Luontohetki, lintuja

Lintu sininen jo tuolla aiemmassa postauksessa aloitti tämän
lintu-sarjani ;-D
Katson televisiosta useimmat luontodokkarit, jos vain hoksaan. Eilen aloitin, tapani mukaan, kesken ohjelman.
Kaksi koreaa uroslintua esitti huikeaa koreografiaa yrittäessään valloittaa vaatimattoman näköistä naarasta. Toinen uroksista oli vielä 'harjoittelija', toinen mestari, joka oli hionut kuvioita jo 10 vuotta. Lintu oli Costa Rican maisemissa viihtyvä, nimeltään pitkäpyrstötanssija. (Ohjelma tulee uusintana tänään.)
Kyseinen uros oli niin komea, että minäkin ihastuin ja yritin sitten saada linnun vangittua tähän rannekoruun.
Musta höyhenpuku (sateenkaariobsidiaani), punainen päälaki (karneoli) ja sininen yläselkä (vaaleansininen pitsiakaatti) sekä tietysti se pitkä pyrstö (patinoitua hopeaa). Lukon muoto kuvaa sitten tanssin pyörteitä. Sekin täytyy kai vielä patinoida? Toinen tämän päivän lintu on sitten kotoisempi laji, vaikka harva sitä luonnossa lie tavannutkaan.
Riipuksen valtamerijaspis vilkutti silmää heti tullessaan (joo, ainakin puoli vuotta sitten!), muut kivet ovat sitten valkoista - ja hopealehtiakaattia. Luxonian ihana hopearinkula-ketju (loput siitä) pääsi korukivien jatkoksi, hopeinen sydänlukko tuossa sivulla heti kivihelmien perässä.
Tunturipöllö Valkoisen pöllön ruskea serkku odottaa vielä omaa oksaansa... tässä sekin nähtävillä. (Vai minäkö se olen pöllö, joka näkee olemattomia?)