Kuuntelen Emma Salokoskea.
Kääntelen kädessäni kiveä.
Näen vedenalaisia maisemia.
Ahvenruohoja, pohjakiviä, kalojakin.
Kiven silittely silmät kiinni, musiikin edelleen soidessa, tuo mieleen kauniita kesämuistoja, aallon liplatuksen, hellän puhalluksen auringon kuumentamalle iholle...
Yritän löytää uusia tapoja tuoda esille riipuskivien yksilöllisyys ja karheakin kauneus. Haluaisin korostaa kiven itselleni kertomaa tarinaa.
Tänään punoin riipuksen lähistölle 'kalaverkkoa'.
Korua voi käyttää aivan lyhyenä tai alemmas rinnalle laskeutuvana, nauha vain solmitaan halutusti; vihreä silkkinauha sopi koruun yllättävästi paremmin kuin siniset, johtuu tietenkin kivien sävyistä.
Ostin kiven valtamerijaspiksena, mutta toinen puoli näyttää käsittämättömästi labradoriitilta!
25.5.11
Veden alla
Tunnisteet:
kaulakorut,
kauppa,
riipus,
silkkinauha,
valtamerijaspis,
vintaj-lanka,
voimakoru
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
MAGS!!!!!!! Voi hyvä tavaton, että on ihana. Minä olen niin kade kun en keksi mitään noin hienoa ideaa. Tuo verkko on mielettömän ihana ja nauha myös. Toki tuo kivikin on upea, sehän nyt on jo selvää.
ReplyDeleteVoi voivoi VOI!!! <3 Niin kaunista JA kekseliästä! ;9
ReplyDeleteOi, tässä on ihana maisema ja hauska tuo verkko ja levänvihreä, kaunis nauha. ♥
ReplyDeleteTosi hieno idea ja mahtava koru!
ReplyDeleteIhana kivi :)!!!
ReplyDeleteToi kalaverkko on mainio!
Oh my heavens this is just amazing! GORGEOUS! I love the stone and the wonderful wire work!
ReplyDeleteKiitos, kamuset :-D
ReplyDeleteThanks so much, K ;-)
Aivan upea koru! Ja ihana kivi.
ReplyDeleteIhailen rohkeuttasi tehdä ihan uudenlaisia koruja! Juuri tätä kutsutaan luovuudeksi.
ReplyDeleteOlen ylpeä sinusta!
Kiitos, Sole!
ReplyDeleteKiitos, Marissa, oletpas ihana :-)
Upea riipuskivi ja hauska lankakokeilu :) <3
ReplyDelete