Kuunnellen

Joskus haluaa laittaa television äänet pois päältä ja vain katsella liikkuvaa kuvaa. Silloin voi antaa väreille ja muodoille haluamansa ominaisuuden, ilman että joku on päättänyt puolestasi, miltä jokin kuulostaa, missä kohdin sinun pitää reagoidan esimerkiksi nauraen. Voi siis kuunnella silmillään ja sydämellään.


Tätä korua tehdessä mietiskelin kuvien, värien, kuuntelemista.
Musta ei ole aivan mustaa, valkoinen ei olekaan lainkaan valkoista; kumpi väri rajoittaa toisen sisälleen vai onko se sittenkin hopea, mikä rajaa värit eroon toisistaan tai toimii yhdistävänä tekijänä?

Korussa on jälleen ihastuttavia käsintehtyjä lamppuhelmiä, pieniä taideteoksia, luonnonvaalealla pohjalla mustaharmaaruskea-raitoja ja hopeisia pilkkuja. Pienet raidalliset ja viistehiotut kivihelmet ovat sardonyksia ja isot mustat pallerot akaattia, välihelminä japanilaisia hopealla päällystettyjä pisaroita. Noita pisaroita olen käyttänyt ensimmäisen kerran jo yli viisi vuotta sitten ja vanhoissa koruissani ne edelleen ovat hopeanhohtoisia ja kauniita. Niskaan, lukon vierelle, laitoin söpösen hopeisen sydämen.