Tarkoitan siis valottaa niille, jotka eivät tee koruja, mitä kaikkea tapahtuu ennen kuin jonkin korun esittelen täällä blogissa. Älkää pelätkö, lyhennelty versio tulee, sellainen 'pääpiirteittäin näin'.
Uskotteko, että aina on ensin inspiraatio!
Inspiraatio = innoitus, taiteellinen luomisvire, vaikute, innostus, kipinä (sivistyssanakirja)
Kipinänä on kohtuullisen usein minulle esitetty pyyntö: haluaisin tiettyyn tilaisuuteen/ tiettyyn asuun korun/ korut. Lisäksi tarvin vain pienen vihjeen korun käyttäjästä, kun päässä alkaa jo surrata!
Tällä kertaa oli toiveena tiettyyn mekkoon sopiva kaulakoru, pienelle nuorekkaalle naiselle. Värit sovimme tilaajan kanssa. Kaikki tarvittava minulla oli jo kotona, siispä jäi tarviketilailu ja odotteluvaihe pois tällä kertaa.
No, aluksi valitsen hopealangat...
... minkä jälkeen leikkaan sivuleikkurilla 'muutaman' pätkän, joista tohon kanssa teen korupiikkejä ja vähän vahvemmasta langasta otan pätkiä ja teen valmiiksi riittävästi linkkejä nauhaosuuden helmiä varten. Kas tässä. (Korupiikithän pallopään tohottamisen jälkeen kylvetetään sitruunahapossa, huuhdotaan, kiillotetaan...)
Seuraavaksi yhdistetään helmet piikkeihin ja linkkeihin.
Jokainen pikkuhelmi ei suinkaan sovi tekemiini korupiikkeihin, usein helmissä on liian pienet reiät ja sitten on vain tyydyttävä soveltamaan aikomaansa korumallia, jos helmet eivät riitä alkuperäiseen. Niin kävi nyt, pussiin jäi kaksi kolmasosaa pienistä mystisistä kvartseista, odottamaan jotakin vaijerikorua kaiketi.
Teen helmilinkit sitten valmiiksi asti samalla kun koru syntyy, mittailen ja mallailen ennen kuin päätän lopulliset paikat.
Nippelitietoa, koruihin meni hopealankaa (kahta eri vahvuutta) yhteensä n.2,5 metriä, helmiä kolmea lajia yhteensä vajaa 50kpl, lisäksi hopeista valmisketjua, lukko, korvakorukoukut :-D
Koru valmistuu, otan kuvia. Valitsen sitä varten kirjahyllystä kirjan tai lehden, jossa arvelen olevan korun aiheeseen tai väreihin sopivan taustan. Korulla on jo nimi.
Ensimmäiset kuvat otin suorassa auringossa vangitakseni viistehiottujen kaunottarien säihkeen.
Huono päätös, uudet kuvat ilman suoraa aurinkoa. Näihin joudun tyytymään, sillä aikaa ei juuri nyt ollut enää uusiin yrityksiin, huomiselle en halunnut jättää, koska luvassa on sadetta, siis harmaa päivä.
Ja viimeiseksi avaan tietokoneen, lataan kuvat ja kirjoitan hiukan taustatietoja tänne blogiin/ lähetän kuvat tilaajalle sähköpostissa.****************
Jos laskisin korun hintaan todellisuudessa käytetyn ajan, hinta olisi jopa kaksinkertainen siihen, minkä tilaajalle ilmoitan.
Koska kuitenkin rakastan korujen tekemistä niin suuresti ja koska arvelen, että ammattilainen olisi minua nopeampi ja näppärämpi, tyydyn tätä nykyä pienempään tuntikorvaukseen ja iloitsen siitä, että koru on tilaajalle mieleinen.
Korujeni hinnassa ei siis tällä hetkellä viime aikojen hopean hinnan nousu näykään, vaan olen päättänyt kompensoida sen omasta osuudestani!
Nyt taitaa tulla noottia toisilta koruntekijöiltä! Tämän tien olen kuitenkin itse valinnut.
Ja niin kaunis taas! Ei voi muuta kuin ihailla, sulla vaan on niin kaunis silmä ettei muuta. Niin kauniita taas kaikki! -Taina
ReplyDeleteIhania ovat.
