Ja...

***
On taas hetki, jolloin koneisto kaipaa huoltoa - blogi on tauolla tarvittavan ajan.
Sähköposteihin vastaan viiveellä; sovitut työt hoituu ;-)
Mukavan pirteitä syyspäiviä!

- Occasionally, the machinery needs some TLC - At the moment the blog is resting the time needed.
I'll answer on e-mails and everything agreed will be done ;-)
Wish you sunny and fresh days of autumn! -

***

Syysluonnossa

Alkuun - suurkiitos kaikille koruani äänestäneille! Valinta ykköseksi oli kyllä yllätys, tietenkin :-)

**

Kupari on tällä hetkellä niin niin minua kiinnostava materiaali ja väri, että olipa kokeiltava sitä vähän epäsovinnaiseen seuraankin.

Hohtavat ihanaiset keishi-helmet ovat niitä makeanveden viljeltyjä, jotka ovat sylkäisseet sen alkuaihionsa kuoresta ulos ja syntyvä helmiäinen on sitten kerrostunut epämääräiseen muotoonsa!

Tammenterhot kun inspiroivat aiemminkin, niin kupariosasista rakentui kaulakorun eteen riipukseksi pari terhoa.

Monta kuvaa, kun on vaikea valita... Kaulakuvaa laitan gallerian puolelle myöhemmin.
Koru sai nimen Tammenterhoja, mistäköhän...

Kuinka musta on musta

Musta ei ole suosikkivärejäni, silti se hieno väri koruissa (hmm... ja aika usein vaatteissakin). Se on silti vaikeakin väri, läpitunkematon ja toisinaan synkkäkin. Minun mustani kaipaa edes hiukan vaaleaa tai väriä seurakseen. Ja silti, mustan seurassa hyvinkin tummaksi patinoitu hopea pääsee mukavasti oikeuksiinsa!

Kaulakorussa sateenkaariobsidiaania - joissakin yksilöissä hieno tumman oliivinvihreä kajo - prehniittiä ja swarovskeja välihelminä, riipus prasioliittia.


Rannekorussa pitkästä aikaa myös muita lasihelmiä kuin Swarovskin kristalleja, raitainen lasisydän yllätysvaihdossa saatu, mustat ovaalit sateenkaariobsidiaania. Tässä hopeaosien, mm. coil-kierteiden ja s-lukon, sinimusta patinointi on upeasti samansävyinen kuin tuo lasisydän! Aivan vahingossa ;-)

Rakas syksy

Niin se on! Olen mollannut alkavaa syksyä, mutta se on johtunut vain siitä, ettei tänä vuonna ollut oikeaa kesää.

Kyllä syksy kaikkineen, hehkuvine väreineen, ihanine maan antimineen, koleankirpeine ja tihkusumuisine säineen on se minun suosikkivuodenaikani.

Syksyn antimista lähti tämänkertainen koru. Tammenterhojen pohjiin, voi apua-mikänoiden nimi on?, on kiinnitetty puolukanpunaiset, isot makeanvedenhelmet. Kaulakorun ketju on tummaksi patinoitu, korvakoruissa koukut on säilytetty kirkkaina.



Setti Rakastan syksyä osallistuu Idänhelmen kilpailuun Syksyn värit.

on se totta

Tämänhetkiseen mielentilaani sopiva haiku on kirjoitettu syksyisestä Fuji-vuoresta (Masaoka Shiki)

how amusing
from all the bridges
the Fuji in fall

kuinka hupaisaa
joka sillalta näkyy
syksyinen Fuji

(oma suomennos)

-Tietysti olisin voinut kirjoittaa aivan oman haikun suomalaisesta maisemasta, mutta kun onhan tämä oikeasti huvittavaa - Viikonlopun sukulaisvierailukaan ei päästänyt minua pakoon tosiasiasta; kylmä syysviima puhalsi sielläkin, seurauksena pienoinen syysnuha... atsii! Turha siis enää luulotella itselleenkään, että olisi kesä.


Rannekoruni nimi tuleekin tällä kertaa japanilaiselta piirrosmestarilta - käyttämieni kambaba-jaspisten kuviot kun ovat kuin siveltimellä vedeltyjä ja toivat mieleeni mm. hienot japanilaiset vesiväri- ja puupiirrokset, esimerkiksi tämän taideteoksen, Fuji-vuori tietenkin kuvassa.

Hopea eri muodoissaan korostaa kivien upeita kuvioita ja antaa pääosan korussa niille.

Hokusai

Kuvina kulkee mielessäin...

Erilaiset tapahtumat ja toiveet muuttuvat mielessäni kuviksi.
Niistä kuvista syntyy joskus jotain kirkasta, toisinaan mielikuva koruna vahvenee, tummenee.

Vuorikristallia ja muutama makeanvedenhelmi ihanan röpöpintaisena; tiedän, että nämä pitää nähdä livenä voidakseen arvostaa tuota 'täydellisestä' muodosta poikkeavaa rosoista kauneutta! Korun keskellä oleva viistehiottu vuorikristalli on Helmiliinan kaupasta, niin kuin myös nuo mv-helmet :-)
Kivi, jolla on taas useita kauppanimiä, onko se sitten mielikuva- vai maisemajaspista suomennettuna; minusta se voisi olla 'vettä ja maata'.
Viimeksi tein tästä kivestä turkoosinsävyisen rannekorun kullatuin osin, tällä kertaa kivistä valikoitui hopean seuraksi ne kaikkein vihreimmät ja tummimmat yksilöt.

