8.10.14

Syysiloja

Kävelin tuttua lenkkipolkua, jota reunustaa sekametsän koivut. Ei paistanut aurinko, mutta ei satanut eikä tuullutkaan lainkaan. Yhtäkkiä ilma oli täynnänsä keltaisia leijuvia lehtiä, sadunomainen tunne! Olin niin hurmaantunut, että hiukan pyörähdin kädet levällään :-) Ihana syysnäytös ja vain minulle?


Savukvartsit olivatkin jo kotona odottamassa pääsyä rannekoruun. Sain nämä viistehiotut hankituksi hyvin edulliseen hintaan, joten raaskin sitten tehdä kaksirivisenä tämän "Jungfrudans"-korun. Neidontanssi, tai, oikeastaan tuota ruotsinkielistä ilmausta käytetään jatulintarhoista, tiedättehän ne kivikehät, joita löytyy Suomessakin rannikkoalueilla. (kts.täältä)
Vaikka "minun" metsässäni ei tietenkään jatulintarhaa ole, niin risteävät polut tuntuvat joskus varsinaisilta labyrinteiltä ja kiertokäytäviltä... Aina löytyy silti tuttu pätkä, jota pääsee kotiin.


Rannekorussa on kauniita savukvartseja hopealangalla linkitettyinä, yksi kaksirivinen korunjakaja tuolla antaa korulle ryhtiä. Välilenkit ja sydänlukko ovat myös hopeiset.


5 comments:

  1. Ihana<3 Ja miten ihana juttu alussa," tanssii lehtien kanssa" :)
    Mä yritin tehdä myös rannekorua savukvartseista, mutta aina meni mönkään...Ehkä joskus onnistuu.
    Mukavaa loppuviikkoa:)

    ReplyDelete
  2. Voi ihanuus, sekä koru että tarina.
    Olisipa hienoa päästä keskiaikaiseen jatulintarhaan kävelemään, kertakaikkisen hienoa.
    Savukvartsit pyörivät tuolla omallakin pöydällä, rannekoruksi ovat tulossa. Aika hassu sattuma!

    ReplyDelete
  3. Todella kaunis! Hopea <3 savukvartsi, niin ihanat yhdessä... jostain lapsuudesta muistan purjehdusmatkan Turun saaristossa ja sieltä jostain saaresta löytyneen jatulintarhan...

    ReplyDelete
  4. Onpa kaunis jatulintarha! <3

    Savukvartsi on äärettömän kaunista ! :)

    ReplyDelete