Tralaa

Oi miten mieli virkistyy auringosta!

Innostuin tekemään varsin 'orgaanisen' korusetin DesignMimin saksanpähkinähelmistä ja kookosrenkaista. Eikä niiden lisäksi tarvittu kuin muutama hopeoitu rengas, kaunis lukko ja allergisoimattomat niobium-korviskoukut. Ihanan kevyet korut!

Kaulakoru syntyi kun entinen riipus tästä nauhaosuudesta oli lähtenyt ties minne... Niskan taakse korussa sijoittuvat nuo pehmoiset nahkanauhat ja väliosassa on erilaisia lasihelmiä.
"Minä muutun" lienee sopiva nimi voimakorulle, jonka riipuksen kivet kaikki edesauttavat ja jotkut jopa lempeästi puskevat muuttumaan!

 

Riipuksessa on Othelin hienosta keramiikkalinkistä roikkumassa ihanat läpikuultava kyaniitti, sen serkku kunziittipisarainen, vielä hennon lila sugiliitti ja suloinen ruusukvartsi, siivekkään päänä on kaunis granaatti; aurinkokuvassa kyllä liiankin hailakkana nuo kivet.
Enkä minä noita Othel-keramiikkaosasia mitään hio, ne ovat niin mainioita juuri karheapintaisina ja himmeinä, tuntuvat ja näyttävät mukavalta.

***

Jai, jai

Aurinko pilkahti, muutaman hetken. Nappasin kuvia.

Ensin vielä kesken mietinnän oleva kaulakoru; mietin jätänkö sen tällaiseksi peruskoruksi ja lisään vain niskaan jousilukon vai laitanko salpalukon ja jonkinlaisen riipuksen korun eteen... Aurinko muuttaa tsekkiläisten lasihelmien luonteen ja melkein värinkin!
Muina helminä kauniita viistehiottuja valtamerijaspiksia ja hematiittiviisteisiä. Valtamerijaspis on edelleenkin yksi suosikkikiveni, mitä ihania kuvioita ja värejä!

Tähän väliin on melkein pakko lisätä kuva korukaveristani Kaislista, joka harrastaa oikeiden heppojen ohella myös keppareita :-D (Kuva on siskon puhelimellaan ottama.)
Tästä kuvasta välittyy kyllä elämänriemu, eikö vaan?

Palataan sitten koruihin.
Minussa maailma menettää varmaan jonkin tilastohirmun? mutta harrastan taulukointia ja hintavertailuja lähinnä omaksi ilokseni, myös koruilussa.
Olen aivan kuvitellut, että koruvaijeriin pujoteltu koru olisi tarvikkeiltaan edullisempi kuin metallilankaan linkitetty. Usein olen aikonut, mutta nyt vasta otin asiaksi toteuttaa aikomuksen tehdä vastaava koru kahdella tavalla.

Nämä rannekorut on nyt tehty samoista namuista makeanvedenhelmistä ja toinen on vaijerissa ja toinen sitten hopealangassa.

Vaijerikorun lukko on kalliimpi, molemmissa on samoja helmihattuja, kummassakin säätömahdollisuus pituudelle. En halunnut kuitenkaan tehdä tismalleen samoista värkeistä, niin ehkä vaijerikoruun sitten valikoitui noita hopeahelmiä pari sekä Swarovskin kristalliperhonen, jotka hiukkasen nostavat sen hintaa. Tosin vaijerikoru vaatii aina enemmän helmiä ja myös niitä välihelmiä. Hopeaan linkitetyssä puolestaan jo hopealangan lenkit muodostavat koristeelliset välit helmille.

Mutta kuulkaahan, lopputulemaksi muodostui koruille sama hinta! Tekemiseenkin meni saman verran aikaa. Että ulkonäkökysymykseksi sitten menee lopulliset mieltymykset.


Noo, piti sitten tehdä toinenkin aikomani vertailu saman tien.
Nytkin käytin makeanvedenhelmiä, mutta tällä kertaa tarkoituksena oli vertailla hopealankan ja pinnoitetun korumetallilangan vaikutusta hintaan. (Nykyisin käyttämäni korumetallilangat ovat itselleni mieleen, tykkään tummasta langasta ja olen vastaavia koruja käyttänyt nyt niin pitkään, että mahdolliset allergiat varmaankin olisivat tulleet esille.)

(Korujen helmet eivät ole aivan näin pinkkejä luonnossa vaan selvästi syvemmän punaisia.)

