9.4.14

Mitäs tekis

Minun pyöräilyreitit on kaupungin puhtaanapidon toimesta saatu melkein lakaistuiksi, jihuu! Ainut ikävästi pöllyävä ja pienoisia kauhun hetkiä aiheuttava on hiekkasorainen 100 metrin osuus lähintä alamäkeä, siinä on pyörää talutettava vanhuksen, kun liika vauhti pelottaa ;-) En tiedä, pitäisikö joskus tulevaisuudessa hankkia jonkinsortin naamio pölyyn tukehtumista keväisin estämään!

Haa, eikös ollut taas hieno aasinsilta tämän päivän helmiin!


Ne ovat taaskin lamppuhelmiä, nuo naamiot. Ensin mietin, teenkö niistä yhdessä kaulakorun tuohon jännittävään linkkiin...
Nyt pähkäilen, josko niistä tulisikin hauskat korvakorut! Hassua muuten, minusta tuo helmipari näytti heti pojalta ja tytöltä ja siksi ne saivat tuollaiset lisäosat; tytölle lamppuhelmihartiat, hopeakaulus ja korumetallirenkaat, pojalle prehniitti-korukiveä.


Sitäkin vielä mietin, tuleeko näistä setti tuon keraamisen naamion kanssa, joka jo joskus oli koruna nimellä 'einuku'. Silloinen nauha-ripustuslenkki ei ollut mun mieleen ja koru tuli puretuksi. Riipus odottaa nyt uutta tulemistaan ja laitoin sille tuon pronssinsävyisen metallilenkin valmiiksi, ettei sitten tarvi ruveta tuhraamaan, kun inspiraatio iskee.

7 comments:

  1. Voi peeveli miten ihania riipuksia:)

    ReplyDelete
  2. Upeita naamioita, hienosti täydennetyt pikkupäät!

    ReplyDelete
  3. Tuo naamio sopisi siihen mun tilaamaani koruun. On niin rouheen näköinen :D
    No, tämä nyt oli vain ehdotus :D

    ReplyDelete
  4. Oijoi, näistä syntyy varmasti jotakin kaunista taas! :)
    Kiitokset ihanasta viestistä muuten, otan sinuun yhteyttä <3

    ReplyDelete
  5. Vallan hauskat lamppuhelmet :)

    ReplyDelete
  6. Ihan ovat kyllä poika ja tyttö, mahtavat aarteet taas kerran!

    ReplyDelete
  7. No hilirimpsis hei. Yhdet upeimmista lamppuhelmistä evö. Nyt on pakko sanoa, että ihan sairaan makeet. Tiedän, että tuota sanontaa käyttävät vain mummot jotka yrittävät olla nuorekkaita. Terveisin nimim. Mummo metsästä.

    ReplyDelete