"Laulua kutsutaan syväksi, koska se kumpuaa siitä kuilusta, jota elämä on, ja jota me kaikin tavoin kaihdamme, mutta emme voi välttää.
Syvä laulu tavoittaa meissä olennaisia piirteitä: olemisen kokemista, yksinäisyyttä, ulkopuolisuutta, kohtalonomaisuutta..."
Erittäin kiinnostava, flamencoa filosofisesti lähestyvä kirja!
No sitten koruun. Tein sen itselleni lahjaksi. Tämä on todella sellainen for keeps, oma, hiukan melankolinen, mutta niin syviä sävyjä tavoittava koru, jollaista itse haluan pitää.
Kivet, labaradoriitti ja opaali, näyttävät ensi katsomalta aika yksitoikkoisilta, mutta annas olla, kun valo sattuu niihin oikeasta suunnasta! Mikä sisäinen hehku ja värien leikki!
Haluan ajatella, että jokaisessa ihmisessä on myös tuo oikeassa valossa (ilman ennakkoluuloja) löydettävissä oleva ainutlaatuisuus, sisäinen palo ja kauneus.
Kuvaaminen tuntui aluksi aivan tuhoon tuomitulta, mutta hiukan näistä ehkä välittyy kivien kauneus. Hopeat nyt ovat kertakaikkiaan sivuosassa tässä; lopullisessa versiossa poistin vielä tuon toisen suorakulmaisen labradoriitin.
Lisään vielä kuvalinkin, jotta näette, millaisia lukuisia pikku väripisteitä myös näissä minun, tosin hiukan vaatimattomammissa, opaaleissani löytyy!
Kaikki viimeaikaiset korusi, yksivärisetkin, ovat sävykkäitä ja täynnä tunnetta. Tykkään jokikisestä.
ReplyDeleteTyylikkäitä nämäkin.
ReplyDeleteOlet kyllä nyt kirjoittanut korustasi samalla kauneudella kun luot korujasi =) ihana postaus
ReplyDeleteTosi kaunis ja ihanaiset kivet jälleen. Tykkäsin myös kovasti tuosta hopeaketjusta : )
ReplyDeleteIhana lahja, ihanalle saajalle!
ReplyDeleteLuonteikas koru, täydellinen saajalleen. ;)
ReplyDeleteKiitos, kaikki ihanaiset, piristätte kivoilla kommenteillanne ;-D
ReplyDeleteTunteikas ja tyyllikäs koru. Ihanasti kirjoitettu. Kaunista katseltavaa ja ihastuttavaa luettavaa.
ReplyDeleteIhana koru!
ReplyDeleteKatselin ja ihastuin. Ja kun olin oikein hiljaa, melkein kuulin... Flamenco on enemmän kuin tanssi...
ReplyDeleteselma