Rauhallisesti

Meinasin ensin laittaa otsikoksi laiskotellen, mutta enhän mä sellaista myöntäisi :-D Lokosesti kuitenkin olen aurinkopäiviä viettänyt, jopa lueskellut lepotuolissa.

Metsässä en ole törmännyt valkovuokkoihin, mutta ilokseni näin niitä useammalla omakotipihalla kauppareittini varrella. Viimeiset narsissit vielä kukkivat hohtavankeltaisina, ensimmäiset tulppaanit availevat ujosti punaisia terälehtiään. Valkeat lumikellot ja scillamatot peittävät pieniä rinnepihoja.
Lintujen äänet, varsinkin aikaisin aamulla, ovat mainiota kuunneltavaa. Olen nähnyt punakylkirastaan taas monta kertaa, minusta se on kaunis, mutta sen ääntä en tunnistaisi, serkkunsa räkätin liiankin hyvin.

Mutta erikoisin näky kohtasi tänä aamuna. Pieni lintunen lennähti rakentamaansa pesään rivitalon numerolampun päälle, aivan jonkun ulko-oven vierellä. Luulin tunnistavani. Ja kyllä, lähelle päästyäni, se oli punarinta! Tarkistin vielä lintukirjasta kotona, ja toden totta, erikoisen ja epätyypillisen paikan se oli pesälleen valinnut, lieköhän pesintä onnistuu. Ajotiekin siis vain viiden metrin päässä! Englannissa punarinnat ovat melkein kesyjä, pidettyjä pihalintuja, meikäläiset ovat yleensä paljon arempia.

Taidatte jo hermostua näihin luontojaaritteluihini ;-) Mennään siis koruihin.

Teinpä heti punarinnan nähtyäni valmiiksi työpöydällä odotelleen talo-rannekorun, roosa talo ruusuineen ja tässä hopeinen lintu pesiikin ruusupensaassa. Kauniita lamppuhelmiä ja 'porraspuuna' jälleen käsinmuotoiltu rustiikkinen keramiikkahelmi. En maltttanut odotella tilaamiani magneettilukkoja, vaan laitoin tähän patinoidun hopealukon.

Huomenna on äitienpäivä, toivottelen mukavaa sunnuntaita ja iloisia hetkiä läheisten seurassa!