Lisää ja lisää, rannekoruja siis!

Rannekoruja, rannekoruja - niitähän minulta eniten toivotaan ja niin ihana niitä on tehdä!

Vallaton-rannekoru oli aika hauska veitikka ja se saa varmaan näitä 'pikkusisaria' muissakin väreissä, mutta ensimmäisenä toivottiin väriskaalaa musta-harmaa-kirkas. Makeanvedenhelmiähän minä siihen etsin ja tilasin ja mallasin mut mut... ei näyttänyt hyvältä.
Kuin salaa asettautui tuo turmaliinikvartsien joukko riviin toitottamaan: 'hei, me ollaan kirkkaita, ja harmaita, ja mustia!' No niinpä ja kaiken lisäksi kauniita. Pienet kuukivirondellit olivat ilmoittautuneet jo 'aikojen alussa' :-D
Sitten alkoi se alkuperäinen ketjukin olla eriparia helmien kanssa ja päädyin tähän taottulenkkiseen herkkään ketjuun, jota löytyi Ullalta.

Tässä siis Pikkuvallaton, se ei ole ollenkaan niin kuriton kuin isosisko vaan siis pienesti vallaton, herttaisella tavalla.


**
Sitten jatkuu myös kevätkukkien sarjani. Pelkään, että joudutte näitä kukkasia näkemään vielä muitakin, päässä surisee siihen malliin...

Suloiset kaunokaiset olivat ne melkein ensimmäiset perennat, mitä kauan sitten omaan pihaani istuttelin, sinisten kaihonkukkien vierelle.

Ja noita punaisia mykeröisiä ajatellessa syntyi tämän rannekorun kukkanen. Kevyesti taotun hopealangan keskellä on iso Swarovskin fuksian sävyinen kristalli.

Rannekorun lukko on tuossa kukan vierellä.

Bellis