Aika moni antaa uuden vuoden alkaessa monenlaisia lupauksia parempaa ja onnellisempaa elämää tavoitellen;
aloitan sitä, lopetan tuon, muistan sen...
liikun enemmän, laihdutan, muutun paremmaksi...
Yhtä monella on myös paljon toiveita oman onnensa ehdoksi;
voi kun voittaisin lotossa,
kunpa voisin olla sellainen tai tällainen,
kunpa se-ja-se olisi toisenlainen,
olisipa se ja tuo asia toisin, niin silloin...
Jo vuosia sitten eräs viisas elämäntaidon opettajani kehotti kuuntelijoita:
Ei onnellisuudessa ole kyse siitä, että toiveet toteutuisivat tai että muuttaisimme lähimmäistämme. Tärkein avain onnellisuuden tavoittamisessa on omassa itsessämme; ajatus kiteytyy kahteen sanaan, 'toivomuksista pyrkimyksiin'.
Toivominen on passiivinen olotila, jossa odotamme 'pelastajaa' ulkopuolelta, mutta pyrkiminen tekeekin itsestä toimijan.
Tavoitteisiinsa voi pyrkiä aivan pienillä askelilla, mutta muistapa se pyrkiminen joka päivä, joka hetki. Sellainen aktiivinen, muutoksille avoin olotila on kuitenkin ihanteeni.
**
Se oli minun uuden vuoden saarnani!
**
Sitten muutama uusi koru (osa kuvista on ollut jo galleriassa)
Lupaus, syvänsinistä dumortieriittia ja hopeaa
Uusi Maa, keskellä jaspis ja makeanvedenhelmi, lukon vierellä abalone-helmiäistä
Käsityksin, hyvin tummaksi patinoitua hopeaa, ametistia ja sitriiniä
Sitten halusin käyttää pitkästä aikaa suloisia pikku turmaliineja (4x6mm), ne tässä kaulakorussa, 'Suruinen', patinoidun hopean kera - koru on hyvin kevyt ja pieni, lukko kolmisen senttiä korkea ja pisara-riipus siihen sentin verran lisää.
