30.10.14

Linnuntietä

Linnuntietä matkat on lyhyempiä, voi kun ois siivet! Vois hetken mielijohteesta lähteä vaikka ... vaikka mihin ;-)

Eipä oo, haaveeksi jää omin voimin lentäminen. Mutta aurinkoisella säällä askel on jotenkin kevyempi ja ehtii tehdä enemmän kuin pimeinä päivinä, vai luulenko vaan?

***

Postia tulee, vaikka oon luvannut tilailla vain tarpeeseen. Kuorista sukeutuu ihanuuksia, tämän päivän lintukin.
Aluksi vain kokeilin, josko nahkanauha menisi kaiverretun linturiipuksen reiästä, menihän se yllätyksekseni. Huomasin, ettei lintu oikein paljon lisäkoristusta kaivannutkaan. Kokeilin nimittäin ensin Swarovskin silver night -kristalleja, mutta ne olivat liian koreat labradoriitin seuraan. Nuo apatiitti-möhkäleet olivat siinä lähellä, joten kokeilin seuraavaksi niiden sopivuutta. No jess, kahdessa oli tarpeeksi isot reiät ja pääsivät sitten linnun seuraan.


Tämä koru on aika erikoinen, se taitaa olla aivan unisex ja ikärajoitteitakaan ei ole! Sopii siis naiselle, miehelle, pojalle tai tytölle.

http://magskoru.com/tuotteet.html?id=4/788

26.10.14

Home is where your heart is

Otsikko taas tätä lajia - en halua kääntää tuota suomeksi, kun se enkuksi kuulostaa niin sujuvalta ja mukavalta.
Mullahan on monta lempikiveä, tiesittekin. On valtamerijaspis, on savukvartsi ja kyaniitti, sitten tietysti larimar, mutta aivan ykkönen on syntymäkuukautenikin kiveksi sanottu opaali. Minä en halua sitoa mitään kiviä kuukausiin tai horoskooppeihin, luulen että kivimieltymykset syntyvät muualta. Ja kivillä on paljon kerrottavaa, muillakin kuin nimikkokiviksi valituilla.

No, opaalejakin on vaikka minkälaisia, on vaaleanpunaisia ja jännittävän siniturkooseja Perun opaaleja, vaaleita ja hehkuvia jalo-opaaleja ym. Mulle rakkaimpia ehkä ovat ruskeaan emäkiveen sitoutuneet boulder-opaalit ja samoissa sävyissä tämäkin puuopaaliksi, fossilisoituneeksi puuksi kutsuttu, ehkä suomeksi mukavin käännös on kivettynyt puu, siltä se näyttääkin, vuosirenkaineen. Huikeaa ajatella, miten kauan on kestänyt, että puuaines on muuttunut kiveksi!


Ei kai voi olla kauniimpaa? Tämä sydänriipus on todella iso ja muhkea, hiukkasen on painoakin. Laitoin sen tosi simppelisti silkkinauhaan, jonka voi solmia haluamaansa pituuteen. Oijoi, niin puhutteleva kivi!



Tein nyt sydänteemalla yhden talokorunkin! Tein sen melkein kokonaan entisen purkaen ja uusin ajatuksin. Se oli aiemmin muilta helmiosuuksiltaan liian raskas, joten nyt keramiikkaisen riipusosuuden seuraksi valitsin risasilkkiletin väreihinkin sointuvaa violettia ametistia ja kimmeltävää sugiliittia, vihreät helmet jaspista ja kaikki hopealangalla linkitettynä. Ai niin, sydämenä hohtelee paua-simpukkaa.


 Pikku mökillä on suloisen ihmettelevä ilme :-)



Enhän nyt suurta rakkauttani vielä hylännyt. Opaalia piti toisenkin korun verran hypistellä.


Huomaattekos eron yllä ja alla olevien kuvien välillä?
-No oikeanpuoleisin soikeista helmistä väläyttää ihanan sinisen opaalihohteen!


Juuri tämä on yksi syy rakkauteeni: Tehdessä, edes helmiä valitessa, juuri tuo helmi ei kääntynyt kädessäni sellaiseen suuntaan, että olisin hoksannut tuota pistettä! Vasta korun ollessa valmis ja ryhtyessäni kuvaamaan, satuin asettelemaan korun sellaiseen kulmaan valoon nähden, että tuo salaperäinen aarre paljastui! Näin ne kivet puhuvat.

Ruskeassa löytyy niin monia upeita sävyjä. Melkein harmittaa, että se oli lähes 20 vuotta paitsiossa vaatteissani, asusteissa sentään joku laukku ja kengät oli (harvoin) ruskeaa.
Tämänkin on kivet opettaneet, kaikki värit ovat kauniita oikeassa yhteydessä, tai, oikein katsottuna. Ja myös kuhmuiset kivet ovat niin ihania - tuossa alakuvan kiven kuhmussa asuu opaali ;-) siinäkin.


13.10.14

Kuvakiviä

Viimein sain harjoitelluksi uuden puhelimeni käyttöä. Hmm... ei kai sen nyt pitäisikään niin vaikeaa olla, mutta muutosvastarintani tekee asioista joskus hiukan hankalampia. Puhelimen kamera oli se, mitä halusin ja nyt sitten opettelen!