Keskushelmiksi valitsin keskenään samanarvoiset 'yksiköt', kirkkaaseen versioon kristallein upotetun makeanvedenhelmen swaro-helmihatuin ja tummaan koruun Swarovskin kristallikuution hopealisin. Muuten helmet ovat yksinkertaisesti lankaan linkitettyinä ja välilenkeillä yhdistettyinä. Molemmissa on hopealukot. Tässä kokeilussa eri metallien käyttö kyllä näkyi lopullisessa hinnassa selvästi.

Kaikki nämä makeanvedenhelmistä tehdyt rannekorut ovat kaupassa hiukan normaalia edullisemmin :-)
Iloa päiväänne!

Kiltisti kotona

Eipä tämä koruilija malta pysyä helmistä erossa, ei vaikka helmien etsiskely on nyt hiukkasen työläämpää, kun kaikki täytyy nostaa nenän eteen. Kärsivällisyys toki vaan kasvaa.


Otin sitten eilen kuitenkin joitakin kuvia kaulakoruista ja kun ei tämä päivä juuri kirkkaammalta näytä, sään puolesta, niin laitetaan sellaisina tänne. Ja nämähän ovat tällaisia musta-valko-harmaita koruja molemmat.

 

Ensimmäisessä korussa on keveyttä ja ilmaa, isoja helmiä ja säihkyviä kristalleja. Nuo pitsikuvioidut puuhelmet ovat hurmaavan keveitä, isoja myös, yli 3,5 cm! Kristallit tuntuvat pieniltä, vaikka nekin tosiasiassa ovat reilun kokoisia.
Ketjuosiin valitsin kristallin pariksi pyöreälenkkistä hauskasti viistekuvioitua ja todellisuudessa kiilteleväistä ketjua, pitsihelmien pariksi kuviotaottua soikeaa, himmeämpää ketjua. Koru on lukoton, metrin pituinen ;-)
Ketjut ovat hopeoitua, tummaksi patinoitua korumetallia.

Toisesta korusta näin untakin ajat sitten, ennen kuin olin helmiäkään siihen saanut. Enkä sitä paitsi edes saanut niitä mustia makeanvedenhelmiä, joita havittelin, ei sellaisia taida olla kuin unessa :-D
Riipus on Othelin käsialaa, ihanaa rouheaa keramiikkaa, näitä riipuksia täytyy nähdä läheltä voidakseen arvostaa kaikkia yksityiskohtia.

Valitsin sitten niiden unen mustien 'tilalle' valkoiset makeanvedenhelmet, ihanat kiiltäväiset, ja lisäksi kuvioituja luuhelmiä sekä hopeaupotuksin raidoitettuja puuhelmiä. Puuhelmissä toistuu mainiosti tuon keramiikka-riipuksen mustanruskea väritys. Helmet (kaikki tietenkin isoreikäisiä) on pujotettu nahkanyöriin, joka jatkuu jämäkällä ketjulla.

En tiedä, arvostaako kukaan, mutta itse saan melkein sisäisiä väristyksiä, kun havaitsen toisiinsa sopivia osasia työpöydältäni - sellaisia, joita en ole etukäteen mietiskellyt, jotka vaan löytävät toisensa! Niin kuin nyt tuo naamion yllä oleva pitkulainen luuhelmi ja hopeoitu koukkulukko, joiden kuvakieli on yllättävän samankaltainen. Ai, täytyyhän sitä hiukan itseään kehuskella edes joskus!

Tervehdys alhosta

Kaikki liittyy kaikkeen tai sitten mikään ei mihinkään...

Sää on harmaa, kuvat ei onnistu, mutta on pari kaulakorua kuitenkin odottamassa.

Silmälasini hajosivat juuri kun olin aikeissa hankkia uudet ja jättää vanhat varalaseiksi. Mietin siis, olinko hajamielinen harmaan sään takia vai oliko rillien tarkoituskin tulla tiensä päähän juuri nyt. Oliko tämä opetus meikäläiselle ainaiselle jahkailijalle, kun pitäisi vaivautua jonnekin tavan arjesta poikkeavaan paikkaan (nyt siis silmälääkärille). Oliko tämä opetus kaikkeudelta siinä mielessä, että olin sisäiseltä ääneltä saanut monta kehotusta tarttua johonkin hyvään tarjoukseen silmälaseista, vaikka epäilenkin että koira niissä on haudattuna. Olin vaan ohittanut sysäykset ajatelleen, että "sitku, mutku, nytku".

