skip to main |
skip to sidebar
Alan jo itsekin huolestua, kun ei sinistä näy koruissani...
*
Kesäsade-settiin tehdyt korvakorut kaipasivatkin muuta seuraa ja saivat uuden nimenkin, Green eyes ;-)
Minä kaipasin kevyehköä, jokapäiväistä (vaan EI arkipäiväistä) kaulakorua, joka sitten syntyikin Helmiliinan kaupan mukavaan kierteiseen hopeaketjuun. Lisäsin riipuksen välirenkaisiin muutamia, isoa helmihattua korostavia hopearenkaita, jotka on patinoitu.
Uusimpien korujen galleriasta löytyy aiemmin syntynyt Outsa-setti.
*
*
-Tänään oli oikein kesäinen päivä! Ensin paistoi aurinko ja hullaannuin kävelylenkillä kaikista ihanista tuoksuista, väreistä, äänistä - näin niityllä ja metsän laidassa niin monenvärisiä ja -laisia kukkia, etten muistanut läheskään kaikkien nimiä. Täytyy kaivaa kasvikirja hyllystä niin kuin joka kesä :-)
Jo loppuajasta kävellessä alkoi olla sellainen painostava ilma, tiedättehän... Ja kun ehdin kotiin, käväisin uimassa ja asettauduin lepotuoliin mukamas aurinkoon, niin sekunnin murto-osassa tuuli alkoi riepottaa pihakoivuja, vesi vihmoi kasvoille ja kuului ensimmäiset jyrähdykset! Hui, ihanaa!
Nyt aurinko paistelee taas lempeästi ja sain kuvan Mansikkasuusta, pienoisesta rannekorusta, joka on menossa synttäriksi pienoiselle neitokaisella. Keskellä yksi Swarovskin pyöreä Padrapadasha-kristalli.
Juu, kyllä ;-) Löysin retkelläni kypsiä, herkullisia ahomansikoita!
**
-Voiko muuten tytöllä olla liikaa korvakoruja? Ei tietenkään!!
-Voiko minulla olla liikaa savukvartsi-korvakoruja? Hmm... saattaa olla, mutta teinpäs vielä yhdet ;-D
Näissä on reilun kokoiset Hill tribe -hopeiset putket ja niin täydelliset viistehiotut brioletit kuin olla voi!
Kuva tuli otetuksi ei-niin-aurinkoisella hetkellä...
'Koru-urani' alusta asti olen yrittänyt löytää koruihini sellaisia materiaaleja, joista tulisi yksilöllisiä ja uniikkeja koruja.
Edelleenkin vakaasti uskon, että ne pienetkin 'massasta poikkeavat' osaset ovat myös korujen ostajien mieleen. Koru tuntuu omemmalta, kun tietää, että toista samanlaista ei ole eikä voi tulla.
Tietenkin on sitten helmiä, joihin kaikkien on helppo ihastua ja niitä samanlaisia on sitten monella, monella koruissaan. Tällaisen 'mulle kans' -villityksen on saanut aikaan esimerkiksi Helmiparatiisi, Helmiliinan ihkauusi nettikauppa. Hänen tarjoamansa makeanvedenhelmet ja korukivet ovat aivan ihastuttavia niin kuin nyt tämänkertaisessa kaulakorussa näkyy!
My Rose syntyi helmifoorumin kuukauden koruksi, aiheena oli Antoine de Saint-Exupéry'n Pikku Prinssi.
Kertomuksessa maapallolla vieraileva, pikku planeettansa ruusua kaipaava, hellyttävä poikanen joutuu pettymään. Hän löytää yksilölliseksi luulemansa Ruusun kaltaisia ruusuja kokonaisen tarhallisen. Myöhemmin hän kuitenkin oppii, että niin samankaltaiselta muihin kuin hänen kukkasensa näyttääkin, niin prinssin sille uhraama aika ja hellä hoiva tekee siitä juuri Sen Ainoan Laatuaan!
Se kaikkein tärkein ei siis näy silmillä, vain sydämellään näkee selvästi.
*
Ehkä minunkin koruni sitten ovat omanlaisiaan silloinkin, kun osaset ovat näitä monen muunkin käyttämiä ;-)
Kesäsade-setti sai korvakorut, vaikka nämä vihreät 'pisarat' eivät olekaan fluoriittia vaan prasioliittia elikäs vihreää ametistia. Värisävyltään ne mielestäni sopivat hienosti kyseiseen settiin.
Korvakorujen kivi-brioleteilla on muhkeasti kokoa, sellaiset reilut 15mm ja laatu on huikean kaunis. Balinhopeisten osien lisänä on myös pienet Swarovskin kristallit.
