No satuinpas kurkistamaan pesälle, kun emokin ihaili ensimmäistä kuoriutunutta poikastaan! Se näkyy tuossa vasemmalla epämääräisinä ruskeina läiskinä, siis heti kolmen ehjän munan vierellä. Elävässä kuvassa se liikahteli ja kurottautui emoa kohti. Liikuttavaa <3
Lisäsin tämän iltakuvan, jossa poikanen venyttää kaulaa - 'iskä' toi kalaa :-D
**
Yksi onyksi-rukousnauha syntyi eilen, käytin välihelmiksikin pieniä hill tribe hopeaputkia. Tästä tuli sellainen ajattoman arvokas yksilö.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Ihastuttava toi sinun rukousnauhasi. Klassinen ja huoliteltu =)
ReplyDeletePääsit siit todistamaan perheonnea <3 rukousnauha on kaunis.
ReplyDeleteKlassisen kaunista. Täytyy kurkata sääksen pesälle.
ReplyDeleteIhanasti sanottu tuo "ajattoman arvokas yksilö", mainioita kuvaavia sanoja kaikki :)
ReplyDeleteKiitos kommenteistanne Piia, Amalia, Niina ja Haltiakummi! :-)
ReplyDeleteEdellisen postauksen korvikset ihanan ajattomia ja loistava aloitus "pikku" projektille :)
ReplyDeleteMinä en tänä vuonna ole ehtinyt pesälle kurkkimaan lainkaan, mutta menen nyt kun siellä on uusi sukupolvi kasvamassa...
Musta onyx ja hopea on aina niin mun mieleen:) Siellä se emo nyt hautoi, mutta tuossa kuvassasi poikanen näkyy:)
ReplyDeletePoikaystäväkin katsoi jotain kotka web camia tässä vähän aikaa sitten ja ihasteli vastakuoriutuneita poikasia ♥
ReplyDeleteIhana pikku esikoinen :) Yritin vähän katsella pesään viikonloppuna mutta mökillä oli niin surkea yhteys ettei onnistunut.
ReplyDeleteRukousnauhasi on kaunis, musta sopii hienosti näihin rukousnauhoihin.
ReplyDeletePieni poikanen näkyi emon edessä, kun kävin kurkkaamassa juuri, suloinen pienokainen.
Mona, Maati, Nafisan, Sole, Manteli, kiitos kommenteistanne :-)
ReplyDeleteMun hupsun pitää oikein monta kertaa päivässä käydä kurkkimassa tuota pesätilannetta; on niin jännä nähdä emolintujen tuovan kalan vonkaletta kynsissään, jakavan sitä, ruokkivan poikasta...