Rillien hajoaminen tietysti harmittaa, kun ne oli moniteholasit ja nyt on sitten käytössä vain lukulasit, hmm, nehän tosin on melkein tärkeemmät, mutta ovatpahan jääneet lähes käyttämättä, monitehojen varjoon. No, uusia glasejakin siis odottelen seuraavat viikot.


Laitan tähän vaan yhden böö-kuvan halloweenin kunniaksi ja odottelen kirkkaampia hetkiä.

***

Korukoplassa tämän vuoden viimeinen haaste!

***

No nysse...

... sen lumen satoi, yöllä. Aamun maisema on valkoinen ja viileä.

Vaan ehdinpäs vielä eilen, ennen lunta, hiukan fiilistellä kukkasilla :-D
Edellisen postauksen setti herätti toiveita samasta tyylistä, värimaailman olin jo valinnut.

Rannekoru noudattelee lamppuhelmineen ja lasihelmineen sekä pikku ametisteineen samaa linjaa kuin edelliset kukkakorut. Säätöketjulla varustettu koru on hyvä valinta, silloin käyttäjä voi valita mieleisen kiinnityskohdan ja koru voi olla tarvittaessa tiukemmalla tai valuvampana versiona.

Myös kaulakorussa samat materiaalit, lamppuhelmet, lasikukat, ametistit, hopea, lisänä muhkeat vahvasävyiset Swarovskin cosmic-kristallit. Myös kaulakorun niskaosuudessa on pätkä ketjua, korua voi pitää lyhyenä tai vielä lyhyempänä ;-)

Tämä oli viimeinen tätä lajia vähään aikaan, vaikka olen itsekin hyvin mieltynyt noihin lasikukkiin. Nyt loput kukkaset ja muut tarvikkeet pääsevät hetkeksi laatikoihin ja hyllyihin talteen, muutaman lepopäivän tarvitsen tähän väliin. Iloista viikonloppua piipahtajille!

Tänään aurinko

Tänään paistaa aurinko ja koko maisema hehkuu, vielä hetken siis ennen niitä loskakelejä, lumiräntäsateita ja tuulentuiverrusta. Mutta juuri nyt, tänään, läheisellä metsäpolulla nautin syksyn ihanuudesta.

Eilen ja tänään syntyi korusetti Fairy Garden, taas ollaan niin unelmoivalla mielellä, mutta sopii ajankohtaan ja olotilaani! Tällaisina päivinä pitää nauttia luonnosta!

Huomaatteko mitä aurinko tekee noille hurmaaville tsekkiläisille kukkahelmille! Korusetissä on käytetty linkityksiin hopealankaa ja ketjut ja lukot ovat myöskin kirkasta hopeaa. Ihanaiset lamppuhelmet ovat näiden lasikukkien keskellä kuin kotonaan.

Toinen rannekoru on aivan yhtä haaveilevainen vaikka onkin yksivärinen; siinä on korukivihelmiä hopeassa: savukvartsia himmeäpintaisella hionnalla ja Botswanan akaatteja, kiiltäviä palleroisia, säätöketjun päässä kaiverrettu savukvartsilehti.

Korukoplan haaste, vastavärejä

Vastavärit oli Korukoplan haasteen aiheena tällä kertaa ja väriympyröitä tuli tutkiskeltua jonkin verran.

Mulle oli vissiin jäänyt tuo vaalea punainen väri jotenkin päälle, tai, oikeastaan tämän korun kunziitti-riipus saapui sellaisena hetkenä, että se nyt vaan joutui tähän haasteeseen. Onkin hassua, että vaaleanpunaisia on todella erilaisia; on vaikkapa herkkää ja imelääkin ruusukvartsinpunaista ja sitten toisaalta tätä kunziitin utuista, valkeansekaista, silkinkiiltoista väriä.
Kunziitti ja sinisävyinen kyaniitti ovat jollakin lailla (ehkä vain minun mielessäni) sisaruksia, yhteistä niille on tuo värilliseen kiviainekseen sekoittunut vaalea silkinhohto, samankaltaisia silikaattimineraaleja ne kyllä ovatkin. Tämä oli vain välihuomautus kiinnostuneille... Ja vielä sekin tieto, että kunziittia on hyvin vähän tarjolla.

