1.6.08

Velvollisuuksia

Tällä kertaa velvollisuuskoruja...
*

Sain ajat sitten rakkaalta pojaltani muutaman tiikerinsilmähelmen... isoja möllyköitä... Ajattelin ensin, että 'pöö, liian isoja ja vaikeita' ja sulloin kivet jonnekin lipaston perille...

Mutta tässä tapauksessa sanonta 'poissa silmistä, poissa mielestä' ei pitänyt lainkaan paikkaansa. Ei. Syyllisyys painoi, kun poitsu ne helmet kuitenkin kaikessa rakkaudessa äipälle lähetti, kaukaa maailmalta!

Pidin suorastaan velvollisuutenani tehdä helmistä jotakin itselleni ylen mieluista ja mukavaa.
*
Lähdin siis, taas kerran, kaivelemaan kätköistäni raitahirmuille seuralaisia. Kokeilin vuorikristallia, sitriiniä, botswanan akaattia, valtamerijaspista - ei löytynyt oikeaa muotoa tai sävyä, joka olisi mitenkään hurmannut.
Päätin turvautua edellisen postauksen reseptiin, kokeilin yhtä lempikivistäni, savukvartsia. Vaan eipä käyneet pyöreät, ei tynnyrit, ei fasettihiotut rondellit. Viimein löytyivät tuo iso sileä nugetti keskelle korua ja kaksi ainokaista lantinmallista vielä jatkoksi.
Yrittelin vielä saada seuraksi lisää kiviä, mutta ne muuttuivatkin ketjuksi, johon sitten käytin sekä hopeaa että muutaman kullatun lenkin. Hiukan arvellen laitoin vielä tuon pikkuperhosenkin, kaveriksi lukkosalvan perhoselle.

'Tiikeri ja perhonen'


No, ajattelin tehdä vielä jäljelle jääneistä tiikerinsilmistä toisenkin korun. Siihenkin oli tuloillaan kaksi möllykkää, mutta toisen väri oli niin tumma, että se sotki ajatuksiani...

Yritän aika ajoin käyttää sieltä kuuluisasta nerik-varastosta noita Perun sinisiä opaaleita. Hassua, että ne kaikkine koloineen ja kolhuineen edelleen vaan ovat siinä kategoriassa! Siispä etsin ruskeimmat, tiikerin sävyyn sopivat. Myös yksi, viikolla Inkun vaihtareissa tullut botswanalainen pääsi osaksi tätä korua.
Innostuin sitten pitkästä aikaa patinoimaan hopeaa, kun halusin tuon tietyn lukon tähän koruun ja kirkas ketju näytti aivan hassulta. On se muuten kamalaa, että johonkin patinointiinkin voi tulla himo! Mutta nyt on tummia osasia pitkin korupöytää, arvaattehan :-)
Rannekorun tynnyriketjusta roikkuu yksi linnunpesä-helmi kilahtelemassa.
'Tiger retired', tai kotoisemmin 'Väsähtänyt tiikeri' :-D
*
Molemmat korut killuvat nyt koekäytössä ranteissani enkä tiedä kummasta pidän enemmän! Onkohan aivan liioiteltua pitää molemmat korut itse!? Se olisi oikeastaan mukava velvollisuus :-)
*

9 comments:

  1. Anonymous1/6/08 15:14

    Perhonen ja tiikeri on niin kaunis, vaikea uskoa että sama helmi (ja samankokoinen?) oli lähtökohtana kuin toisessa tiikerissä, joka sekin hieno!
    Pirkko

    ReplyDelete
  2. Kauniita velvollisuuksia :) Tiikeri ja perhonen on aivan huippu ihana kokonaisuus <3

    ReplyDelete
  3. Pidä molemmat :D Ovat niin ihania. Joku tuossa alemmassa vetoaa minuun erityisesti :)

    ReplyDelete
  4. Onpas ihania. EN kyllä pystyisi valitsemaan vain toista. Onneksi saat pitää vaikka molemmat! Alemman värimaailma on ehkä mukavampi, ylemmässä taas muodot kiehtoo. En mä tideä, ja onneksi mun ei tarvitse sitä asiaa päättääkään.

    ReplyDelete
  5. Upeita molemmat!
    Tuossa alemmassa on todella kauniit sävyt!

    ReplyDelete
  6. Kiitos taas kaikki ihanat kävijät ja kommentoijat ;-)

    ReplyDelete
  7. Ehdottomasti pidä molemmat!!! Ne on niin sopivan erilaisia ja sopivan samanoloisia!!! Mä tykkään kummastakin ihan kympillä! :)

    Ja noi tiikerinsilmäkimpaleet on ihan hävytömän upeita!! Ihana poika!! :)

    ReplyDelete
  8. Huisan kauniita.. täyteläisiä, muodokkaita.. ihanoita!!
    En osaa valita kummasta pidän enemmän.. voin vain sanoa molemmista!!

    ReplyDelete
  9. Kiitos Helise ja Helmiliina :-)

    ReplyDelete