Joulukalenteristani putkahti kuitenkin tänään niin sopivasti herra Buddha, jotta hän pääsi heti vaihtoehtoisen joulukoruni päähenkilöksi. Buddhalaiset mitään joulua vietä, heillä muistellaan Paranirvanaa helmikuussa ja Bodhin päivänä juhlavalaistaan vaikka viikunapuu, joulukuun kahdeksantena.
Piparkakkuja tuskin syödään, mutta meidän joulumme kunniaksi korussa on kaksi kaunista piparia, piiloutuvat mukavasti isompien helmien lomaan. Silkkinen nauhaosuus sopii niin tähän kuin nenä päähän.
Ja kiitos jälleen tonttutytöille! Buddhan ja akaatit sain Helmiäisestä, Sadulta ja silkkinauha on edelleen Saran aarteista. Hyväntuulinen Buddha on kiveä, mutta liekö sitten jadea vai aventuriinia, en tiedä. Ketjunpalat ovat pronssinsävykorumetallia, samoin emaloidut piparit omasta varastosta.
Komea buddha-koru!
ReplyDeleteUpea koru. Voisi rakennella ajatuksen eri uskontojen sulasta sovusta ja yhteisestä joulusta ;)
ReplyDeleteIIHHKKUU:-)
ReplyDeleteNooh, jouluherkkujen jälkeen voi kelpo kristitylläkin vyötärönseutu muistuttaa tuota... Varoittava joulukoru.
ReplyDeleteKorussa on leikkisyyttä, ja sommittelu taas kohdillaan, kuinkas muuten. Tuo Buddha, hmm..., tuskin mun kaulassani viihtyisi, vaikka kovin hyväntuulinen onkin. Mutta koru oli näköjänsä mennyt heti, joten tämmösille erikoisuuksille on aina oma tilauksensa. Kelle vaan tulee mieleen yhdistää Budddha ja piparit...:D
ReplyDeleteKiitos ennakkoluulottomuudesta :-D -Buddhalla masu täynnä piparia?? Korun uuden omistajan mukaan sen masun hierominen tuo onnea ja omaisuutta :-))
ReplyDeleteHih, tää on ihana:)
ReplyDeleteOnpas hauska tuo buddha, varmasti tuo hyväntuulen kantajalleen :)
ReplyDelete