Metsä tuoksuu

Viime päivien pyöräilyt ja kävelyt on olleet kyllä huumaavia! Nyt metsässä tuoksuu tältä:

Blogger halusi järjestää kuvat näin ja menköön nyt sitten.

Rannekorussa on sen seitsemän sortin pienoisia korukiviä, peridootti, akaatti, ioliitti, granaatti, akvamariini, sitriini, turmaliini; Solen tekemän, etsaaman, takoman rinkulan muotoilin ovaaliksi; tummaksi patinoin hopeisen jousilukon; pronssisen käpyriipuksen on tehnyt LeAnn SummersStudiosta.


Muissakin blogeissa on huomattu keski-iän saapuneen, kun vappuna nauttii aivan eri asioista kuin 'muutamia' vuosia sitten :-D
Eipä ole meilläkään niitä perinteisiä vappujuomia tai -ruokia. Ajattelin pyöräretken jälkeen mennä saunaan ja sitten lueskella romaania.

***

Iloista Vappua piipahtajille!

***

Kaikessa rauhassa

Poljen pyörällä hiljakseen, polun vierellä solisee kevätpuro, muutamia pisaroita satelee kasvoille, leskenlehti-yksinäinen työntää keltaista iloaan ylöspäin, peipponen hypähtelee metsän puiden ja polun laidan välillä ylös alas, mikäpä kiire minullakaan minnekään, kesään ja kuumiin aurinkopäiviin, nautin kaikessa rauhassa kevään hienoista tunnelmapalasista, antaa sadella, vaihdan kuivaa sitten kotona.

***

Korunteossakin olisi kova kiire saada tehdä jotakin alusta alkaen omin käsin, mutta niin vaan ovat jääneet luonnoksiksi ja keskeneräisiksi juotoksiksi ja palasiksi monet, monet...

Nyt pitää hidastaa, antaa keskeneräisten ajatusten valmistua, kaikessa rauhassa. Tehdä sellaista, mikä muuten tuntuu hyvältä.

Siispä, valmisosasista, hiukkasen keltaistakin mukana, jostakin syystä nyt viime viikkoina kovasti puhutellut, ilon ja älyn väri!

Kaulakorussa on kreikkalainen pronssinsävyinen metalliriipus, edelleen sitä ihanata kulmikasta pitsistä vintage-ketjua, pikkusitriinejä, isot vaaleat 'turkoosit' ja voi-harmillista, vain neljään vihreään granaattiin sain tuon vintaj-langan mahtumaan, ihan hassun pieniä reikiä koko nauhallisessa. Ovat muuten sävyltään ja olemukseltaan kuin meripihkaa.
Tähän koruun onnistui tulemaan juuri ne metsäpolkuni värit, maakin ruskeana, vain vähän tuota hentoa viherrystä.


Pienet söpöset korvakorut sopivat kaulakorun seuraan, mutta tein ne kyllä eri aikaan, tätä sopivuutta ajattelematta, nyt huomasin. Niissä on Swarovskin kristallit pronssinsävyn keskellä, koukut mustaa niobiumia.

Tuo iso pyöreä riipus on oikeastaan nurinpäin, tavallisestihan noissa pikkulenkeissä on kaikenlaista ripustusta, mutta itse tykästyin tähän asetteluun - melkein kuin riipus näyttäisi kieltä kaikelle suunnittelulle ja hätäilylle ja 'pitäisi'-oloille.







***
Korukaupassa pieni ale.

Aina sunnuntai

Sunnuntaisen auringon, lintujen sirkutusten, romanttisten elokuvien ja yllättävien hääuutisten ja ties minkä syyksi lasken tämän romantiikan aallon!!
Mietin eilen, miltä tuntuikaan olla noin 21 (siis hurjan paljon nuorempi kuin nyt), en niinkään sitä, miltä tuntuu olla rypytön ja norjavartaloinen, vaan sitä, miltä se tuntui sisällä; kuplivaa iloa ja odotusta minkä vain tapahtua! Kahdenkeskisiä hetkiä, kauniita sanoja, syviä katseita, helliä kosketuksia, kihelmöintiä, heittäytymistä... sunnuntai-fiiliksiä joka päivä...
Missä nyt löytyisi se 'meet-cute', romanttinen ihastus ensi silmäyksellä?

Kaulakorussa on tuota aiemminkin käyttämääni pronssinsävyistä 'pitsikuvio'-ketjua palasina, Swarovskin täydellisiä creamrose-helmiä (21 kpl ja yksi pari ilman väliketjua) sekä ihana lehtikuvioitu käsintehty pronssihelmi kuvaamassa uutta kasvua, kevättä, nuoruutta. Helmen on tehnyt LeAnn Weih, jolta aiemminkin olen metalliosasia tilannut. Swarovskin helmet ja ketjupalat on linkitetty vintaj-langalla ja korussa ei ole lukkoa (eihän rakkauttakaan tarvisi 'avata-sulkea'), koru on reilun mittainen, kaulakuva on vain viitteellinen.