Kun nyt sain alkuun tämän aarteiden käyttämisen, niin kaa-uu-aan säilötyistä turmaliini-brioleteista, nerik-nerik, käytin sen suurimman, 16mm, tähän kaulakoruun.
Pari pinkkiä ametistia, valkoisena hohtavat soikeat makeanvedenhelmet sekä lilan ja siniruskean hehkuiset makeanveden keishit korostavat kaikki keskelle sijoittuneen turmaliinin pinkin-lilan-rubiininpunaista säkenöintiä. Kiven sisällä on kuin kultaista säihkettä.
Rannekorussa on pieniä sileitä turmaliineja ja löysin nerikeistäni myös tuon Julian tekemän hopeisen lehti-lukon ;-D
Edellisen postauksen pinkit korvakorut käyvät kauniisti tähän settiin, joka sai nimen 'Brida' viimeksi lukemani Paulo Coelhon romaanin päähenkilöltä.
- Kuvat ovat illanhämyisen keinovalon johdosta tummia, mutta sattuneista syistä kiirehdin kuvaamaan...
-vaihdoin tähän lähikuvan turmaliini-brioletista, näkyvät nuo ametistirondellitkin kaikkine viisteineen!-
No, niin juhannuskin on jo takana! Luonto on vehreimmillään, linnut pitävät konserttejaan; minä odotan heinäkuuta, Oopperajuhlien alkua ja tänä vuonna erityisellä mielenkiinnolla Timo Mustakallio -laulukilpailuja! Mutta palataan niihin ehkä myöhemmin.
Tänään halusin kiihkeästi tehdä korvakoruja ISOISTA kivistä ;-) Pitkään harkitsin, kehtaanko matkia Tiffany Peay'ta, mutta niinpä jäänevätkin ainoaksi yritykseksi nämä ihanat vaaleanpunaiset ametisti-korvakoruni; sen verran kieli keskellä suuta näiden kanssa sai tuhrata, yksinkertaisesta mallista huolimatta! Tai, vannomatta paras, sillä heilahtavat niin kivasti korvissa - kokoahan on reilut 15mm tällä kivellä!
Mukailin sitten tietenkin oman, helpommin toteutettavan mallin, jossa käytin yhden parin joskus viime kuussa esittelemistäni shamppanjakvartseista, nekin kooltaan samaa luokkaa edellisten ametistien kanssa, mutta koko koru on pidempi, ilman koukkuakin 3,5cm. Näitten kanssa ei tarvinnut sitten lainkaan tuhrata, kun ensin keksin, miten ne pitää toteuttaa :-D
**
Puolivalmiita on tuloillaan, mutta ykkösenä listalla on erityisen kinkkinen vanhan korun korjaus... Vaan eiköhän tässä kuussa vielä jonkun uudenkin korun kuva tänne ilmesty.
Oma tietokoneeni halusi välillä huoltoon, joten suokaa anteeksi, että sähköposteihin vastaaminen on viivästynyt!
Käytän pari päivää lähikirjaston konetta, joten blogi-päivityksiä ei ehkä ennen juhannusta ole tulossa.
Kaikki tilaukset hoituvat silti sovitusti ja uusiin sähköposteihin pyrin vastaamaan mahdollisimman pian.
Kaiken varalta jo nyt:
Hyvää Juhannusta kaikille lukijoille ja kävijöille!
Sen lisäksi että kivet kuiskivat, niiden kuvioiden kautta pääsee 'matkalle' vaikka tunturiin!
Ystävätär soitti Kuusamosta ja heti löysin jaspiksistani sammaleita ja jäkälää ;-D
Uneni tunturissa
Lähikuvassa voi nähdä jopa kukkasia!?
Valtamerijaspiksia, hopeaa; perusrannekoru, kivissä hiukan kuhmuja, mutta ah noita kuvioita!
Yksi haaveeni on... haluaisin joskus sukeltaa koralliriuttojen kirkkaisiin vesiin... Näkemieni kuvien ja filmien innoittamana mielikuvitukseni tekee noita matkoja, milloin unessa, milloin suloisten helmien avulla :-)
Etsiskelin jo jonkin aikaa ihania keihsi-helmiä myös muun värisinä kuin valkoisina; mielessäni oli Miyukin välihelmien sävy 'merenvaahdon vihreä', kuulostaahan jo nimikin kutsuvalta!
Sitten onnistuin noita aarteita löytämään... Samalla myyjällä oli tarjolla myös 'baby blue' - sinisiä helmiä. Tottahan minun oli saatava molempia!
Olin ajatellut tekeväni jotain hyvin pelkistettyä kaulakorua hopean kanssa, mutta... niin kuin ennenkin...
