26.3.13

Kohta ehkä

Tiukasti etenee kevät, odotan jo kovasti, milloin pääsen pyörällä liikkeelle!

Auringosta ja valosta huolimatta mua kiehtoo juuri nyt tummat kivet, esimerkiksi mietiskelen näitä sinisiä tiikerinsilmiä! Kuvassa on kyllä myös mietinnän kohteena olevat siivet ja höyhenet ja sen sellaiset, tuossa luuta ja puuta, tai, kaiverrettua luuta ja kivettynyttä puuta.

 

Viime viikkoina on tullutkin paljon enemmän mietityksi kuin tehdyksi. Olen oikein tietoisestikin yrittänyt antaa itselleni vapaata kun ranteita välillä vihloo. Vaan ajatus viipyy jatkuvasti kivissä ja sitten koruja syntyy unissa :-)


Tämänkertainen sudenpää-korukin sai alkunsa unesta, tosin sitä oli toivottu muistokoruksi koiransa menettäneelle, mutta  sysäys naiselliseen koruun tuli unessa. Koirankuonolainen siis tässä, valkoista akaattia ja kuten sanoin, halusin tietoisesti viedä korua naisellisempaan suuntaan kuin aiemmat voimakorut.

Vahvat kivet kuitenkin valitsin surua ja kaipausta lievittämään, voimaa uhkuva onyks ja lempeämpää energiaa hehkuvat lumijade sekä kirkas vuorikide, sydänlukko hopeaa. Vesielementtiä kuvastaa siniset kristallirondellit.






10 comments:

  1. Hyvä on joskus mietiskellä, antaa itselleen ja ajatuksilleen aikaa...

    Kauniita sudenpääkoruja on syntynyt <3

    ReplyDelete
  2. Voi kun kaunis sudenpää. Oletko koskaan tehnyt kissanpääkorua? Mie tahtoisin semmoisen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi, Sirpa, nuo sudenpäät tulee mulle valmiiksi kaiverrettuina, en itse osaisi! Näin kyllä äskettäin aivan suloisen kissan... katsotaan, löytäisikö se meille tiensä...

      Delete
  3. Voi miten puhutteleva ja kaunis koru! Multa on myös mennyt koira,kissa,kani,marsu ja hamsteri sekä parvitolkulla kaloja. Kissan menetys koski eniten,koska kissa oli vasta nuori,mutta sai lopetustuomion oltuaan luonnevikainen...
    Mutta hyvää viikonjatkoa ja näehän kauniita unia:)

    ReplyDelete
  4. Liikuttavan ihana susikaunotar, tai siis tässä tapauksessa koira... Tulipa tästä mieleeni kymmenisen vuotta sitten kuollut koiramme, valkoinen samojedin pystykorva, jonka vielä löysin kotiin tullessani puolikuolleena purostamme.:( Meiltä on kuollut paljon kotieläimiä, mutta juuri tämän valkoisen ihanan koiran kuolema koski eniten.

    ReplyDelete
  5. Kaunsi koru ja ihanaa tarina. T:) Koralli

    ReplyDelete
  6. On kaunis koru, ei voi kuin ihastella ja ihmetellä.

    ReplyDelete
  7. Oi ja voi mitä kaunokaisia:-)

    ReplyDelete
  8. Ihuna ja makee ja tyylikäs! Ihmettelinkin eilen, kun ei ollut sulta postausta, yleensä en pysy millään perässä :)

    ReplyDelete