22.6.13

Jussi meni

Niin ne juhlapyhät vilahtelee ohi ja melkein ollaan taas arjessa.

Juhannuspäivän aamuna kävin pyöräillen tutustumassa tulevaan Jyväskylän asuntomessualueeseen.
Vuoden päästä sitten valmiita asuntoja on katseltavana. Nyt ei vielä ollut kovin paljon nähtävillä, perustuksia ja sellaista, mutta kyllä info-kyltitkin on mielenkiintoisia, kun niissä oli pohjapiirustukset pähkäiltävinä.

Tuonne aamun vilakassa ajellessa korviin kantautui vieno tuulikellojen helinä. Sellaisina pieninä ja herkkä-äänisinä ne ovat mielestäni viehättäviä, mutta kovin isot ja kumeat ovat liian hallitsevia, vaativia.

Minun koruuni tietenkin tuli sellainen vienoääninen yksilö.
Tosin koru lähti liikkeelle tästä rantaan ajautuneesta oksankappaleesta, joka oli aika luja vastus poranterälle. Iloinen yllätys, koska niitä hauraita puunkappaleitakin on tullut kokeiltua, eihän niistä ole koruiksi sitten ollut.


Kaulakorun kivinä on todella jännittäviä soikeita ja litteitä helmiä, kivettynyttä puuta. Niille on ominaista erilaiset reiät ja rosot ja kuviot.


'Tuulikellon' rakensin pronssisensävyisen kehyksen ympärille metallilangan pätkistä, joissa pieniä lasihelmiä. Koskapa tuulikello minun mielikuvissani heiluu ja kilkkaa sydämellisen ja lämminhenkisen kodin ovenpielessä, tahi parvekkeella, niin lisäsin pikkuisen pronssisydänriipuksen, sen on tehnyt Lesley Watt.


Tottakai minun piti laittaa tähän koruun sarisilkkinauha, kun löysin juuri oikean värisen. Nauhan ja kivihelmien välissä on pienet ketjunpätkät, ne antavat korulle mukavaa soljuvuutta.


Viime yönä mollotti komea täysikuu, sekin haluaisi koruksi, mutten tiedä millaiseksi, täytyy vielä kuulostella...

14 comments:

  1. Viehättävä koru, jää oikein mietiskelemään.

    ReplyDelete
  2. Kaunis ja kiinnostava yhdistelmä rouheutta ja herkkyyttä :)

    ReplyDelete
  3. Herkkä ja voimakas ,kuin luonto muutenkin.
    Superkuu jäi näkemättä, oli sen verran pilvinen taivas yöllä.

    ReplyDelete
  4. Kiitos, kamuset! Toivottavasti Eila näit viimeöisen kuun, ja tänä iltana kai superkuu on komeimmillaan!

    ReplyDelete
  5. Viehkeän puun olet löytänyt ja kauniin korun tehnyt sen ympärille.
    Kuu korua odotellessa :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Arna; siskon mökkirannasta oikein etsimällä etsin enkä tällaisia löytänyt kuin tämän :-D

      Delete
  6. Arvaappas Mags, tykkäänkö tästä korusta?
    Tämä on niin ihana etten oikein löydä sanoja, tässä on tarina ja hyvä henki!
    Ajattelen miten tuo puu lämpenee ihon lämmössä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, Vikki :-)
      Yllätin itseni tällä lähes monokromaattisella värivalinnalla, se kuitenkin mielestäni sopii puunkappaleen kera siihen äänimaailmaan, johon halusin.

      Delete
  7. Kaunista ja mielenkiintoista puuta eri muodoissa. Jännää, että löysit niin kovan palan rannalta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, Peikkonen :-) Sanoinkin tuossa jo, että etsimällä etsin ja yritän tulevaisuudessakin löytää :-D

      Delete
  8. Anonymous24/6/13 14:51

    Mun täytyy ihmetellä tuota sinun luovuuttasi; olet tehnyt huikean määrän koruja ja aina vaan uuden mallista ja värimaisemaltaan erilaista korua pukkaa ulos. Oikeesti, moni olisi tuolla tuotantomäärällä syyllistynyt itsensä plagiointiin mutta et sinä, uutta ajatusta ja sen myötä uutta korua... *kumartaa kunnioituksesta*

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, kyllä sitä tulee joskus samaa ideaa toistettua, mut hiukan muunnellen...

      Delete
    2. Anonymous24/6/13 20:25

      No tota mä en usko - siis sitä että toistaisit itseäsi.

      Delete
  9. Juu ajopuuteoria... Olenkin miettinyt, mitä mangrovejuurakkoa ne ulkomaan korunvääntäjät käyttävät, kun kotimainen tuntuu pehmeältä. Kovaakin löytyy, hyvä!
    Kiva yhdistelmä, ja "Metalli" alkaa olla hallussa - ?

    ReplyDelete