Kaikessa rauhassa

Poljen pyörällä hiljakseen, polun vierellä solisee kevätpuro, muutamia pisaroita satelee kasvoille, leskenlehti-yksinäinen työntää keltaista iloaan ylöspäin, peipponen hypähtelee metsän puiden ja polun laidan välillä ylös alas, mikäpä kiire minullakaan minnekään, kesään ja kuumiin aurinkopäiviin, nautin kaikessa rauhassa kevään hienoista tunnelmapalasista, antaa sadella, vaihdan kuivaa sitten kotona.

***

Korunteossakin olisi kova kiire saada tehdä jotakin alusta alkaen omin käsin, mutta niin vaan ovat jääneet luonnoksiksi ja keskeneräisiksi juotoksiksi ja palasiksi monet, monet...

Nyt pitää hidastaa, antaa keskeneräisten ajatusten valmistua, kaikessa rauhassa. Tehdä sellaista, mikä muuten tuntuu hyvältä.

Siispä, valmisosasista, hiukkasen keltaistakin mukana, jostakin syystä nyt viime viikkoina kovasti puhutellut, ilon ja älyn väri!

Kaulakorussa on kreikkalainen pronssinsävyinen metalliriipus, edelleen sitä ihanata kulmikasta pitsistä vintage-ketjua, pikkusitriinejä, isot vaaleat 'turkoosit' ja voi-harmillista, vain neljään vihreään granaattiin sain tuon vintaj-langan mahtumaan, ihan hassun pieniä reikiä koko nauhallisessa. Ovat muuten sävyltään ja olemukseltaan kuin meripihkaa.
Tähän koruun onnistui tulemaan juuri ne metsäpolkuni värit, maakin ruskeana, vain vähän tuota hentoa viherrystä.


Pienet söpöset korvakorut sopivat kaulakorun seuraan, mutta tein ne kyllä eri aikaan, tätä sopivuutta ajattelematta, nyt huomasin. Niissä on Swarovskin kristallit pronssinsävyn keskellä, koukut mustaa niobiumia.

Tuo iso pyöreä riipus on oikeastaan nurinpäin, tavallisestihan noissa pikkulenkeissä on kaikenlaista ripustusta, mutta itse tykästyin tähän asetteluun - melkein kuin riipus näyttäisi kieltä kaikelle suunnittelulle ja hätäilylle ja 'pitäisi'-oloille.







***
Korukaupassa pieni ale.