Joskus vaan...

Ei, ei ole laiskottanut, vaan ÄHH (=älä hilloa helmiherkkuja) jatkuu!

Tarkoitin sanoa, että joskus vaan kuvista ei tule oikeanlaisia. Näitä on nyt kuvattu kaksi päivää ja lukuisissa eri valoissa ja hämärissä eikä vaan nuo kivet ja helmet tule oikeanlaisina näkyviin. Murr! Onneksi korujen tilaaja tietää tarkalleen, mistä helmistä on kyse ;-)
Muut joutuvat hiukan arvailemaan. Mutta esimerkiksi makeanvedenhelmet ovat vitivalkoisia, eivät kellertäviä, eivät punertavia...

Materiaaleina on siis tilaajan valitsemat makeanvedenhelmet, vuorikristallia, turmaliinikvartsia ja muutamia Swarovskin kristalleja sekä hopeaosia. Setissä on pitkä kaulanauha, joka yltää reilusti kaksi kertaa kaulan ympäri, jolloin toinen lenkki lyhyt ja toinen pidempi.

Rannekorussa on kaksi riviä ja se kyllä haluaisi jäädä omaankin käteen.
Olen tyytyväinen sekä lukkovalintaan että makeanvedenhelmien mustiin välihelmiin, jotka ovat Beadalonin kehittämiä 'bumpereita'. Antavat kivasti särmää muuten hillittyyn koruun. Riipuksena on pienoinen lähes musta turmaliinisydän.
Korvakoruja tein kahdet, isommat ja pienemmät, molemmissa hiukan erilaista pilkettä, en näköjään millään saa itseäni tekemään 'helmi piikkiin ja koukkuun roikkumaan'-korviksia.
Öö, ainakaan silloin, jos minulle on annettu vapaat kädet! Nämä oli ihana tehdä!
Korusetin nimi 'tunturi' tuli siitä, että pohjana oli aiemmin tehdyn 'Kiilopään' värimaailma. Itselleni tunturissa vaeltaminen on 'mustavalkoisimmillaankin' juhlaa, ylevän tuntuista - settihän on aika juhlava.