4.4.14

Kaikenlaista

Mukavia päiviä. Eilen raivasin helmityöpöytääni, joka on samalla siis ruokapöytäni, tyhjemmäksi, että sain katetuksi kahvit - äiti ja sisko olivat tulossa käymään. Onhan minulla toki muitakin pöytiä, koruilupöydäksi sopivia, mutta juuri tuo iso pöytä on mukavin ja sopivin levittäytyä tarvikkeineni :-D

No siis, raivasin, olin jopa leiponut, se on minulle harvinaisempaa, itselle ei juurikaan leivo kuin sämpylöitä silloin tällöin. Vaikka katselenkin kyllä kaikenmaailman leipomisohjelmia! Kotimaisessa paras leipomo -sarjassa olikin viimeksi tehty korvapuusteja uudella twistillä, nappasin sieltä näiden täytteeseen lemon curdin; mun pullat ei menisi läpi leipurin tusinassa, kun ovat noin erikokoisia.
Suolaisena oli quiche, jonka täyte oli paprikaa, mozzarellaa ja pestoa - ei kuvaa, loput meni jo pakkaseen.

***

Siskot ja äiti on ihania, kun kannustavat tätä hullua (no välillä tuntuu siltä!) koruharrastustani. Sisko saikin eilen lahjaksi korvikset, niistä ei nyt kyllä tullut myöskään kuvaa, mutta korviinsa hän ne heti laittoi, luultavasti siis tykkäsi.
Äiti hoksasi lipastoni päältä kultaisen korun. Se oli tehty jo vuosia, ihan tosi, vuosia sitten, mutta olin aikeissa sitä ketjuosuudelta lyhentää, kenties itselleni. Minähän pidin ennen koruharrastustani vain kultaisia koruja ja olen tehnyt joitakin kullattuja koruja pitkin matkaa.
Äiti siis mallasi korua ja toivoi myöskin siihen lyhennystä. Tässä se sitten on. Hohtavia pikku makeanvedenhelmiä ja Swarovskin golden shadow -kristalleja kullatussa (14GF eli gold filled) langassa. Helmiosuus on yhteinäisessä kultalangassa ja koko osuudeltaan vielä ylikieputeltu eli se on jäykähkö, asettuu sitten mukavasti lyhyenä lähelle kaulaa. Äiti saa tämän syntymäpäivälahjakseen, vaikka oli minulla hälle kirjakin ajateltu.




Hämmästyttävintä on, että nuo kullatut osat säihkyvät kirkkaina ilman minkäänlaista käsittelyä varastoinnin jälkeen.


Huomasin, että on jäänyt esittelemättä tämä Lintu Vihreä -kaulakoru. Noita ihanaisia lamppuhelmikukkasia ja lehtiä sekä juurikin vihreä lintunen. On kaupassa.





16 comments:

  1. Nam kahvista ja pullasta sekä kauniit korut. Äiti saa tyylikkään kaulakorun ja vihreä on niin kaunis:)

    ReplyDelete
  2. Et kyllä usko, mutta kun avasin sun postauksen, rupesi meilläkin tuoksumaan pulla. Ihmettelin aikani, mutta sitten paljastui, että kyse oli toiveajattelusta ja esikoinen oli juuri laittanut leivät paahtimeen ;-)

    Mainiota viikonloppua sulle Mags!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuoksujen kulkeutuminen eetterissä ois veikeetä! Kiitos, Marjaana.

      Delete
  3. Sisko ja äiti ovat varmasti onnellisia taitavasta koruilijastaan. Kaunis on tuo kultainen koru.

    Hassu yhteensattuma, että mainitsit leipomisesta, sämpylöistä ja pullasta. Minä olen leiponut viikko sitten sämpylöitä Pikkusiskon kanssa kokkauskurssilla ja sitä ennen viimeksi yläasteen kotitaloustunnilla. Ja tänään Pikkusiskon kanssa kotona! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä hymyilmeitä näkyy... Kiitos, Leonida!

      Delete
  4. Herkullisen näköisiä pullia!
    Ja mikä mahtava koru äitisi kaulaa pääseekään koristamaan :)

    Mukavaa viikonloppua!

    ReplyDelete
  5. Kauniita koruja olet loihtunut.
    Pullat on herkullisen näköisiä ja ei se maku muutu vaikka kaikki olis erillaisia :D
    Minä taas leivon ja paistan lähes päivittäin. Eilenkin täytin neljä piparipurkkia, kun olivat jo tyhjentyneet.

    ReplyDelete
  6. Tuota vihreää (jälleen) kuolasin jo korukaupassa. :) Kiva kun sukusi naiset ovat koruilumyönteisiä. Mun äitini höpöttää aina, miksen voisi tehdä jotain `järkevämpää´ ja tyttäret ei välitä hölkäsen pöläystä mun koruilustani. Mutta mäpä en anna sen mun intoani lannistaa. :D

    Oot kyllä nyt luomisvoimissasi ja kerkeet leipoonkin. En ole leiponut(kaan) pitkään aikaan, vaikka joskus leivoin tosi paljon. Kun ikä ja työt lisääntyvät käsi kädessä, ei voimia tahdo riittää kaikkeen, mitä haluaisi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Suntsa :-) Minä leivon tosiaan äärimmäisen harvoin, yleensä vain kun pojat käyvät. Äitini ei aivan noita nauhoja (varsinkaan risasilkkiä) koruissa ymmärrä, mutta kirkas hopee ja vaaleat eiliianisot helmet menee.
      Kevät ja valo kyllä selvästi minuun vaikuttaa, onhan mulla keskimäärästä enemmän aikaakin kun issekseen elän!

      Delete
  7. Oih, miksei meillä kukaan leivo? Tuore pulla ja varsinkin sen tuoksu... Aaah. Just keitetyn päiväkahvin kanssa. Voi vitsi.
    Tuo äidin syntsälahjakoru on veikeä. Eipä ole tullut mieleen tuollainen, täytynee taatusti kokeilla. Nyt miun pitäis saada miun äiti vielä innostumaan koruista. Monta vuotta olen yrittänyt ihan turhaan :-D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos MiunMaun, vaikka väärin väitin tuolla tekstissä, kyllä äidin korun helmet on erikseen linkitetty, siihen on sitten tehty tuo päällekieputus yhtenäisellä langalla... Olinpa minä tarkka ;-)

      Delete
  8. Voi mitä leipomuksia .. Tuo helmikoru on kaunis.. kulta sopii helmiin todella kauniisti! Vihreä kevätkorukin kiehtoo <3

    Sama se on minulla, keittiönpöydän ääressä sitä tulee väänettyä koruja ja siinä samalla radiota kuunneltua. En tiedä miksi se on niin mieluinen koruntekopaikka. Sitten aina välillä raivataan tilaa muille jutuille :)

    ReplyDelete
  9. Herkulliset olivat leipomukset ja synttärikorvikset super-ihanat; ovat roikkuneet korvissa siitä lähtien keräämässä kateellisten katseita :)
    Ja on tuo äidin kaulakorukin kyllä kaunis! Kiitos, sisko-kulta, olet paras!

    ReplyDelete