Il peut que nous deux... à Paris.
Me kaksi, Pariisissa... ehkä.
Me kaksi, Pariisissa... ehkä.
Rannekorussa on kaikilla väreillä, muodoilla pari, ehkä vahingossa, ehkä tarkoituksella.
Makeanvedenhelmet, ametisti, fluoriitti, hopea. Perhoset. Sileitä pintoja, viisteitä. Pyöreää, soikeaa. Paljon tunnusteltavaa sormille, katseltavaa silmille.
Ja nyt vietän jo vapaan viikonlopun :-D
Ihastuksen huokaus!! <3
ReplyDeleteNyt ei riitä sanat. Tää ois niin mun! Ehana!
ReplyDeleteKaunis, salaperäinen, romanttinen, ihana. Mukavaa vapaata viikonloppua.
ReplyDeleteJa toinenkin, upea! Tuo lukko saa minut ihan pyörryksiin. Rentouttavaa vapaata ystäväiseni!
ReplyDeleteVoi hitsin pimpula kuinka kaunis!
ReplyDeleteKaunis, ametisti ja valkoinen niin hieno pari. Upea lukko, itse tehty? Ansaitusti kaunista viikonloppua!
ReplyDeleteRomantiikkaa ilmassa selkeästi ;)
ReplyDeleteI love your creations! This bracelet is a dream!!!
ReplyDeleteHave a great weekend!
Lukko vei kyllä nyt hengen multa, mikä upeus! <3 Tämä koru kädessä ei mun tulis hommia tehtyä lainkaan, hipelöisin ja katselisin sitä vain... :)
ReplyDeleteKiitos, kaikki te ihanat!
ReplyDeleteTän korun tehtyäni aattelin ite "jee, I'm back", jotain eheytyi.
Annuk, thank you for visiting, thanks for your always lovely comments :-)
ReplyDeleteOih. <3
ReplyDeleteYllättävän raikas yhdistelmä tämä valkoinen mv-helmi ja ametisti :)
ReplyDeleteJa koru on todella kaunis :)
Inkku ja Kati, kiitos :-)
ReplyDeleteKappas, mulla on päässyt jokunen päivitys ohi. Huomasin kun tsekkasin vaihteeksi bloggerin lukulistaa =) Tosi kaunis, hieman mystinenkin ihanuus.
ReplyDelete