Tämänkertaisen korun kuvaaminen oli niin vaikeaa, kun en muistanut sitä päivänvalolla... Turha silti selitellä.
*
Kaulakorun tehtyäni olin hiljaisen onnellinen, siitä tuli hetimmiten lempikoruni :-)
-Kiinnityshelmien laittaminen onnistui sataprosenttisesti, korupiikkin tehty riipus oli heti sitä mitä hain, en miettinyt muutakaan sommittelua sen kummemmin; helmimatolle keräytyivät juuri nämä materiaalit:
Metalliosat kullattua kuparia, pieniä kullansävyisiä mv-helmiä ja pieniä mustakirjavia onyx-helmiä, himmeäkullattuja miyuki-delicoita ja kullattu peruslukko.
*
*
Pieni, siro ja salaperäinen kuin Pocahontas ;-D
Ei se mitään, jos muiden mielikuva intiaani-tytöstä on erilainen; tämä kelpaa minulle.
*
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Jestas sentään kun sinulla on kiivas tahti päällä,aivan tässä hengästyy :D
ReplyDeleteJuuri tuommoisen korun voisi kuvitella intiaani-tytön kaulaan :)
Hienosti valitut materiaalit, kaunista jälkeä jälleen kerran. Ei mikään ihme että korusta tuli heti lemppari.
Kiitos teillen.
ReplyDeleteTiina, vielä kerran julkisesti myönnän:
Sairaus tämä on; aina olen kaiken tehnyt juuri näin, joko suuresti innostuen tai sitten en lainkaan... Tulee niitä hiljaisiakin hetkiä.
Tää on ihana, ihanan rauhottava.
ReplyDeleteKati
onnittelut onnistuneesta sommittelusta!
ReplyDeleteKiitos ;-)
ReplyDeleteHieno, todallakin jotain muuta kuin keskinkertainen. :-)
ReplyDelete