3.5.10

"Meit on kolme neitosta..."

Kaikenlaisia hupsutuksia sitä lapsena tehtiin :-) Lauluääntä ei minulla ollut, eikä ole, nimeksikään, mutta niin vaan siskojen kanssa harjoiteltiin ja nauhoitettiin satuja ja lauluja aikamme kuluksi ja esitettiin sitten vanhemmille ja isovanhemmille. Yksi esityksistä oli "Meit on kolme neitosta... jne." Taidan muistaa enimmät sanat vieläkin.

Siskot ovat totta kai minulle tärkeät, vaikka sitä liian harvoin heille kerron. Kumpikin on tukenut tätä koruharrastustanikin aivan upeasti. Kun näin, ainakin yli vuosi sitten, tämän kuvan kameen '3 naista', tilasin niitä meille jokaiselle korua varten, mutta sininen ei oikein napannutkaan mihinkään helmiin kaveriksi.
Vaan haa! Hopeasavesta sain tuon mehiläisvahan avulla söpöset hopealätkät kolmeen rannekoruun. Helminä hauskat säröakaatit, jokaiselle hiukan eri sävyjä, lisäpiristeenä omanväriset makeanvedenhelmet, minulla tuollainen kurttuinen vihreä keishi, kun olen vanhin ;-D
Katsokaas, miten aurinko saa nämä akaatit hehkumaan!
**
Sitten siihen arvauskuvaan. Ei ollut juustoa eikä saippuaa, saati piparitaikinaa.
Mehiläisvahaahan se todella on, tuo minun möhkäle painaa yli puoli kiloa! Itse olen käyttänyt sitä kynttilöihin, saippuaan, helmilangan vahaukseen (en edes muistanut ennen kuin Muikku muistutti) ja pääsiäismunien koristeluun. Kaikki nuo toisetkin käyttökohteet ovat toki mahdollisia, minulla vaan ei edes ole sahaa ;-) ja huulirasvaakaan en vielä ole itse tehnyt.
Niin ja se viimeisin oma käyttö oli tuohon korumuottiin ja siskoille vaan tiedoksi, että aikamoisen vaivan näin näihin läpysköihin, vaha on sulana kuumaa!

Annoin kaikille arvaajille numerot ja netin arvontakone antoi nelosen, joka on

*
*
*
*
*
Vikki!
Jos siis haluat perhosen, niin laitahan meiliä ;-)

10 comments:

  1. Ihania neitosia. :) Ja kauniita koruja!

    Onko sulla käytössä uuni, vai poltatko käsin hopeasavijuttusi? Taisin oppia kurssilla niin hyvälle, että kaipaisin uunia, mutten raaski ostaa.

    Sullahan on mehiläisvahaa. Mä kaavin työpaikan vanhentuneista purkeista pellettejä kasaan ja munkin pikkupikku pussi on kestänyt öööööö. 4,5 vuotta jo!

    ReplyDelete
  2. Katri, ei oo uunia ei, teen niin pieniä osasia, että pärjäilen pikkutoholla.
    -Mehiläisvahan oon tosiaan hankkinut kynttilöitä varten; ehkä taas syssymmällä teenkin niitä... Siellä se on pussien kätköissä steariinin ym. kanssa.

    ReplyDelete
  3. KIITOS, haluan niin mielelläni sen perhosen :) Luulin että kuulun ihmisiin jotka eivät koskaan voita mitään, nyt voin ottaa itseni siitä listalta pois. Olen iloinen :D
    Olet onnellinen koska siulla on siskoja, sanoo siskoton.
    Kaunis idea ja erittäin kauniita helmiä.

    ReplyDelete
  4. Kyllä niin pal kekseliäs on hän. hienot riipukset ja totta toki kauniit korut teit niiden ympärille.

    ReplyDelete
  5. Hienon hienot korut! Kaunis tarina - siskot on tärkeitä <3 Ja onneksi olkoon, Vikki!

    ReplyDelete
  6. Tosi hyvin onnistunut projekti! Itselläni kun on myös kaksi siskoa niin nuo kolmen naisen kameet on pistäneet silmään, mutta juurikin värin vuoksi on jäänyt ostamatta. Sininen ei ole meidän kenenkään väri. :) Laattana on aivan ihana!

    ReplyDelete
  7. Mainio idea! Kyllä siskot on varmasti otettuja noista herkullisista koruista.

    Ihania perhosiakin olet ehtinyt tehdä! Herkkiä kaunottaria ovat he.

    ReplyDelete
  8. Ihanat "jengikorut", mitä vanhemmaksi tulee, sitä tärkeämmiksi käyvät siskot, se yhteinen historia, tuoksumuistot...ja se raadollinen rehellisyys :)

    ReplyDelete
  9. Anonymous5/5/10 00:23

    Kaikki taas niin ihania, siskokorut on niin söpöset. Tarviskohan munkin keksiä omille kolmelle siskolle korut? Pari veljeäkin, mutta ne ei koruja käytä, äijät:)

    T.Kipa

    ReplyDelete
  10. "Minä olen Madilda..." Kiitos, rakas sisko, uusi rannekoru neitosineen on roikkunut ranteessa koko viikon! Sopii ihanasti uusiin turkoosiin kevätkenkiini :)

    ReplyDelete