Sinistä pitsiä

Huomaatte, että otsikot joskus ovat hirmuisen puristuksen takana - tuollaisia niistä sitten tulee.

*
Aika harvoin nykyään saan tilauksessani kelvottomia kiviä. Alkuviikosta niin kuitenkin kävi ja aivan ensimmäistä kertaa tapahtuu, että palautan nauhan, valtameren taa. Ja niiden piti olla niin ihania kyaniittirondelleja, mutta mokomat hajosivat käsiin. Myyjä oli onneksi asiallinen ja vaihto tehdään hyvässä yhteisymmärryksessä.

*
Takaiskusta huolimatta raaskin (ÄHH'in pakottamana) käyttää muutaman kauniin kyaniitin ja muutaman yhtä suloisen sinipitsiakaatin. Kaunottaret oli pakko kaivaa pelastamaan paha mieli.
Siniset virkistää ja saa sydämen laulamaan - tämä on aivan ikioma huomio, ei mistään kirjasta. Kuvassa siis hirmuisen urakan vaatinut riipus, jota nyt ei mielestäni ole mikään pakko koristella juuri niillä viidellä minibrioletilla, joille rinkulat ikäänkuin ovat siinä. Samoin halusin tuossa ylempänä pudottaa toisen kyaniitin sille kuuluvalta symmetriseltä paikalta hiukan alemmas.
*
Ai miten niin työläs riipus? Koittakaapa itse ujuttaa ohuehko lankakiekura tuolla viisiin pisaran sisälle ja juottaa se kiinni, kun uhittelun jälkeen toimimaan suostunut toho sitten lopuksi kuitenkin ykskaks hiljenee.
Siinä se riipus nyt kuitenkin on.