Jadet, akaatit, ametistit, kvartsit...

Oijoi, kaikki vihreät kivet nököttävät surullisina... Eikö me ikinä päästä koruihin asti!!
No, hyvä on, tänään tein keskeneräisistä pari valmiiksi.

Ensimmäinen setti on hiukan tumman oloinen tähän kauniiseen, aurinkoiseen kevätpäivään, mutta kun se oli kaivautunut piiloon ;-) niin kuvaanpas edes tänään.
Hopeaketjua on sekä patinoituna että kirkkaana ja kivinä on vihreää jadea (nyt aivan oikeaa), ametistia, vuorikristallia ja savukvartsia. Kaulakoru on 'toispuoleinen', toisella sivulla paljon helmiä ja toisella puolella kahden ketjun lomassa vähän vähemmän helmiä. Pituutta n.60cm
Rannekorussa tietenkin sitä tuttua helinää!
'2-sides'-setin uskomattoman kauniit vuorikristallit löytyivät täältä.
Korvakorutkin oli, mutta täytyy kuvata myöhemmin...

Toisena niin omaan makuuni natsaava vihreä; siinä on noita isoja tumman sammalenvihreitä 'jade'-mollukoita (värjättyä aventuriinia), muutama ihana viistehiottu läpikuultava akaatti, hopeahelmiä ja abalone-sydän, keskellä korua hopeasisuksinen oranssi-vihreä lasihelmi sekä kirkkaana tuolla hohtelee yksi mystinen kvartsi. Lukko on aivan erityiskappale, pitkään säästelty.
'moss'

Ja jälleen kerran halusin tehdä savukvartsista kaulakorun itselleni. Siinä on nauhaosassa labradoriittia, onyxia, paljon savukvartsia ja riipuksena ihana-ihana-ihana turritella-akaatti. Hännänhuippuna riipuksessa on vielä hopeinen risti.
Pituutta tälläkin n.60cm ynnä riipus melkein kymmenen senttiä lisää.
'merveille'

Fossiilia ja ametistia

Turritella-rannekoru odotteli ketjuaan ja päädyin kunkkuun. Koska rannekorun kivet ovat pienempiä kuin kaulakorussa, niin punottu ketju tuo koruun mukavasti lisävolyymiä.
Nämä korvakorut pääsivät viimein kuvaan.
Malliltaan korvikset ovat todella kivat ja mukavan kokoisetkin, pituus koukkuineen on 6cm. Ainoa, mikä näissä harmittaa, on se, että käytin ametistia - kiveä, joka ei käy omiin väreihini lainkaan. Ei auta kuin etsiskellä varastosta jotain omempaa kiveä. Löytäisinpä vain jotain yhtä säihkyvää kuin nämä fasettihiotut ametistit.
Ai niin, ametistia käytin, koska se on tämän kuukauden nimikkokiviä.

Uuden opettelua

Olin tässä kuussa muutaman arki-illan opettelemassa hopealevyn muokkaamista...
Pelkäsin etukäteen kaikenlaista, lähinnä erilaisia teknisiä vempaimia. Pelot osoittautuivat turhiksi ja aloin haaveilla erilaisista työkaluista, joiden avulla saisi tehtyä taas uudenlaisia koruja! Ovatpahan vaan niin kalliita erilaiset leikkurit ja valssit että muutaman osasen takia ei vielä menneet tilauslistalle.

Aiemmin jo esittelin makeanvedenhelmikorussa yhden kurssin tuotoksen, hopealinkin.
Lupasin kurssikaverille laittaa näkyville, miltä yksi teelmäni näyttää kotona tehdyn patinoinnin jälkeen, niin tässäpä tämä ranneke kevyesti patinoituna.
Rannekoru on noin 12mm leveä.

Galleriasta löytyy kuva myös yhdestä lukosta ja jotain on vielä keskenkin, ne korvakorut...

Turritella

Puolihuolimattomasti tuli tilatuksi valkoista turkoosia, hassu sanapari. Ehkäpä kyseessä on aidosta turkoosista kuumentamalla valkoiseksi saatu tai koostettu, sidosainein vahvistettu ja 'valkaistu' kivi, en ole varma.
Silti, isot pitkulat (n. 20 mm) ovat kivannäköisiä, niissä on kauniisti tummaa verkkoa ja syheröä, pohjaväri miellyttävä kermanvaalea.

Kun kotimainen helmikauppias laittoi esille ihania fossiilikiviriipuksia, tiesin näkemättäkin niiden sopivan näihin valkoisiin turkooseihin. Tälle nimenomaiselle fossiilikivelle löytyy myös monia nimityksiä: fossiiliakaatti, snail agate, turritella agate... ja varmaan vielä muitakin. Olipa kiven nimi mikä tahansa, niin sen kuviot ovat vertaansa vailla! Joka yksilössä on noita muinaisten merien fossiileja kivettyneinä. Kiveä voi tutkia ja ihailla minuuttikaupalla!
Riipuskivi ei kaivannut ylimääräistä tehostusta, välihelminä on hopeaa ja akaatteja, niskaosuutena hopeaketjua. Valmiin korun pituus on 55cm - ellei toisin päätetä :-) - ja riipus noin 35mm.

