8.2.12

Olipa kerran...

Olipa kerran pikku tyttö, joka viihtyi kirjojen maailmassa. Eipä kiinnostaneet prinsessat ja keijukaiset vaan erityisen mielellään hän luki seikkailukertomuksia hurjista merirosvoista, aarteista, hirmuisista valaista ja myrskyisistä taisteluista luonnonvoimia vastaan. Omissa kuvitelmissaan hän oli mukana kaikessa, pääosassa, milloin pelottomana kapteenina, milloin merten syvyyksiin sukeltajana.
Ei tarvittu elokuvia, oma mielikuvitus loi maisemat. Karttakirjoista löytyi lisää mieltä kiehtovia meriä ja saaria, joskus piti salaiseen pikkukirjaan kirjoitella omia kertomuksiaan.

Korussa on pärskeitä ja kaukaisia aarteita, ripaus romantiikkaa ja naisellista kimmellystä.
Materiaaleina jälleen kauniita sileitä sinisiä ja vähän rouheampiakin helmiä.
Mustathopeiset helmet ovat afrikkalaisia käsintehtyjä puuhelmiä, joihin on upotettu hopeaa, nämä ovat erityisesti omaa silmääni miellyttäviä! Iso hopeanharmaa aito helmi, "merten syvyyksistä sukellettu aarre", tummaksi patinoitu hopeinen 'courage'-helmi muistuttaa tietenkin kohdatuista vaaroista ja tuohon sinikantiseen kirjaanhan ne kaikki seikkailut on tallennettu ;-D


Lukeminen on yhtä ihana harrastus kuin korujen tekeminen!!

16 comments:

  1. WAU! :D Ihana kokonaisuus.

    ReplyDelete
  2. Tarinakorut ovat ihania!
    Tunnetaankohan me se pieni tyttö?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Luulenpa, että kaikki koruni kertovat mun tarinaa... :-)

      Delete
  3. Ihana tarina ja kaunis koru :)

    ReplyDelete
  4. Kiitos, kamuset :-)

    ReplyDelete
  5. Olen samaa mieltä edellisten kommentoijien kanssa :) Kiitos lähetyjsestäsi, se saapui onnellisesti perille, minulle :)

    ReplyDelete
  6. Upea ja ajatuksellinen. Nuo puuhelmet tosiaan ovat ihania. Ennenvanhaan ne prinsessajutut olivatkin aika tylsiä. Onneksi nykyään on enemmän tyttöjäkin noitten seikkailujuttujen pääosissa, ja prinsessatkin ovat reippaampia. Itsekin muistan leikkineeni Tarzania Tarzanina, koska kuka nyt Jane olisi halunnut olla. Oltiin sitten, naapurinpoika ja minä, molemmat Tarzaneita sulassa sovussa :)

    ReplyDelete
  7. Kiitos :-)
    Joo Sole, mulla oli lisäksi kolme isoaveljeä, joten... ;-D

    ReplyDelete
  8. Ai niin, täytyy kertoa, että aiempi kirjakorusi joka jo minulle asti ehti ja kaulaankin töissä, saattaa päätyä paikallislehteemme artikkelia kuvittamaan. Se selviää ensi keskiviikkona. Toimittaja ihastui siihen ikihyviksi, ja kun oli tekemässä juttua kirjastomme poistomyynnistä, osui siksikin nappiin.

    Voin postittaa jutun sulle jos näin käy.

    P.s. Ja ihana on tämäkin kirja, tietty!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, Marjaana, tiedosta :-D Toki tahdon lukea jutun vaikkei korukuvaakaan olisi; oon ostanu joitakin 'helmiä' kirjastojen poistomyynneistä, Savonlinnassa asuessani ;-))

      Delete
  9. Lukeminen kannattaa aina, vai miten se menikään. :) Ollaan lasten kanssa kirjaston suurkuluttajia, meillä lukee kaikki ja se on ihana juttu se! Koru on kaunis. <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin, tätä koruahan ei tällaisena olis ilman ihkun kirjan tekijää ;-D
      Minäkin olen onnellinen siitä, että molemmat lapseni viihtyvät kirjojen parissa yhtä hyvin kuin somessa ja irl-kaverien seurassa :-D

      Delete
  10. Viehättävä koru <3 Kirjariipus on todella kaunis, kuten myös koko koru :) Tykkään kovasti näistä sävyistä!

    ReplyDelete
  11. Onpa koru tarinansa näköinen. Ihana Mags!

    ReplyDelete
  12. Aivan kertkaikkisen ihana tämäkin.

    ReplyDelete