Kunziitille vastaväriä etsiessä haeskelin monista monista turkooseista kivistä sopivinta. Ehkä joku vihreämpi olisi ollut täydellisen oikea vastaväri, mutta tähän koruun valikoitui sopivammaksi enemmän sinivihreä turkoosi, jossa on tuota mustaa hämähäkinseittiä sekä pari laikkua ruskeaakin.

Kunziitti-riipuskivi on iso ja täydellisen hurmaava! Pidän siitä, että siinä on noita mustia vierasaineviiruja mukana, eihän elämäkään ole täydellisen silkoista, yksiväristä, vaan mukaan mahtuu monenlaisia hetkiä. Korussa on lisäksi pienempiä kunziitti-helmiä, kaksi ihanaa-ihanaa hopealla silattua lamppuhelmeä, noita mystisiä aurora borealis -käsiteltyjä vuorikiteitä ja tietenkin tuo turkoosi sekä pari pikkuhelmi-riipusta ison riipuksen vierellä. Metalliosissa hopeoitua, tummaa sävyä.

Koru sai nimekseen "Utua" ja löysin siihen mätsäävän kuvankin, yhdestä suosikkiblogistani, jonka kuvien aiheet ja kokonaisuus saa aina valtoihinsa, tutustukaahan Kaarnikan otoksiin.

Oh ja voi!

Voi miten juuttunut tai itsestäänselvyytenä tottunut sitä on nettiin! Menin aivan pois tolaltani pari päivää sitten, kun rakas koneeni jumittui täysin suostumatta avaamaan armasta bittiavaruuttani! Olin aivan toistaitoinen, mikä tarkoittaa etten pystynyt keskittymään mihinkään. Onneksi, onneksi, onneksi poikani jo eilen illalla pelasti minut. Olin kuvitellut, että joudun hankkimaan uuden koneen, voi itkut! Toisaalta olin jo itselleni selittänyt, että voisi olla hyväkin joutua uusimaan kaikki, myös blogit ynnä muut sillä passwordien 'muistaminen' ei ole vahvuuksiani, saati että ne olisivat ylöskirjoitettuina... Muuttumisen/kasvun mahdollisuus myös itselle...
No, monen tunnin työn jälkeen kone alkoi pelittää, turha kysyä minulta mikä oli vikana, ehkäpä oma 'sorminäppäryyteni', mene tiedä. Pääasia, että taas pääsen kiertelemään ja katselemaan :-D

En pystynyt korujakaan viime päivinä tekemään, mutta tässä kuitenkin parit pienet korvakorut, jo selkeinä aikoina näperretyt.
Ensimmäisessä parissa on Othelin ihanaiset nerikomi-keramiikkariipukset ja Saran lamppuhelmet. Tilatessa luulin Othelin riipuksia isommiksi (mistähän syystä? ehkä siksi että Othel tekee statement piissejä!), mutta niinpä ne saapuessaan pariutuivat sopivasti näiden lasikaunokaisten kanssa. Tykkään tosi paljon noiden keramiikkapalasten rouheasta pinnasta.

Toisena parina kaunista ametistia ruusuina hopeanapeissa 

ja kolmantena upeat vuorikidekierteet hopeakoukuissa, joissa vielä kuutiollista zirkoniaa upotuksina.

Huomenna on tarkoitus julkistaa Korukoplan uusimman haasteen korut!

Rauhoittumista

Todellakin, pientä rauhoittumista vaatii joka kerta tuo pikkuruisten siemenhelmien käsittely :-) Arvatkaa vaan montako kertaa rapisi lattia, kun nuo lentelivät käsistä tai vaijerista...

Mutta sunnuntain kunniaksi rukousnauhakorut. Ensimmäinen on granaattia, toinen ametistia.

Olin tuon granaatti-nauhan helmiä ja osasia pantannut pitkään, kun en ollut löytänyt tarpeeksi pientä ja sievää Neitsyt Maria -keskuslinkkiä. Risti on mielestäni kaunis, hopeaa granaattipisaraupotuksin, ei liian hieno kuitenkaan vaan sopii käyttökoruun. Ja nuo isommat granaattihelmet on erikoisesti viistehiottu vain reunoiltaan, en nyt muista onko tällä hionnalla joku oma nimityksensäkin. Ja yleensähän tällaiset ei-mustat granaatit ovat pikkuruisia, nämä ovat n. 6x8 mm. Osa granaateista on käytetty aiemmin ja loput nerikit siis tässä.
Aika hento ja herkkä tästä nauhasta tuli joka tapauksessa, koska korvasin niskaosuuden helmet hopeisella ketjulla. Isä Meidän -helminä on sileät vuorikidesydämet.

