Piti taas kokeilla oikein hankalaa juottamista, sellaista, jossa henkeä pidätellen kuumentaa ohutta lankakieputusta odottaen kumpi sulaa ensin, sekö vai juotoslanka! Tällä kertaa juottaminen meni omasta mielestä nappiin, pienestä 'kehrääjästä' rakentui juuri, mitä ajattelinkin :-)
Yöperhonen päätyi tuollaiseen riipukseen, mutta organzanauhasta en ole lainkaan varma, onko se lopullinen - ehkä siirrän riipuksen johonkin jämäkämpään nauhaan tai ketjuun, katsotaan. Riipuksen helminä pinkki turmaliini ja 'narsississa' vihreä ametisti sekä Swarovskin kristalli. Perhonen on kooltaan n.2cm.
**
Sitten ylpeä täti tahtoo esitellä pienen siskontytön, eskarilaisen, ensimmäiset koruvaijeriin tehdyt rannekorut!
Pienempi on itsellensä ja isompi veikan tyttöystävälle. Valitettavasti kuvasta (pikkusisareni ottama) ei näy kaikki hienot värit, mutta kaunis ja taitava sommittelu kyllä; siellä on kuulkaas oikeaoppisesti vaijerinsuojat ja kaikki kohdillaan :-) Hienoa, Kaisli!
Sanotaan vielä, että tuossa pienemmässä korussa on keltaisten helmiäiskolikkojen seurana ihania turkoosi-liloja lasihelmiä, joten ennakkoluulotonta värienkäyttöä neitokaisella.
Tietyn ikäisillä muksuilla on ennakkoluulotonta värien käyttöä, joka joillakin ihmisellä rapisee murrosiässä pois ja vastaavasti toisilla säilyy. Upea ja erilainen yhdistelmä.
ReplyDeleteKorento on kaunis ja kevyt kuten esikuvansakain :)
Herkkä ja kaunis perhonen!
ReplyDeleteMia
Kehrääjä on aivan ihana!!!
ReplyDeleteKehrääjä on aivan ihana ja eskarilainen tulee ihan tätiinsä, hienot korut!
ReplyDeleteT. Kipa
Oi kun on suloinen ja hempeä kehrääjä.
ReplyDeleteKiitos, kultaset :-)
ReplyDeleteOOOooh mikä hurmaava kehrääjä!
ReplyDelete