Sammakko pääsi uuteen kuvaan :-)



Osmankäämit-kaulakoru sai parikseen rannekorun, jossa kirjavien kivien vierellä mustia. Harmi, ettei kuvaan tallennu noiden mustien puufossiilikivien kuviot, mustalla mattamustaa ja harmaata, vaikeaahan se on kait paremmallakin kameralla. Mutta niissäkin siis pilkkukuviota, ei pölyä.


Mustaa, ruskeaa, punaista, harmaata, hiekkaa... maiseman värejä ja syksyn kuvia.




Kuvakulmia ja taustoja täytyy alkaa miettiä niitäkin aivan alusta. Mutta kuvaaminen ei jostakin syystä vaan mulla nappaa, taidan olla liian kärsimätön säätämisiin yms.


10.10.14

Parhaita hetkiä

Täällä minä taas hehkuttelen syksyä! Eilen metsäretkeltä palatessa ajattelin, että kyllä on onnea, että voi metsästä löytää ateriansa! Ja sieniä etsiskellessä saa samalla liikuntaa, silmien iloa syksyn väreistä ja mitkä upeat tuoksut nenä aistii sekä vielä ekstrana vaikkapa kostean sammalen hyväilevä tuntu iholla!

Yhtä ihanaa kuin sienimetsän hurmio on pyöräily kosteassa syysilmassa, siis kun vesisade ei ole sadetta lainkaan vaan vain ilmassa leijuva kostea vaippa. Sellaisessa säässä hengittäminen tuntuu moninkerroin miellyttävämmältä kuin kesähelteellä.
Oijoi, juuri sellaiselta tuntui tämän päivän fillarointi rantaraitilla. Ja miten upeasti rantojen ruskapuut kuvastuivat järven pintaan. Sellaiset ovat minulle parhaita hetkiä. 


Tässä korussa on riipuksena niin ihastuttava picassojaspis, että kun sen näin nettikaupassa, minun oli vain pakko se saada kotiin. Tajusin tänään, että siinähän on juurikin näkymä rantaraitilta, osmankäämien tummat tähkät rantakaislikossa. 


Pujottelin ja solmin helmet yksinkertaisesti helminyöriin, jotenkin tuo tumma nyörikin toistaa tämänhetkisen syysmaiseman kuihtuvia kukintoja. Isommat helmet ovat puufossiilijaspista mahtavin kuvioin, pienemmät maisemajaspista.
Alimmassa kuvassa näkyy picassojaspiksen nurja puoli, se on matta, mutta yhtä hieno kuin kiiltäväksi hiottu etupuolikin.


8.10.14

Syysiloja

Kävelin tuttua lenkkipolkua, jota reunustaa sekametsän koivut. Ei paistanut aurinko, mutta ei satanut eikä tuullutkaan lainkaan. Yhtäkkiä ilma oli täynnänsä keltaisia leijuvia lehtiä, sadunomainen tunne! Olin niin hurmaantunut, että hiukan pyörähdin kädet levällään :-) Ihana syysnäytös ja vain minulle?


Savukvartsit olivatkin jo kotona odottamassa pääsyä rannekoruun. Sain nämä viistehiotut hankituksi hyvin edulliseen hintaan, joten raaskin sitten tehdä kaksirivisenä tämän "Jungfrudans"-korun. Neidontanssi, tai, oikeastaan tuota ruotsinkielistä ilmausta käytetään jatulintarhoista, tiedättehän ne kivikehät, joita löytyy Suomessakin rannikkoalueilla. (kts.täältä)
Vaikka "minun" metsässäni ei tietenkään jatulintarhaa ole, niin risteävät polut tuntuvat joskus varsinaisilta labyrinteiltä ja kiertokäytäviltä... Aina löytyy silti tuttu pätkä, jota pääsee kotiin.


Rannekorussa on kauniita savukvartseja hopealangalla linkitettyinä, yksi kaksirivinen korunjakaja tuolla antaa korulle ryhtiä. Välilenkit ja sydänlukko ovat myös hopeiset.


2.10.14

Silmiä häikäisee

Toki minäkin käytän koruissa bling-kristalleja, yleensä aika hillitysti. Mutta tällä kertaa tilasin kokeeksi Swarovskin uutta tulevan talven väriä, Paradise shine, varsinainen säihkyväri. Kaupan kuvasta ei saanut täyttä varmuutta, joten nyt vain sitten nämä korvakorut. Kun aurinko sopivasti osuu, niin oo-la-laa, häikäisevä pari vaikka itse sanonkin!


Korviksissa nuo ihanaiset kristallipisaraiset ovat upeissa hopeisissa koukuissa, joihin on upotettu säihkyviä kuutiollisia zirkonioita. Eipä näihin sitten välirenkaiden ohella lisäkruusauksia tarvinnut.



Muuten olenkin viettänyt aikaani sienimetsässä... Iltaisin pitää ojennella koivet rahille, kun kivikkoinen sammalikko on varpaille aika koettelevaa...