Joulua valmistellen

Miltä teillä näyttää?
Minun pöydälläni on juuri nyt meneillään pienten joulutervehdysten paketointi. Suurimmat lahjavuori-vuodet ovat taakse jäänyttä elämää, mutta jotakin pientä yritän keksiä kaikille läheisimmilleni.

Yksi hassu tunnustus: joka vuosi kokeilen jotakin uutta 'jouluherkkua'. Se voi olla suolainen tai makea, suuritöinen tai nopea. Leimallista on, että olen useimmiten vain häthätää nähnyt sellaista valmistettavan telkkarissa tai lukaissut ohjeen vaikka kampaajalla naistenlehdestä. Ja itseluottamukseni on siinä mielessä kohillaan, että joka kerta, aiemmista kokemuksista ei-viisastuneena, kuvittelen muistavani, mitä reseptissä on ja miten herkku valmistetaan.

Tänä vuonna näin Meten, tanskalaisen kondiittorin, tekevän kookostryffeleitä. Well, nopeita ja helppoja, ja kaiken lisäksi rrrra-kas-tan kookosta kaikissa muodoissaan, esimerkiksi kanan seuraksi sopii perfect!
No, takaisin makeisiin. Ostin siis kaupasta kookoshiutaleita, tummaa herkkusuklaata, kermaa... Kotona, kuumennusta, vesihaudutusta, sekoitusta, voinokareen lisäys... Miksi tämä on näin juoksevaa? Tuliko kermaa liikaa? No, sulatin hiukan lisää suklaata... Lopulta pääsin jäähdytyksen jälkeen pyörittelemään palleroita - että on sotkuista! Vielä kierittely kookoshiutaleissa, nam!

No, sitten piti kokeilla omiaan taas. Marsipaani on toinen jouluherkkuni. Ehkä juontuu siitä, että isä toi meille marsipaani-muumit joulun alla Ruotsin reissulta, kun olimme pikkuisia.
Marsipaanin ostin tarkoituksena tehdä possuja, joiden myös näin syntyvän leipurin työpöydällä kädenkäänteessä. Possulauma odottaa syntymistään, mutta osan tryffeleistä tein hasselpähkinä-marsipaanitäytteellä; kokonainen pähkinä marsipaanikääreeseen ja se vielä suklaan sisään, jestas, mä oon taitava!
Tein myös omaan suuhun pari marsipaanipalleroa, jotka kierittelin kookoshiutaleissa ;-)) Yksi possu on kokeiltuna, saatan myöhemmin laittaa kuvankin, mutta tässä tämänhetkinen pöytäni. Englantilainen hedelmäkakku, kuopukseni jouluherkku, on uunissa. Joulupullat olen tähän asti leiponut aina jouluaattoaamuna aikaisin, että lapset saa siihen tuoksuun herätä. Tänä vuonna, hmm, ehkä tänäkin vuonna.

Ai mitä seiskaveikka tekee tuossa? Muistuttaa mua, että aion vielä neuloa sukat äidille. Niistä tulee kait kuudennet neulomani sukat ikänään, opettelin kantapään vuosi sitten, hurraa Novitalle. Äiti on hujauttanut satoja sukkia lapsilleen ja lastenlapsilleen, muttei voi tällä hetkellä neuloa, joten tämä on tällainen hiukan leikillinen lahja, kun tavallisesti ne sukat on saatu häneltä.

**