Konsertissa oli monia uusiakin lauluja. Minua kosketti tämä: "Vaikka aamu jo nuolaisee ikkunaa, en vieläkään unta mä kiinni saa." (Enkelikello, sanat Anna-Leena Härkönen)
Väistämättä ajattelin omia unettomia öitäni. Kun unta odottaessa raotan silmiäni ja huomaan säleverhojen väleistä uuden päivän jo ennättäneen valollaan vierusmetsän puiden lomaan.
Kotiin tultua aloin vielä tehdä korua.
Löysin koruun (omasta mielestäni) yön tummat hetket, säleverhojen raidat...
... pehmoiset nukkutyynyt...
... unet; helmi-unet, värilliset unet, sameammatkin unet...
Vuorikristallipuikko toimikoon suunnannäyttäjänä, uuteen päivään, uusiin unelmiin.
Ihana koru ja hyvin olet tavoittanut tunnelman. Tuo on tuttua myös minulle,varsinkin vuosi sitten,kun kaikki oli vielä epäselvää pojan kohdalla ja sairastuin itsekin.
ReplyDeleteMutta uskokaamme tuohon kirkkaaseen uuteen päivään,joinakin yönä saa jo nukkua koko yön ja siloin aamu ja mielikin näyttää kirkkaalta ♥
Ihana yhdistelmä hempeää ja tummaa, ja hieno tulkinta aiheesta. Tuommoisiin vuorikristallipuikkoihin en kyllästy ikinä.
ReplyDeleteoi miten onkaan kaunis :))
ReplyDeleteTällä kertaa taisin ihastua vielä enemmän sanoihisi♥
ReplyDeleteNiin kauniit sanat ja kaunis koru! :)
ReplyDeleteToivon Sinulle jatkossa ihania, unellisia öitä <3
Kiitos kommenteistanne :-) Viime yön nukuin oikein hyvin, paljoin kauniin unin ;-D
ReplyDeleteKiitos, KatMan - Olen yrittänyt viime aikoina usein kommentoida blogiisi, ei onnistu, joten sanon tässä että ihania jaspiksia sulla <3
ReplyDeleteKyllä on jälleen henkeäsalpaavan kaunis koru ♥
ReplyDeleteOn kyllä niin kaunis koru!
ReplyDeleteIhanan herkkä koru. Jaan aatoksesi: tänään menen taas kolmen tunnin yöunilla. Hyviä öitä, syvää unta ja onnellista REM-vaihetta sinulle! Ja meille kaikille!
ReplyDeleteTämä on kyllä todellinen kaunotar, niin ihana kontrasti! Upeita helmiä.
ReplyDelete