Ei ikinä!

En ikinä-koskaan aikonut edes kokeilla patinointia hopeakoruihin. En niin, vaan tulipa ensin hankituksi kananmunia, joita ei allergisen ostoslistallani yleensä näy ja, eikun pari hopeaketjun palasta muovipussiin patinoitumaan.
Ainoa asia, mihin tässä kokeilussani petyin, oli se, etten laittanut kaikkia mahdollisia hopeisia lenkkejä ja lankoja samaan pussiin - olisi säästynyt moninkertaiselta munien keittelyltä! Sillä niin kivannäköisiä nuo patinoidut palat ovat, että eiköhän tule munahyllylle asiaa myöhemminkin...
*
Tämä korusetti on samalla vastaus ikiomaan haasteeseen - olen niin innostunut rannekorujen sekä ketjujen tekoon tällä hetkellä, että olin antanut itselleni ukaasin; edes yksi kaulakoru on synnyttävä ennen kuin saan tehdä mitään muuta!!
*

*
Siispä Patina Blues: Balin hopeaa, nuo vaivalla patinoidut hopeaketjun pätkät, upeita isoja, tumman sinimustia makeanvedenhelmiä HelmiQ:sta, kyaniittipalkkeja, muutama Swarovskin kristalli sekä sileitä lasihelmiä ja muutama musta siemenhelmikin tuolta löytyy.
Kaulakoru on kivan pituinen, 56 cm ja riipusosa viitisen senttiä.
Ja kun kaulakoru oli valmis, sain tehdä rannekorunkin loppuun ;-)
*
Kyaniitit herättivät kaupan kuvassa aivan erilaisia mielikuvia kuin luonnossa. Tähän Montanan ja savunsinisten seuraan ne kyllä käyvät ja luultavasti huomattavasti paremmin myös patinoidun hopean kuin kirkkaan hopean kaveriksi.
*
Korjaus; Puhun kyaniitista, mutta itse asiassahan koruissa on ioliittia eli suomeksi kordieriittia - anteeksi, anteeksi sekaannus ;-)