Meu Fado Meu

Pari iltaa sitten satuin telkan ääreen ja ihmettelin taas kerran itsekseni, miksei levyhyllystäni löydy ainuttakaan fado-änitettä vaikka se musiikkina saa minut aivan paljaaksi.
Tässä yksi herkkä näyte fadosta, jos et ole sitä kuullut >klik>. Kyseisessä tv-ohjelmassa juuri linkin Mariza kertoi käsitteen 'saudade' (suom. kaipaus) ilmaisevan fadon syvimmän olemuksen.

Kuten ennenkin, musiikki sysäsi minut helmien luokse ja syntyi savukvartsisetti, vain hopeaa tehosteena.
Kirkasta, syvää, suloisen kaihoisaa ja tunteikasta, sitä omasta mielestäni on tämä portugalilais-musiikin synnyttämä setti, Saudade.

Kahvia ja koiria yössä!

Yritän pyristellä vastaan, haluan uskoa intiaanikesään! Ei kiitos siis sy..y-sanalle ja harmaille sadeilmoille!
*
Mutta kyllä lämpimät helmien sävyt houkuttaa silti, olen aina ollut ruskeiden(kin) ystävä.

Kaulakoruista ensimmäinen on tehty samoista makeanvedenhelmistä ja labradoriitista kuin kesällä rannekoru Hopeahiekka, mutta kaulakoru sai nimensä upeista ruskeakuvioisista coffee-jaspiksista, Cafe moccha. Hiukkasen hopeisia välirenkaita ja sydänlukko tuomassa lisäromantiikkaa.
Keskellä olevassa isommassa coffee-jaspiksessa on aivan ihanat kuviot, joita oli taas vaikea vangita kuvaan.
*
Toisessa kaulakorussa vähän pilkettä silmäkulmaan - Katsopas tuota hauvaa; terhakka terrieri kuparia, muu koru puuakaattia ja iso helmi keskellä on andalusiittia, ihana väri ja kuvio siinäkin.
*
Kaksi ensimmäistä kaulakorua ovat lyhyehköjä (42/45cm), mutta tämä vahvempisävyinen, Coppery Nights, on reilumman pituinen, hyvännäköinen reilussa v-aukossa. Isojen, upeiden kuparinhohtoisten makeanvedenhelmien välissä on Swarovskin indicolite-sävyisiä kristalleja ja riipuksena kuparinen, emaloitu riipus, johon vielä istutettu Swarovskin kristalli.
Kaikista kaulakoruista laajemmat kuvat galleriassa.
*
Korvakorupostauksesta jäi pois tämä pari, jossa hopeanapissa on kirkas kuutiollinen zirkonia ja riipuksena Swarovskin aquaa.

Kalanvonkale

No, en ole ollut kalassa eikä kalani ole niin hirmuinen vonkalekaan. Onpahan tuollainen hoikansutkea, ranteeseen mukautuva hopeakylki.

Kalan seurana on kivirenkaita, onyxia ja labradoriittia sekä hopeisia rinkuloita. Koru on arvatenkin miehen ranteeseen menossa.

Toisena kalamiehen 'muijalle' (anteeksi, M., en voinut vastustaa ilmausta) tehty ihanan säkenöivä koru, jonka pohjana oli tuo aiempi, aqua terra kivin aksentoitu koru. Kullattuja elementtejä, fluoriittia, Swarovskin kristalleja; pikkuisen lopullinen tuotos muuttui, mutta en ehtinyt kuvata kunnolla...

Korvakoruja

Pieni korvakorupäivitys vaihteeksi:

Raparperihillon väriset rodokrosiittibrioletit saivat hiukan särmää patinoidusta hopeasta ja lisää romantiikkaa Balin kukkasista.

Seesamijaspis on luonnossa niin herkullinen ja houkuttelevan moni-ilmeinen kivi, että harmittaa kun se ei kuvassa näytä oikein miltään. Täytyy vielä miettiä kaulakorua näistä samoista markiiseista.

My Rose -kaulakoru sai viimein toivotut korvakorut (koska niitä Tiffany Peay -mallisia en halunnut myydä).
Näihin olen aika tyytyväinen ;-))

Etsivä löytää...

Mutta ei aina sitä, mitä on hakemassa :-D

Etsiskelin erästä hopeariipusta, mutta tulikin tuo syvän tummanvihreä akaatti-brioletti vastaan. Sehän sopi sitten riipukseksi makeanvedenhelminauhaan, jonka solmin eilen.
Korussa on helmiä kahta sävyä, hyvin tumma vihreä ja hyvin tumma ruskeansinikirjava. Kuvassa ei näy kaikkia ruskean sävyjä, mutta helmet ovat kauniita.

Helminauhan solmiminen on nykysellään niin niin mukavaa! Siis siihen asti kun lanka irtoaa siitä valmiista neulasta, toiset solmijat tietää ;-)
Onneksi on niitä ohuenohuita joustavia neuloja varalla, niin ei kauaa tarvi harmitella.

Hopeariipuskin löytyi, se on menossa aivan muuhun koruun.