Samaa ketju-ideaa käytin toisessakin rukousnauhassa, ketjuna siinä parbell-ketjua, hopeoituna ja patinoituna. Ametistit ovat sileitä kolikoita ja pikkuisia välirondelleja, isoimmat helmet sileää vuorikidettä.
Keskuslinkkinä tässä yksilössä on hopeinen kauniisti kuvioitu avoin sydänlinkki.
Nauhaosuuden Isä Meidän -helmissä jälleen ihanat isot hopeiset helmihatut tuota erikoista mallia, onnistuin saamaan vuoden tauon jälkeen ja tulee muihinkin koruihini persoonallista ilmettä antamaan!

Kuvissa nämä kaksi rukousnauhaa näyttävät keskenään hyvinkin samankokoisilta, mutta ametistikoru on huomattavasti vankempi ja painavampi. Valokuvat ei tänään taas halunneet laisinkaan onnistua toivomallani tavalla, ehkä kuvaan uudelleen, jos aurinko näyttäytyy.

Tässä kuitenkin kivihelmet vierekkäin, joo, avuton kuva... mutta näkyy helmien kokoero.

Mukavaa sunnuntaita!

Autumn design challenge, blog hop!

Oh, it was not easy, Lesley and Caroline!

This was my batch and pink is such a difficult color for me ;-)
Tämähän oli satsi, josta lähdin tässä haasteessa liikkeelle. Ja kyllä kuulkaa vaaleanpunainen tai tuo vispipuuron punainen osoittautui mulle vaikeaksi väriksi. Lisään suomennetun tekstin myöhemmin tämän postauksen alle.

So, of course I took the pink ceramic bead first in my hands and this is the result. Glass beads and one
cloisonné-bead with it make an autumnal bracelet.

The first necklace has its' pinks, too! I took a walk/walks in my neighbourhood and realized that the nature is full of shades of muted pinks or rosa shades. By the way, the birds are slowly beginning to gather to move to south...

The bird pendant has a little color (I gave it a little Vintaj patina touch) because I had Lesley's pink link in this necklace first, but it was too heavy for my chain, it kept on turning over showing its' backside, so I changed two glass leave beads on its' place. And that's symmetric necklace, I haven't made symmetric pieces for ages!

As I started with Vintaj patina, I wanted to give a little color to Caroline's ceramic pendant, too, rusty brownish and olive green to match the beads I had chosen. And the second necklace has Caroline's ceramic green round beads, some of my favourite jasper beads, wooden touch too and the red coral beads give some brightness to the darker colors.

***

Those pieces were made all on Sunday and then I had to think and think. All Monday went and late in the evening (it was dark and cold) I took my bike and had a ride through my favourite path: near a little brook which has a small patch of wood on the other side, meadow and groups of bush here and there on the other side, some houses a little further. I just love the smells of this kind of cool autumn night! And that's the smell of hey and withering flowers and changing weather. It took me to childhood, we were always playing outdoors on cool evenings, for instance 'hide and seek' or '10 sticks on a plank'...

With this bracelet I have the same feeling of getting back to my childhood. It is playful, not hot not cold, but having some secret ingredience which almost subconciously makes me go back these decades.

There is of course Lesley's bronze link but equally important are the little house bead by Humblebeads and the bronze toggle by Saki silver. Those little glass flower beads give a nice tiny sound on the wrist, almost like you could see the 'once upon a time there was a flower fairy' :-D Yes, I am very childish!

Go hopping to see all the other participants of this awesome challenge! Thank you so much, Lesley and Caroline!

Our hostess Lesley Watt - http://thegossipinggoddess.blogspot.co.uk/

Our hostess Caroline Dewison – http://blueberribeads.co.uk

Gay Messander - http://gaysiemay.blogspot.co.uk/

Made By Jules - http://madebyjulesblog.blogspot.co.uk/

Heidi Post - http://expostfactojewelry.blogspot.co.uk/

Janet Bocciardi - http://www.honeyfromthebee.com/

Alice - http://alice-dreaming.blogspot.com

Dolores Raml - http://craftydscreations.wordpress.com

Lucy Haslam - http://faerystone.blogspot.co.uk/

Pine Ridge treasures - http://www.gratefulartist.blogspot.com/

Shirley Moore - http://beadsandbread.blogspot.com

Tracy Collins - http://travelsintimedesigns.blogspot.co.uk

Melissa Trudinger – http://beadrecipes.wordpress.com/

Mags - http://magsin.blogspot.comYou are here!

