Elokuun illat ovat jo hämäriä, etenkin nyt parin sadepäivän iltahämärissä tuli jo tarve sytytellä kynttiläkin tunnelmaa luomaan.
Seijastiinalla oli perhoskuva, josta tämä nimeään odottava koru sai toisen kummin ;-) sillä varsinaisesti koruntekoa tönäisi Ninnin lähettämä keijunen, kävi kuiskuttamassa, että kyllä voit välillä taas patinaakin kokeilla...Siniyökkö-korun riipuskivi ei ole suurensuuri, n.3cm, mutta jälleen kerran ihastuin boulder-opaalin erityiseen kauneuteen! Istutin karuun kiveen aivan kurillani säihkyvän Swarovskin pikku kristallin. Muiksi helmiksi löytyivät kuin itsestään juuri oikean värimaailman kyaniitit, muutamat labradoriitit ja makeanvedenhelmet; statisteina kyaniittien välissä on pienet savukvartsirondellit. Ja sitten sitä patinoitua hopeaa.
***
Kiitoksia kaikille blogi-tunnustuksia minulle jakaneille <3 Edelleenkin olen niistä toki mielissäni, mutta en sen pidemmälle jatka. Koitan jatkuvasti ehtiä vierailemaan seuraamissani blogeissa, kommentoimaankin, se olkoon palautteeni ihailemilleni tekijöille :-)
22.8.11
Hämäränhyssyyn
Tunnisteet:
hopeaosat,
kauppa,
kiviharvinaisuus,
kyaniitti,
labradoriitti,
makeanvedenhelmi,
opaali,
patina,
Swarovski,
voimakoru
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Ihanaa rouheutta tuossa riipuksessa! <3
ReplyDeleteSiinä näit! Nuo keijuset ovat ihania olemassa ;) Syntynyt koru on suloinen, kuten oli perhonenkin <3
ReplyDeleteOlen taasen ihan sanaton, klikkailen vaan noita kuvia auki uudelleen ja uudelleen. Voi ihmetys kuinka kaunis. Nuo sävyt ja tunnelma... täällä vieraillessa tietää olevansa vasta alkutaipaleella tässä koruharrastuksessa. Tässä on jotain mikä liikuttaa minua, upea koru ♥
ReplyDeleteOi oi oi tämä on ihana!
ReplyDeleteAivan ihmeellinen tuo riipus, ja hienosti valittu siihen täydellisesti sopivat helmet.
ReplyDeletesiis tämäkin jälleen kerran vallan mahdottoman kaunis koru, ja riipus on niin upea..
ReplyDeleteVoi hyvät hyssykät, aivan ihanainen siniyökkönen riipuskivineen. Nuo kyaniitit aiheuttaa lievähköä kadehtimista. Usein miten onnistun saamaan niitä vihertävänä, vaikka kuvauksessa lukisi sininen. Nää on kyllä todella kauniin sävyiset.
ReplyDeleteHuikea yhdistelmä rouheutta ja hempeyttä!
ReplyDeleteOnpas ihastuttava, levollinen ja samalla jotenkin jännittäväkin koru! Tuo erikoinen riipus on kaunis, eikä kuitenkaan liian raskas. Henk koht mielipiteeni on, että aina on hyvä syy lisätä kristalleja, vaikka sitten ihan vaan kurillaankin ;)
ReplyDeleteKiitos kaikki ihanat naiset taas kehuistanne :-D
ReplyDeleteJaa Haltiakummi, taidan olla aika varoivainen kristallien kanssa, mutta tähän olin porauttanut reiän juuri tuota varten ;-))
Voe mikä kivi. Ihanaihana.
ReplyDeleteKolahtipa taas oikein kunnolla.
ReplyDeleteHengästyttävän käsittämättömän kaunis. Jotenkin liikuttava, vähän kaihoisa. <3
Ps. Korvikset olivat myös aivan ihania; anteeksi, kun olen ollut hitaalla kiittelyiden kanssa.:)
Onpas ihanuus :)kivi on niin karu, mutta samalla kiehtova... Upea, ei voi muuta sanoa. Korusi todella puhuttelevat.
ReplyDeleteAivan ihana riipus, juuri ritariyökkösen värit siinä.
ReplyDelete*nielaisu*
ReplyDeleteJestas, että on UPEA koru!
Tämä on taas yksi niistä hengästyttävimmistä.
ReplyDeleteMiten taas keksitkin lisätä tuon pisteen iin päälle :)
Hei kamuset, kiitos :-)
ReplyDeleteUpea koru, riipuksen karheus viehättää :)
ReplyDeleteOnpa upea koru! Ja tuo riipus istutettuine kristalleineen. Ei tajua miten sä oot sen sinnelaittanut. Mutta ehkä se ei haittaa, mä tyydyn ihastelemaan.
ReplyDeleteKiitos Paula ja Katri (se on sellanen 'rivet'...)
ReplyDeleteUpea koru, tuo "tuunattu" riipus ja korun värit!
ReplyDeleteVoi taivas. Menin sanattomaksi, rouheaa ja kuitenkin niin herkkää. vau!
ReplyDeleteAivan upea koru! Värisävyt ovat huikeat :) kristalli toimii pisteenä iin päälle tässä...
ReplyDelete