Ottaen huomioon, etten ole tundrantuntija tahi biologi, niin olisi uskaliasta noin vain väittää, että koruni kivessä on tundran maisemaa. Mutta mutta...
Sinä mystisenä hetkenä, kun juuri on nukahtamassa tai heräämässä, tajunnan ja valveen rajalla, tiedäthän... Minulle kuiskattiin nuo sanat. Kyllä. Kuulin huokauksen ja helpottuneen kuiskauksen. "Ylitin tundran."
Ja niinpä sitten aamulla otin tuon luonnonkiviriipuksen ja se sai tällaiset kehykset. Hopeisessa ketjussa ylempänä on kaksi pyöreää riipuksen sävyistä jaspista. Riipushan on niitä reissussa keräämiäni rantakiviä.
Toisessa ketjuosiossa riippuu kaksi helmeä, muistuttamassa siitä, että kannattaa, sinnikkäästi vaeltaa, vaikka ei millään jaksaisi. Runtattu hopeahelmi kuvaa sitä väsymyksen ja kaikkensa antamisen tunnetta, jonka joutuu vaikeuksissa kohtaamaan, ja mystinen kvartsi on sitten lopputulos, hedelmä, kauniina loistava vastaus.
Googletin hiukan tuota tundraa ja löysin tällaiset kuvat, kaksi kuvaa tässä.
Toivon, että kivestä on voimakoruksi...
Wow! Tuon näköistä on pakko olla tundralla. Ihan pakko.
ReplyDeleteJonsei tuo ole tundrakoru, niin ei sitten mikään!
ReplyDeleteIhana, ajatuksella tehty aarre!
Unenomaista taikaa korussa, sykähdyttävän kaunis <3
ReplyDeleteTämä on todellakin tundralta tuotu, pakko olla. Erittäin kaunis koru.
ReplyDeletePitkästä aikaa blogikierroksella ja kaikkea kaunista taas löytyy. :) Tämä kaulakoru on mielestäni selkeästi voimakoru. :) Kaunis, kaunis!
ReplyDeleteKiitos :-)
ReplyDeletej.k. Anteeksi, nimetön, poistin vahingossa kommenttisi; vastauksena siihen: rantakivessä on sellaista syvänsinistä kuviointia, aavistus harmaata seassa.
No on kaunista ja pelkistettyä, karun luonnon omia värejä!
ReplyDeleteOikein kaunis tundrakoru!
ReplyDeleteEdellisten postausten korut myös oli todella kauniita :)
ompas ihqu koru...ihanan luonnonläheinen <3 <3 mii laiki -.-)...sain täsä samalla yhen hyvän idean...hih hi!
ReplyDeleteKiitos, kamut :-)
ReplyDeleteJahas Tiia, täytyy vakoilla, mitä nyt syntyy ;-D