Viimeinkin rannekoruja taas :-)
'Tuulen laululle humisevalle' ja 'Tyyntä vettä' ovat säkeitä Lauri Pohjanpään runoista.
Ensiksi tein vetisemmän, sinivoittoisen korun, jossa vaaleanharmaiden akaattien seurana on pari upeaa sileää fluoriittia ja Swarovskin kristalli.
Ja tuulisemman korun helminä, akaattien ohella, Balin hopeaa ja kaksi japanilaista vintage-helmeä.
Korukaksosissa on myös pienet riipukset.
***
Minä olen minä: äidin takkutukka tuulispää,/
isän hihkuva höyrypää tai villi vaahtopää,/
enkä tiedä, millaista vierasta/
taloon on odotettu.' (Tittamari Marttinen)
Tämänkertainen äitiyskoru saa nimensä tuosta runosta. Eiköhän ole kaikille vanhemmille täysi yllätys, millainen pienokainen sieltä masun asukista sukeutuu! Mutta joka tapauksessa se ihana odotettu mukelo laittaa elämän sekaisin tuulispään lailla.
Korun tilasivat ystävät tummalle kaunottarelle, kirjava joukko makeanvedenhelmiä edustaa kutakin ystävätärtä. Riipuksena jälleen tuo ihana helisevä pallo, jonka äänen se hihkuva villi tahi rauhallinen herkkis kuulee vatsanpeitteiden läpi. Musta ja punainen valikoituivat pohjaväreiksi saajan mieltymysten mukaan.
Tuulispään tiuku
**