ReplyDeleteJa erittäin mielenkiintoinen tuo tekoprosessin kuvaus. :)
Btw, mulla ei ole vieläkään tohoa. :D
Kiitos, Taina ja Suntsa :-)
ReplyDeleteSuntsa, mulla oli toho jo ennen koruharrastusta (keittiössä ;-D ) mutta korupiikkejä tilasin pitkään valmiina. Nyt teen kyllä itse, ihan näppärää touhua.
Ai kun on kaunis korusetti!
ReplyDeleteMukava nähdä, miten koru valmistuu. Taitaisi minulta kulua viikko tämän korun tekemiseen, olen niin hidas.
ReplyDeleteKaunis korusetti, rakkaudella tehty ja suunniteltu.
Noinhan se menee, paljon sellaista työtä mistä monet eivät tiedä hippustakaan.
ReplyDeleteErityisen herkkis tämä ja niin kaunis.
Henkeäsalpaavan kaunis korusetti! Helmet ovat kuin pieniä aarteita ja tässä ne pääsevät todella oikeuksiinsa! <3 Mukava oli lukea tekovaiheprosessista! :)
ReplyDeleteKesäisen kaunis ja kepeä setti! Taitoa ja näkemystä! Kivasti olet kuvannut korun syntymisen:)
ReplyDeleteKaunis ja juhlava! Ihan totta, omasta osuudestaan täytyy joskus nipistää, vaikka ei kai se ihan oikein ole.
ReplyDeleteKiitos, kamuset, kommenttinne lämmittävät mieltä :-)
ReplyDeleteTodellinen kaunotar ja mun päässä alkoi soimaan kohta " se on salaisuus, ikivanha jo varmaan"....
ReplyDeleteIhana setti! Ja kas kummaa suunnittelu/inspiraatio jne. tulvii samalla tavalla itsellänikin ;) Monesti pyydetään tekemään jollekin tietynlainen koru ja sitten kun näenkin henkilön kuvan, niin voin heti sanoa, ettei tuo idea kyllä sovi sitten yhtään. Toistaiseksi ei ole mennyt kertaakaan väärin (koputtaa puuta). Ja lisäksi vielä itsekin postasin samantyyppisen herkän korun kuin sinulla on täällä.. Sattuma on ihme tyyppi ;)
ReplyDeleteErittäin kaunis koru!
ReplyDeleteOlipa kiva kun kerroit tuon tekovaiheprosessin.
Ei tule noottia, ihan samantapaisia ajatuksia täälläkin.
Kiitos kun kerroit ja kuvasit tuon korunteon...Sahaatko itse lenksut? Sekin vaihe vielä...plus korujen jälkikiillotus (kaikissahan sitä ei tarvii niin paljoa)
ReplyDeleteMutta oikeassa olet. Harva tekisi tuota/tätä noin halvalla mutta maksaisiko kukaan jos velottaisit todellisen tuntitaksan mukaan? Dilemma, joka pitää jokaisen ratkaista.
Itse lisäisin tuohon vielä korujen kuvaamisesta 150 erilaista kuvaa, joista pitää valita muutama, joita pitää valottaa ja tehdä sopivaksi eikä siltikään tunnu koskaan onnistuvan....
Eli juu, hullujen hommaa tämä koruilu;)
Kiitos näistä valmistevaihekuvista. Aina jännää seurata, miten muut tekee. Aika samoilla linjoilla ollaan, mutta minulla saattaa nimi tulla ihan lopussakin. Joskus se taas on valmiina jo ennen kuin korua on edes aloitettu. Inspiraatio taas... Välillä kadoksissa, välillä löytyy pienemmällä hakemisella ja välillä se taas pulppuaa liiaksikin asti.
ReplyDeleteEn itsekään pysty tuntipalkkoja itselleni korujen tekemisestä laskemaan, mutta nyt vähän soo-soo-sormi heiluu. Kyllä nyt tarvikkeet täytyy asiakkaalta saada. ;) Eli hopealangan hinnannousun olen siirtänyt korujeni hintaan.
Kiitos edelleen kommenteistanne :-)
ReplyDeleteMarissa,niin, kuvaaminen vie joskus kovin paljon aikaa ja energiaa!! En sahaa, sen laskin joskus vievän liikaa aikaa, ja hukkamateriaalia tulis, kun ei oo vakaa käsi...
Katri, hmm... Pähkäilin tän niin, että saan toki materiaalista maksun, mutta oma 'tuntipalkka' pienenee...