Uusvanhaa kokeilua

Kesällä 2007 taisin olla paljon tämänhetkistä rohkeampi. Silloin nimittäin hankin neliönmallista hopealankaa, koska halusin aivan välttämättä tehdä banglen. Bangle on rannekoru, joka ei ole joustava kuten vaijerikoru tai hopeaketju, vaan sellanen 'jäykkis'.

Tänään sanoin kuitenkin itselleni aika monta kertaa 'keep it simple', sillä suunnittelin aluksi tähän koruun kaiken mahdollisen. Tyydyin nyt vaan juottamaan toiseen päähän pari isoa rengasta ja lukon toinen puoli on sitten itse väännelty koukku. Lankana on tällä kertaa aivan tavallinen pyöreä hopealanka, sillä en hirvinnyt kokeilla neliölangan kanssa melkein ensimmäisiä juotoksiani ;-) Juu, täytyy vielä viilailla noita langanpäitä hiukkasen, mutta kun kunnollinen viila hakusessa...
Helminä rannekorussa on kyaniitti-lantteja ja akvamariini-rondelleja. Väri siis jälleen kerran sininen ja sininen.


Puolikovasta langasta tehtyä korua en ruvennut enää valmiina rummuttamaan, vaikka jälkikäteen olisin toivonut koruun enemmän kiiltoa. Ehkäpä ensi kerralla muistan sitä ajatella oikeassa vaiheessa, siis ennen helmien lisäämistä.

Oireet ja diagnoosi

Vesi täyttää suun, takaraivossa kihelmöi, kämmenet hikoilee, veri kohisee ohimoilla ja suusta pääsee tahtomatta pieniä ääniä, lämpö ja kiihtymys täyttää koko olemuksen...

Tuttuja oireita kaikille helmeilijöille, kysehän on helmien himosta, taudista, jonka lopullisesta vakavuudesta en (vieläkään) osaa sanoa mitään varmaa. Oireet nimittäin ovat välillä piileviä ja huomaamattomia.

Kuvattuja oireita saivat aikaan tämän kaulakorun makeanvedenhelmet, nuo isommat, monenkirjavat mutta värjäämättömät, täältä helmiparatiisista eilen saapuneet!

Käytin koruun koko nauhan ja siitä tulikin sopivan pituinen yltämään pään yli ilman lukkoa. Välihelminä on pienempiä mauve-sävyisiä nugetteja.
Arvatkaas, riipuksen hopeinen osa on ihka ensimmäinen itse tekemäni ja pienistä kauneusvirheistä huolimatta hyvin rakas! Ripustin koruun vielä vuorikristalli-pallon ja tykkään tästä itse aika paljon :-)

Lilac, the Frog

Kauan, todella kauan, sai tämänkertaisen kaulakorun keskushelmi odotella pehmustetussa rasiassa, ennen kuin loikkasi koruun asti!

Tässä tuo suloinen ja hupsu sammakkohelmi ensin tekijänsä, Mary Lockwood, kuvaamana. Helmi on kooltaan 18x20x14mm. Koruun käytin sammakon räpylöiden alta löytyviä värejä ja muotoja:
lilaa ametistia, sinivihreää akvamariinia, pyörteet tein hopealangasta ja suorakaiteen muotoiset lamppuhelmetkin ('tavan kaupasta') sisälsivät sattumoisin juuri oikeita värejä ja myös tuon hauskan kiehkuran!

Sammakko asettuu kivasti rinnukselle ja katsella tapittaa mainioilla mulkosilmillään kantajansa kasvojen suuntaan ;-D

En kerta kaikkiaan tiedä, mikä näissä sammakoissa niin on hurmaavaa, mutta veitikoita on vielä monta jonossa...

Valoa kohti

Ainakin pitäisi päivien tässä vaiheessa pidetä ja valon lisääntyä, mutta hiukan harmaalle päivä tänäänkin näyttää.
*

Enkä sitten millään löytänyt sitä suunniteltua helmeä tämän renneketjun keskelle, niin laitoinpa tuon karneoli-ruusun ;-D
Minulla menee vielä pari seuraavaakin viikkoa aika hissukseen täällä blogi-rintamalla, kun kädet on täynnä välillä muutakin kuin helmiä; Öö, esimerkiksi kotitöitä...

Iloa talvipäiviinne!

**
J.k. Olen pannut merkille, että blogiin tullaan aina silloin tällöin hakusanalla 'hopeaketjujen ohjeita', 'ketjumalleja' tms., niin lisäsin tuohon sivupalkkiin linkin niille (englanninkielisille) sivuille, joiden ohjeita itse tutkailen. Mailleartisans ja CGMaille, olkaa hyvät! Pari suomenkielistä ketjuohjetta löytyy hopeantaitaja Hämikseltä.