Pepita - http://pepita-handmade.blogspot.co.uk/

Jo-Ann - http://itsabeadifulcreation.blogspot.com

Toltec Jewels - http://www.jewelschoolfriends.com

Judith Johnston – http://www.judith-johnston.com/blog

Janine Lucas – http://www.esfera.me/travel/blog/travel-stories

Madeline Bunyan – http://madelinebunyan.wordpress.com/

Chic and frog – http://www.chicandfrog.wordpress.com

Sue Rennie - http://moonandsevenstars.blogspot.co.uk/2013/10/autumn-design-challenge.html

– 

Syksyhaaste

Eipä ollut helppoa ei!

Tämähän oli satsi, josta lähdin tässä haasteessa liikkeelle. Ja kyllä kuulkaa vaaleanpunainen tai tuo vispipuuron punainen osoittautui mulle vaikeaksi väriksi.

Mutta tottakai tartuin haasteeseen ja lähdin ensimmäisenä liikkeelle tuon vaaleanpunaisen keramiikkahelmen kanssa. Laitoin sen kavereiksi värikylläisiä lasihelmiä, tumma korumetallilankaa ja mukaan tuli myös yksi cloisonné-helmi.

Huomasin luonnossa näinä päivinä paljon vaaleita ja haaleita punaisia sävyjä, joten pinkistä tulikin minulle syysväri :-D
Ensimmäisessä kaulakorussa on siten myös vaaleanpunaista, sillä tuo materiaalisatsin pinkki pronssilinkki oli ensiksi tuossa ketjun sivulla. Se oli kuitenkin liian painava, kääntyili aina nurinpäin, joten vaihdoin siihen nuo lasilehdet. Olin jo ehtinyt näyttää hiukkasen Vintaj-patinaväriä linnulle, joten lisäsin vielä takaosan ruskeavoittoisten jaspisten seuraan pari herkänpunervaa rodokrosiittia.
Korustapa tulikin symmetrinen, ei ole sattunut moista aikoihin...

Ja kun ne Vintajpatinat oli esillä, niin myös Carolinen keramiikka-riipus koki pienen värimuutoksen, ruosteenruskeaa ja oliivinvihreää. Nyt se sopii tummempiin jaspiksiin, punaiseen koralliin ja puunsävyihin. Isot vihreät pallerot ovat myöskin niitä Carolinen keramiikkahelmiä, joiden sävyt toistuvat muutamassa keraamisessa rondellissa, joita löysin mukaan.

***

Nuo yllä olevat korut syntyivät sunnuntaina. Sitten tulikin pitkä tuumaustauko, kesti melkein koko maanantain kunnes kävin hämärän tullen pienellä pyörälenkillä. Pyöräilin lempireittiäni, pienen puronvierustaa, toisella puolella metsäläntti ja mukavia heinikoita. Nuo pimeässä tuskin erottuvat maastot
muistuttivat salaperäisyydellään ja kylmänkostealla hajullaan lapsuudesta, pimenevien syysiltojen leikeistä, piilosilla ja kymmenen tikkua laudalla olivat aina lapsijoukon ohjelmassa.


Pyöräilyltä palattuani syntyi tämä rannekoru. Se on leikkisä, väri ei ole lämmin eikä kylmä vaan jotakin siltä väliltä. Varsinkin tuo Lesleyn pronssilinkin vieressä oleva villikukkakuvioinen maja vie minut tuonne vuosikymmenten taa, lapsuuden leikkeihin.

Korun muina osina on pronssilenkkejä ja kaunis pronssinen salpalukko. Lukkoon kiinnitin pieneksi helinäksi lasikukkaset viestittämään "olipa kerran kukkaisten keiju..."

Nämä korut ilmestyvät kauppaan erittäin kohtuullisen hintaisina, koskapa haasteeseen osallistujat saivat helmisatsin hyvin edulliseen hintaan. Siirsin siis alennukset koruihin.

Tuolla englanninkielisessä tekstissä on osallistujalista, kyllä kannattaa käydä kurkkimassa, mitä muut ovat tehneet! Jokaisellahan oli erilainen tarvikesatsi, joten hyvin erilaisiakin koruja on esillä.