin huomenna valoisan aikaan kuvata uudelleen.

Kaikille blogissa piipahtajille oikein reipashenkistä ja iloista Vappua!



***

x

**
(Vappuna osa perhosten kuvista vaihdettu.)

Aika vaikeaa

Aika monta yritystä ja erehdystä tulee näiden hoppeiden kaa tehtyä!

Eikä lopputulos juuri koskaan ole sitä mitä alunperin aikoi, läheskään aina ei edes käyttökelpoinen.

Suhtautukaa siis ymmärryksellä ja huvittuneesti hymyillen tähän sormukseen, johon halusin tuollaisen pikku tulivuoren, siitä nimi Katla.

Tätä on muotoiltu osittain hopeasavesta, rengas sterling-hopeaa ja sitten vasaroitu, juotettu, hapotettu, kiillotettu, patinoitu, kiillotettu... Kyllähän te tiedätte, että niiden työvaiheiden aikana sormuksesta tulee rakas, vaikka se muiden silmiin ei sitten näyttäisikään yhtään miltään. Laitoin omaan sormeen ja joltain kantilta näyttää kyllä ruusulta ja sitten taas Katlalta :-)