Aika kuluu

Joo. Jollakulla voi mennä päiväkausia ihan joutavaan nykerrykseen. Siis jollakulla allekirjoittaneella.

Ajattelin nimittäin kokeilla massa-jämillä jotain kivaa, kiekuroita tai jotain hienoo ;-D 'Ei menny niinku Othelilla', joka on yksi polymeerimassojen mestareista.
Lopulta sain kaiken ähellyksen jälkeen aikaan siedettävän mosaiikki-pötkön ja pari kirjavaa linnunmunaa aikaiseksi. Kyllä niissä jämissäni oli enemmän värejä, mutta halusin pidättäytyä näissä hillitymmissä kuoseissa. Valkeaa oli jo alun alkaenkin tarpeisiini liian vähän.

Tuossa yllä ne munat ja pari kiekkoa - te ette usko, mutta niissäkin on aika monta työvaihetta, vaikka ovat yksinkertaisia. Toinen muna näyttää ihan hassun pullistuneelta, mutta se on vain kuvaharha, aika sievänmuotoinen se on!
Ja tuossa alla on pötkylä, josta piti tulla perhosen kotelo ;-D No joo. Värit on huikeen nätit harmaat ja harmaanlilahtavat mustan ja valkean keralla.


Kokeilin parista pallosta korvakorut ja ne ovat jälleen mukavan keveät. Hopealisät lieventää karua väritystä.

No, oman mielenrauhan takia piti jotakin tehdä myös sileistä ja kauniisti valmistetuista osasista. Korvakorut nyt alkuun. Onyks-putkihelmi ja koukut näissäkin mustaa niobiumia, kauniit lehdet on pitkään säästelty, onneksi niitä on vielä muutama.

Lisää kukkasia

Lupasin sen riipuksen. No, kun aloin kuvaamaan, niin kokeilin vaihtaa korvakoruihin mustat koukut, niobiumia. Sopivat mielestäni mainiosti!


Riipuksen voi sitten ripustaa joko mustaan (tai minkä tahansa väriseen!) nauhaan tahi hopeaketjuun. Riipuksessa kukkapohjana aika massiiviset hopeahatut.


Kukkakin muuttui mielessäni joksikin muuksi, kihokiksi tai, hortensiaksi :-)
Ja sit oli pakko tehdä vielä punaisilla nameilla...

***
Hei, laitoinpa taas Korukoplan seuraavan haasteen liikkeelle!
Sopii erityisen hyvin 'säästäväisille' koruilijoille,
mutta lähtekäähän mukaan muutkin :-)

Kukkasia sateen keskellä

Sateen kestäviä kukkasia, olkaa hyvä, omiin silmiin vaikuttavat hiukan neilikoilta :-)

Makeanvedenhelmet ovat minikokoisia keishejä, kauniskaunis kiilto niissä! Korupiikit tein nollanelosesta langasta, aika monta ;-D meni taas yhteen korvakoruun! Kukkapohjukseksi löytyi mainiot pitkänmalliset 'raidalliset' hopeahelmet, toisen koruntekijän varastostaan myymiä.


Itse voin taas kuvitella nämä pienoiset korvakorut yhtä lailla juhlamekon kuin farkkuasun seuraan heilumaan, kovin ovat keveät.
Tein noiden seuraksi myös riipuksen, mutta ehti tulla liian hämärä kuvaamiseen, jää siis huomiselle!

Välipalasia

Päivä on harmaa, ulkona oli hui-kylmää, mutta mahtava kevään tuoksu, sellainen jäisen kuulaan raikas, hiukkasen multainen!
Odottelen näkeväni krookuksia, sitten sinivuokkoja (joita jossakin muualla jo näkynyt!) - hiukan paikalliset varikset lähimetsän reunamilla mekastaa siihen malliin, että pesätarvikkeista tapellaan.
Kevät on niin ihanaa, uuden kasvun ja odotuksen täyttämää aikaa.


Herkkää krookuksen siniliilaa on tämän päivän korvakoruissa, ametistit ovat tuollaisia muhevasti viistottuja palasia, kiiltävät hienosti, kun valo sopivasta kulmasta tavoittaa. Aivan peruskorvikset näistä tuli, nappi on tuollainen hopeakuutio, sopi mielestäni palloa paremmin kulmikkaisiin helmiin.



Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Lukijoitakin taas uusia tullut mukaan, olette tervetulleita :-D

Mietiskelyä

Korukoplan kuvasta koruksi -haasteessa oli kolme kuva-vaihtoehtoa aiheesta 'Lepo'. Valitsin tämän taiteilija Samuli Heimosen maalauksen (kuvaa klikkaamalla pääset kyseisen taiteilijan kuvagalleriaan)

Kun sain noita kaiverrettuja suden pää -helmiä ajoissa, saatoin toteuttaa korun sellaisena kuin ajattelinkin. (Saman sarjan 'valpas susi' oli tuolla aiemmin)

Sinikirjavat kyaniitti-rondellit ovat mukavan monisävyisiä kuten maalauksen taustakin; kyaniittipisarat markkeeraavat tämän 'Meditoivan Eläimen' sekä tassuja että taideteoksen valuvia maalijälkiä.
Eläimeni hännäksi (jota ei maalauksessa näy) löytyi lähes yksivärinen merisiilen piikki, joka sopii vaaleasta akaatista kaiverrettuun suden päähän. Pyöreät vaaleat helmet ovat helmiäistä, joissa voi erottaa maalauksen tapaan raitoja; ei sillä että olisin tekovaiheessa sitä huomannut, vasta aurinko toi ne esille. Lukko on tehty polymeerisavesta.
Kuvaaminen oli melkein ylivoimaista. Ehkä kaulatorso-kuvassa näkyy, että koru on kaulalla hyvinkin tasapainoinen ja levollinen.

'Mietiskelyä'

Kiertäkäähän myös toisten osallistujien korut katsomassa! Linkit blogeihin löytyvät täältä!

Henkilökohtaista

Olen viime vuosina miettinyt paljon kuolemaa, ja elämää myös.

Olen etääntynyt uskosta, tai oikeastaan, kristillisyydestä. Onhan minulla uskoni ,’näkymättömään’, suojelijoihin, enkeleihin, henkioppaisiin, luontoon, kivien voimaan.

Tänään kävin pitkän, pitkän tauon jälkeen kirkossa. Kyseessä oli kuolinpäivän muistotilaisuus. Sello minut sinne houkutteli. Enkä pettynyt. En musiikkiin, jota oli paljon ja harkitusti valittua, enkä puheisiin, joita oli vähän - erittäin hienovaraisesti koottuja ajatuksia, sitaatteja.

Tilaisuus soljui saumattomasti, musiikki ja puheosuudet tasaisesti vuorotellen. Jäi aikaa miettiä kuulemaansa, pohtia merkityksiä. Musiikki toisti edellä esitettyjen lauseiden sanomaa. Ja kuin huomaamatta tuo musiikki ja puhe kietoi penkissä istujan samaan seuraan. En tarkkaillut muita osallistujia, en miettinyt, olinko jonkun tarkkailtavana. Olin vain ja oli hyvä olla. Tuskin koskaan olen samalla tavalla kokenut oloani täysin levolliseksi kirkossa.

Tainomainen tunnelma katkesi, viimeisten sellon sointujen jo ajat tauottua, vasta kun pappi nousi paikaltaan etupenkistä ja asteli keskikäytävää pois. Tilaisuuteen saapuneet ’heräsivät’ ja penkit tyhjenivät.

Hieno sellisti, lumoavan eläytyvä esitys Albinonin Adagiosta. Sain tilaisuuden kiittää soittajaa henkilökohtaisesti upeasta elämyksestä.

Jos jostain syystä kappale ei ole tuttu, niin yksi lukuisista, lukuisista esitysversioista tässä.

Voimaeläimenä valpas susi

Huomaan usein ajattelevani varsin stereotyyppisesti eri asioista, käsitteistä, ihmisryhmistä... Tosin, esimerkiksi monet opettavaiset sadut ja tarinat ovat luoneet pohjan ihmisten mieliin syöpyneisiin ennakkokäsityksiin, esimerkkinä vaikkapa Aisopoksen eläinsadut puhumattakaan niitä vanhemmista tai uudemmista kansantarinoista. Mikä voima onkaan ollut omalla perheellä, koululla, elokuvilla...

Ja aasinsiltaa saavumme käsityksiini intiaaneista, mielikuviin tai esineisiin, joita pelkkä sana 'intiaani' nostaa mieleen. Niitä ovat sulkapäähine, toteemipaalu ja voimaeläimet, hevoset, viuhuvat nuolet, vuoristo, nuotiot, tiipiit, koruissa linnunkynnet ja turkoosi-kivet... Oho, mielikuvitukseni tuottaisi enemmänkin, mutta lopetanpa jo.


Kun näin nettikaupassa kivestä kaiverrettuja koiraeläimen päitä, en mitenkään innostunut niistä. Kuitenkin tilasin pari kappaletta. Ne ovatkin yllättäen hyvin puhuttelevia!
Tästä korusta sitten tuli 'intiaanikoru', voimakoru, johon käytin noita huurrettuja (luulen, että etsattuja) vuorikristalli-nugetteja, upean oranssinsävyisen kivisulka-riipuksen, karneoli-nugetin ja pari kirjavaa turkoosihelmeä. Pääosassa, vaikkakin kaulalla sivuun asettuen, on voimaeläin susi, kivenä siinä iki-ihana fossiilikoralli (laitan kuvan myös nurjalta).
Koskapa nuo susi ja sulka sekä käytetyt helmetkin, ovat arvokkaita, niin valitsin linkkilangaksi ja ketjuksi pronssinsävymetallit hopean sijasta.


Mulla oli kova kiusaus lisäillä tähän koruun enemmänkin elementtejä, mutta päädyin tähän rauhallisempaan versioon, koru sai nimen 'valpas susi' ;-)