Koivuissa isot lehden alut, perhoset kisailee

No niin jatkuu Korukoplan riipustemme matka, tänään lähtevät taas uusiin käsiin :-)
Tässä pieni kurkkaus Outiriinan koruun, joka nyt lähti luotani Korallin jatkettavaksi...

***

Odottelen taas kerran kiihkeästi eräitä tiettyjä helmiä, tuntuu että kaikki tekeminen seisahtuu, kun olen jumittunut näihin etukäteisajatuksiin ja odotuksiin - usein käy niinkin, että ne tulevat helmet eivät sitten olekaan ne parhaat seuralaiset kaavailemaani koruun. Tällä kertaa eräs helmilähetys joutui tulliin. Tulee kun ehtii.


Lämpö on saanut jo koivun lehdet reilusti vihertämään ja nurmikoitakin jo ajellaan!
Taitaa muuten tuo aurinko ja lämpö herättää minutkin, kirkkaampien värien pariin. Ihastuin kovasti näihin puristettuihin keramiikkahelmiin, niissä on kaikki kesän värit ja sattumoisin samoja värejä löytyi pienistä lamppulasihelmistä. Magneettilukko on näppärä keksintö sekin.
Nuo hauskat korumetalliset välirenkaat saavat tässä esittää kukkaniittyä, missä perhoset kisailee. Kevyt ja mukava kesäkoru tuli tästä.

***

Kerroin viimeksi siitä punarinnasta, joka oli tehnyt pesänsä hiukan arveluttavaan paikkaan. Voi surkeutta! Tänään ohi kulkiessani todistin kuinka melkein kolme kertaa suurempi rastas istui pesän vierellä lampun päällä ja urhea punarinta istui hievahtamatta pesässään. Havitteliko rastas siitä itselleen pesää, vai oliko munien ryöstöretkellä, en tiedä. Minun rohkeus (=ostoskassissa oli pakasteita) ei riittänyt jäädä seuraamaan, mitä tarinassa seuraavaksi tapahtui. Pahoin pelkään, ettei pesäpaikka ollut pikkuisella oikein viisaasti valittu, olisiko ollut nuoren linnun ensimmäinen...
"Elämä opettaa" sanotaan, mutta ei sen näin julmasti tarvisi tapahtua; taidan turhaan inhimillistää luontokappaleita.