Syntyi kaksi rannekorua lähes samoista materiaaleista; hopeinen 'koralli', hopeaketjua, keishi-helmiä, akvamariinia; molemmissa riipuksena aivan ihastuttavasti välkehtivä labrarodiittipisara.
Vihreässä rannekorussa iso helmi on Perunopaalia ja sinisessä kalsedonia.
Sukellus, vihreä
Sukellus, sininen
Kummassakin korussa samanlainen pieni hopeinen salpalukko.
Äidille täydet 10 pistettä kärsivällisyydestä. Ajat sitten hän toivoi valkoista rannekorua ja se ei vain ole ottanut syntyäkseen.
Nytkin aloin tekemään jotakin aivan muuta, mutta puoliväkisin nämä muutamat valkoiset helmet sitten kietoutuivat gf-renkaiden ja -langan kanssa äidin koruksi. Siis, pari valkoista 'jadea' ja Swarovskin white opal -kristallia kullatussa langassa.
Pieni ja siro koru minun pikku-äidilleni :-)
*
*
Toisena kuvaamatta jäänyt kaulakoru, setin rannekoru piileksii, hmm... jossakin...
Tummia, tummia sinimustia makeanvedenhelmiä (6-7mm), labradoriitti-rinkuloita (ei tietenkään välkettä kuvassa, mutta todellisuudessa kyllä!), Miyukin kolmionmallisia lasihelmiä, hiukan hopeaakin. Mukava arkikoru...
Tällä kertaa velvollisuuskoruja...
*
Sain ajat sitten rakkaalta pojaltani muutaman tiikerinsilmähelmen... isoja möllyköitä... Ajattelin ensin, että 'pöö, liian isoja ja vaikeita' ja sulloin kivet jonnekin lipaston perille...
Mutta tässä tapauksessa sanonta 'poissa silmistä, poissa mielestä' ei pitänyt lainkaan paikkaansa. Ei. Syyllisyys painoi, kun poitsu ne helmet kuitenkin kaikessa rakkaudessa äipälle lähetti, kaukaa maailmalta!
Pidin suorastaan velvollisuutenani tehdä helmistä jotakin itselleni ylen mieluista ja mukavaa.
*
Lähdin siis, taas kerran, kaivelemaan kätköistäni raitahirmuille seuralaisia. Kokeilin vuorikristallia, sitriiniä, botswanan akaattia, valtamerijaspista - ei löytynyt oikeaa muotoa tai sävyä, joka olisi mitenkään hurmannut. Päätin turvautua edellisen postauksen reseptiin, kokeilin yhtä lempikivistäni, savukvartsia. Vaan eipä käyneet pyöreät, ei tynnyrit, ei fasettihiotut rondellit. Viimein löytyivät tuo iso sileä nugetti keskelle korua ja kaksi ainokaista lantinmallista vielä jatkoksi.
Yrittelin vielä saada seuraksi lisää kiviä, mutta ne muuttuivatkin ketjuksi, johon sitten käytin sekä hopeaa että muutaman kullatun lenkin. Hiukan arvellen laitoin vielä tuon pikkuperhosenkin, kaveriksi lukkosalvan perhoselle.
'Tiikeri ja perhonen'
No, ajattelin tehdä vielä jäljelle jääneistä tiikerinsilmistä toisenkin korun. Siihenkin oli tuloillaan kaksi möllykkää, mutta toisen väri oli niin tumma, että se sotki ajatuksiani...
Yritän aika ajoin käyttää sieltä kuuluisasta nerik-varastosta noita Perun sinisiä opaaleita. Hassua, että ne kaikkine koloineen ja kolhuineen edelleen vaan ovat siinä kategoriassa! Siispä etsin ruskeimmat, tiikerin sävyyn sopivat. Myös yksi, viikolla Inkun vaihtareissa tullut botswanalainen pääsi osaksi tätä korua.
Innostuin sitten pitkästä aikaa patinoimaan hopeaa, kun halusin tuon tietyn lukon tähän koruun ja kirkas ketju näytti aivan hassulta. On se muuten kamalaa, että johonkin patinointiinkin voi tulla himo! Mutta nyt on tummia osasia pitkin korupöytää, arvaattehan :-)
Rannekorun tynnyriketjusta roikkuu yksi linnunpesä-helmi kilahtelemassa.
'Tiger retired', tai kotoisemmin 'Väsähtänyt tiikeri' :-D
*
Molemmat korut killuvat nyt koekäytössä ranteissani enkä tiedä kummasta pidän enemmän! Onkohan aivan liioiteltua pitää molemmat korut itse!? Se olisi oikeastaan mukava velvollisuus :-)
*
