Valmiiksi avatut lenkit loppuivat, vain pari senttiä uupuisi molemmin puolin korentoa, nappasin siis toiselta puolelta pöytää pussin, jossa luki hmm... ainakin se numero 4, jota tarvitsin...
Tein kummankin puolen ketjut valmiiksi ja kummastelin, miksi ketju 'tuntui niin erilaiselta kuin piti'... Kääntelin ja katselin... Missä ihmeessä tässä on virhe!
Kävin juomassa lasillisen vettä ja palasin ketjun ääreen, aloin liittää lukkoa ja otin pari pienempää ja ohuempaa lenkkiä. No haloo!! Siinäpäs se! Tajusin, että lenkit olivat tuossa loppupuolella vaihtuneet ohuempiin, koko oli toki nelonen, mutta ketju oli totisesti liian löysää...
Äsh, kun keljutti... Purin siis loppupätkät, otin oikean pussin esille ja vaikka oli myöhä, niin avasin vielä aamua varten riittävästi lenkkejä...
Olipas mukava jatkaa aamulla ketju valmiiksi, lisätä nuo pikkulehdykät... Sain itseni hillityksi, etten nyt tällä kertaa ripustellut yhtään kiveä koruun.
Jei, tää koru on mulle just sopiva :-)
Kivan hempee ja kesänen, mutta samalla maskuliininen.
ReplyDeleteIhana-ihana-iiiiiihaaaana! Mä tykkään. (ja tuo ketju on niin herkullista)
ReplyDeleteWoW, kevyt on korennon lento ja koru nätti. Ihana ja kevyt, nätti ja siro. Lehdykkeet sopivat tosi hyvin tähän koruun.
ReplyDeleteVau, tosi hieno toteutus! Persoonallinen ja kesäisen kaunis! : )
ReplyDeleteAivan ihana ketjukoru! Persoonallisen kaunis, tässä on potkua :)
ReplyDeleteJ'adore venir de temps en temps sur votre blog, car la surprise est là et la beauté avec!!!
ReplyDeleteBonne continuation Mag
Kiitos kaikille kommenteista :-D
ReplyDeleteJe vous remercie ;-D
Wowwwooouu..tuo ketju pistää ulvomaan kuin susi! On se niin söötti!!Ketjun punominen on kait hiukka erilaisen oloista kuin pajun, mutta ei koskaan pidä sanoman ei koskaan...hmm...ehkäpä se ei onnistuis minulta kuitenkaan:D ...
ReplyDeletearveleepi Selma ;)
Ah, Selma, sinun kädentaidoillasi - kokeilehan vaan ja se on menoa sitten ;-D
ReplyDelete