1.12.12

Taas pienet tontut...

Joulukuun ensimmäinen päivä. Aukaistaan joulukalenterin ensimmäinen luukku. Pienet tontut hiippailevat ikkunoiden takana eikä hankeen jää jälkiä, taikaolentojako siis? Ei, on niitä olemassa! Sain todisteita kuluneella viikolla!

Sain todellakin tarpeeseen heijastin-tervehdyksen Hennalta :-) Kiitos vieläkin, ihana "tonttutyttö"!



Ja sitten. Kerroinkin eilen, että kävin viimasta ja vilusta huolimatta postireissulla, kaksi lähetystä oli siellä odottamassa, toista olinkin odottanut, toista en. Kyllä kuulkaa pähkäilin ja tunnustan, anteeksi, manailinkin, kuka ihme mulle lähettää näin ison paketin (täytti pyörän tavarakorin yksinään)!? En oo mittään tilannu! Enkä kyllä ala, jos tämä tulee mulle vahingossa ja joudun lähettämään johonkin takasin jajaja... Mikä erehdys tässä nyt on käynyt, lähettäjän nimessä jotakin tuttua, mutta ei kuitenkaan!?

Avasin hyvin varovasti tiiviisti teipattua käärepaperia... kun en tiennyt josko joudun pakkaamaan uudelleen... Ruskean käärepaperin alla oli joulupaperi, yhtä tiiviisti teipattu sekin, varovaista saksien käyttöä. Sitten vielä pakkauslaatikko teipattuna.
Ja mitä paljastui? Tämä näky.


Tässä vaiheessa olinkin aivan varma, että joku virhe tässä nyt on käynyt!
Nämä nyt ei mitenkään voi kuulua mulle.
Mut ei. Luin kortin. Olin aivan ällikällä lyöty, haltioissani!
Voi että. Teitä ihania korukopla-tyttöjä!!! 
Kiitos-kiitos-kiitos!

Tämä tosiaan on mulle. Joulukalenteri. 24 kaunista pitsillä koristeltua kangaspussukkaa, täynnä yllätyksiä jokaiselle päivälle jouluun asti. Olen niin otettu, etten osaa edes sanoja löytää. Kurkistin ihan hiukkasen pariin pussiin ja onneksi ovat vielä pussin sisällä kääreessä lahjat. Mutta ilmeisen monta tyttöä teitä korttien perusteella on asialla ollut ja kiitän teitä jokaista kyllä vielä erikseenkin, mutta tässä vaiheessa sellainen yhteinen
MEGA-KIITOS salaisille tontuille!! 

Yritän kovasti malttaa avata vain kunkin päivän pussukan sille kuuluvana päivänä. Se on mulle vaikeaa. Mutta ei ollut eilen vaikeaa miettiä illalla, mikä oli päivän paras hetki :-D NAM. Jep.

Avasin aamulla sen ekan pussin... Ylenpalttista, voi, mutta kaunista!

*********
Myöhemmin tänään vielä Korukoplan inspiroidu kuvasta -haasteen koru; kunhan saan jonkinlaisen kuvan onnistumaan...
*********



6 comments:

  1. Niin, tonttuja voi liikkua missä vaan ja milloin vaan:)
    Kiva ,että sulla on nyt joulukalenteri:)

    ReplyDelete
  2. Jeskamandeera miten ihana ylläri korukoplatytöiltä! Voi, mäkin olisin halunnut olla tuossa mukana, niin paljon iloa ja hyvää mieltä olet korukoplallasi saanut aikaan. :)

    Pähkäilen tässä myös ekaluokklaisilleni joulukalenteria. Usein olen rakentanut oppilaille "kalenterin", jossa on (täytettyjä) metsän eläimiä, ja pikku pussukat kuusen juurella. Nyt vain on osa pusseista hukassa, enkä millään jaksa ruveta tekemään uusia. :(

    ReplyDelete
  3. Olen niin utelias ihminen, että olisi hienoa, kun joka päivä pistäisit näytille, mitä niistä pusseista löytyy. Olisi samalla niin kuin meillekin joulukalenteri. ;) :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Noo, yritän jotakin raportoida ;-)

      Delete
  4. Voi kuinka ihania tonttusia, kun on sua muistaneet! Sain avata tänään miehen Aamulehden joulukalenterin 2. luukun:)

    T. Maati

    ReplyDelete
  5. Hyvää mieltä on ihana jakaa :)

    ReplyDelete